1. Ennen alkua

Tiistai 7.11.2017 klo 16.22 Kampin metroasema.
Ruuhka-aikana metrossa on tietysti paljon matkustajia, mutta nyt on poikkeustilanne. Ehkä vuoroja oli jäänyt väliin, sillä lännestä keskustaan tulevassa metrossa on sisäänhengitystä vaikeuttava tungos.
Metro saapuu Kamppiin, pysähtyy, ovet auki, kukaan ei mene ulos eli kukaan ei mahdu sisään. Täydellinen hiljaisuus, jossa yleisen epämukavuden lisäksi on jopa hienoista paniikkia. Laiturilta tilanteen kuvaa elämäänähnyt ääni:
- Voi saatana kuin täynnä toi on!
Ovien sulkeutuessa sama ääni:
- Onko kivaa olla ihmissaunassa?
Seuraava on Rautatientori ja siellä helpotti.

2. Aluksi
Kuiva kausi

"Gekko" on Kampin metroaseman itäisen sisäänmenon muodostava betoniputki, jonka ulkopinta on liskon suomuja muistuttava taideteos - siitä nimi Gekko ja sen vieressä on vesiposti, josta metroon kiirehtivä voi mukavasti virkistäytyä. Gekkon vesiposti on hieno laite, jossa suihkulähteen lisäksi on hana omaa pulloa varten - säästyy muovia. Vesipostissa on teksti "Helsingin vesi", yhtiön merkki ja vuosiluku 2005.

Kampin keskus on suomalaisittain melkoinen: kauppoja, kahviloita, ravintoloita yli sata, maan päällä 7 kerrosta, maan alla Kampin metroasema, lähiliikenteen bussiterminaali, kaukoliikenteen bussiterminaali, Matkahuollon pakettipalvelu jne. jne. Tässä ympäristössä Gekkon vesiposti välittää 1980–90-lukujen henkeä, jolloin jälleenrakennuksen tehnyt Suomi vaurastui, siirtyi monella alalla maailman kärkeen ollen kansainvälisen yhteisön rauhaa ja kehitystä tukeva jäsen. Vesiposti on historiallinen viite oloista, jolloin vesi koteihin kannettiin vesiposteista ennen vesijohtojen saamista taloihin.

Mutta Gekkon vesiposti ei toimi. Vettä ei tule. Pääkaupunkiseudun vesipostit-nettikartta varmistaa asian. Gekkon vesiposti ei ole kartalla. Se on suljettu lopullisesti. Se on hyödytön, hoitamaton ja likainen kapine keskellä vilinää.

Kuulun niihin, jotka metroon mennessään ovat virkistäytyneet Gekkon vesipostista. Muistaakseni laite toimi noin vuoden eli se on ollut suljettuna yli kymmenen vuotta ja Helsinki on menettänyt ainoan ympärivuotisen vesipostinsa, kun muut ovat ulkona ja suljetaan talveksi. Jotakin on Suomessa muuttunut, kun yhtä vesipostia ei pystytä pitämään toiminnassa ja Helsingin vesi -yhtiökin on historiaa ja asiaa hoidetaan toisella nimellä.

Mitä tehdä? Poistetaan törkyinen kapine. Ei! Gekkon vesipostilla on myös taiteellista arvoa ja jos vettä ei saada perustettakoon Helsingin minimonumentti-instituutio, jonka ensimmäinen edustaja on Gekkon vesiposti, kirjoitetaan laitteeseen tekijän nimi ja järjestetään monumentin arvokas paljastustilaisuus, jossa sille annetaan nimi "Kuiva kausi". Parasta olisi, jos hana saataisiin auki, kuiva kausi päättyisi ja metromatkustaja saisi maailman parasta juomavettä.

Metro on liikennettä, kulttuuria ja politiikkaa. Seuraavassa joitakin vaikutelmia pääkaupunkiseudun metron neljältäkymmeneltä vuodelta.

Kalle Sorainen
Helsinki
7.2.2021

Päivitys 20.3.2021
Kampin Gekkon vesiposti on poistettu. Seuraamme tilannetta. Kuva alla on siis historiaa.

Kampin Gekkon vesiposti osana Helsingin metroa on siis vain muisto, josta jäljellä on kuvia. Metron tuntumassa on muitakin muistoja menneiltä ajoilta.

4. Yllä - Kampin Gekkon vesiposti on osa metron menneisyyttä. Suomujen takana, kallioon porattussa tunnelissa liukuportaat vievät metron laiturille. Laite oli suljettuna noin kymmenen vuotta ja se poistettiin Gekkon vierestä maaliskuussa 2021. Suihkulähde ei toiminut eikä hanasta tullut vettä.

5. Yllä - Kulosaaren pronssikautinen hauta lienee lähin metroa oleva muinaiskohde. Juna pyyhältää ohi vain 15 metrin päästä kalliolla olevasta haudasta ja siksi sitä on vaikea huomata metrosta. Matka Kulosaaren metroaseman laiturilta haudalle on 200 metriä. Hauta on ahtaassa paikassa, sillä kalliosta on leikattu tuntuva siivu nykyajan tarpeisiin. Kyltti: "PRONSSIKAUTINEN HAUTA - Lain suojaama muinaisjäännös - Museovirasto".

6. Alla - Herttoniemen metroaseman lähistöllä, Itäväylän ympäröimällä kalliolla on hautaröykkiö. Kyltti: "PRONSSIKAUTINEN HAUTA - Lain suojaama muinaisjäännös - Museovirasto".

7. Yllä - Vartiokylän linnavuori on pääkaupunkiseudun ainoa tunnettu muinaislinna, jolle lisäarvoa antaa keisarillisen Venäjän reilut sata vuotta sitten teettämät taisteluhaudat. Metrolta on hyvä näköyhteys linnavuorelle ... tai siis ... oli 700 vuotta sitten, jolloin alueen puusto kuten metron vuorovälitkin olivat nykyistä harvempia. Linnavuorelta voitiin tähystää metron suunnalta tulevia laivoja. Kuva suhteuttaa muinaislinna Vuosaaren metrosiltaan.

8. Metropäiväkirja - viikko 2/2019

9. Kaupunkiliikenne

10. Yllä - Yhdysvaltojen raideliikenteen historiaa - poletti, jolla on maksettu ratikkamatka noin sata vuotta sitten Denverin kaupungissa - Denver Tramway Corporation (mittakaavana euron kolikko). Denverin ratikka kuvaa koko USA:n tapahtumia. Denverissä oli raideliikennettä vuosina1888–1950. 1940-luku oli sinnittelyä ja liikenne päättyi vuosiksi 1951–1993, kunnes tunnelmat muuttuivat ja kevytraide aloitti vuonna 1994 jatkuen yhä elinvoimaisena.

Coca Cola ja henkilöauto aloittivat Suomen totisen valloituksen 1950-luvun alussa. Helsingissä 1960-luvulla joukkoliikenne nähtiin haittana kasvavalle autoilulle, jolle piti saada lisätilaa kaduilla. Suomessa 1960- ja -70-luvut olivat henkilöautoilun mahtiaikaa. Helsingissä väreili jopa ajatus raitioliikenteen lopettamisesta, eikä sitä laajennettu. 1970-luvulla Itä-Helsingin kasvuun oli kuitenkin vastattava, valtuustossa paukutettiin metropäätös ja liikenne alkoi vuonna 1982.

Helsingin metro ei kuitenkaan merkinnyt raideliikenteelle muuten uutta aikaa. Vasta 1990-luvulla joukko- ja kevytliikenne-ajattelu alkoi elää politiikassa ja hallinnossa. Asenne alkoi muuttua. Tukea tuli Yhdysvalloista viherajattelija Al Goren vara-presidenttiyden myötä 1993–2001. Henkilöauto on hyödyllinen laite eikä Al Gorekaan sitä vastusta ja tavoitteeksi muotoiltiin "tasapainoitettu" liikenne, jota puoltaa erityisesti turvallisuus. Tieliikennekuolemat painottuvat henkilöautoiluun. Vuonna 2020 tieliikennekuolemia oli Suomessa 220 kpl. Ennen oli toinen meno: Suomessa tieliikenteessä kuoli vuosina 1960–1975 yhteensä 15 518 ihmistä eli keskimäärin 970 kuolemaa vuodessa. Päälle tulevat vielä vakavasti loukkaantuneet.

13. Metropäiväkirja - Zombit tuloo!
”... last station before zombie”. Kuulutus säikäyttää sarjakuvaan keskittyneen metromatkaajan. Väärä linja! Ulos ja pakoon! Onneksi kuulutus toistetaan: ”Kulosaari, viimeinen asema ennen B-vyöhykettä. Kulosaari, last station before zone B”.

14. - Vuonna 2020 uutisoitiin Irakin pääkaupungin Bagdadin metrohankkeesta. Tämä vei ajatukset menneisiin vuosiin.

1970–80-lukujen vaihteessa rakenteilla oleva metro oli Helsingin ykkösjuttu ja Suomessa elettiin kovin toista aikaa. Hyvät suhteet Neuvostoliittoon olivat ulkopolitiikan keskiössä, voimasuhteet Lähi-Idässä olivat toiset ja suomalaisen puoluekentän sekä kansalaisjärjestöjen suhde alueen kysymyksiin oli eri asennossa. Tämä geo-sisäpoliittinen mixtuura voimaannutti Suomi–Irak-kaupan laajuteen, jota muistellaan lämmöllä. Irakin presidentti Saddam Hussein tunnettiin, mutta öljyraha kelpasi ja Irakiin nousi suomalaisvoimin palatseja, oppilaitoksia, jne. Ja lisää oli luvassa.

Irakin hyvä Suomi-suhde olennoitui Helsingin Kulosaareen nousseen Irakin suurlähetystön komeudessa. Irakin Helsingin suurlähettiläs Saleh Mehdi Amash ei ollut uradiplomaatti vaan poliitikko, jolla oli suora yhteys presidentti Saddam Husseiniin ja suurlähettilään Irak–Suomi-puheilla oli erityistä painoa.

Kansan Uutiset (KU 8.1.1981) kertoi, että suurlähettiläs Saleh Mehdi Amash vilauttelee suomalaisyrityksille mahdollisuuksia suurkauppoihin. Tarjolla on mm. yliopiston rakentaminen ja Bagdadin metro. Suurlähettiläs kertoi, että Suomesta tulee tarjous Bagdadin metrosta vuonna 1981 ja rakentaminen aloitetaan samana vuonna. Suurlähettiläs kertoi myöntävänsä 50 viisumia päivässä suomalaisille, jotka olivat Irakissa rakennushommissa. Näin KU.

Bagdadin metrojuna - made in Finland, logistiikka - made in Finland, rata, tunnelit, koulutus, Bagdadin metron laajennus, lisää kalustoa, tilaukset naapurimaihin - mukavia vientitoiveita! Toisin kävi.

1980-luvun alussa Irakissa ja sen ympäristössä alkoi sotakierre, joka ei ole vieläkään ohi, mutta laantunut sen verran, että Bagdadin metrosuunnitelmaan on palattu. Kansainvälinen nokkimisjärjestys on kuitenkin muuttunut ja olisi yllätys jos Suomi saisi merkittävän osan Bagdadin metrourakasta, mutta toivotaan parasta.

Sota on viivästyttänyt Bagdadin metroa ja koko alueen yhteiskuntarakenteen uudenaikaistamista 40 vuotta (!) sekä tuonut turvapaikanhakijat näkyvään osaan Suomi–Irak-suhteissa. Ja näin meidän aikanamme, jolloin Yhdistyneet kansakunnat YK on kansainvälisen yhteisön ydin. Bagdadin metrohankkeen perusehto on rauha ja sitä alueen ihmiset varmasti haluavat. Onko YK vastannut tähän toiveeseen aloitteellisuudella, ennakkoluulottomuudella ja arvovallallaan?

Todettakoon, että tuoretta suomalaista metrovientiä on olemassa. Rakennuslehti kertoo: YIT ja Tukholman aluehallinto ovat sopineet Tukholman metron laajennukseen liittyvästä mittavasta urakasta.

15. Noudattakaamme metron matkustusohjeita
METROPYÖRÄILY

Metron matkustusohjeet ovat yhteiseksi hyväksi, niiden olemassaolon tiedostaminen ja noudattaminen lisää luottamusta sekä yhteisöllisyyttä ja tämä sivusto tukee niitä. Kun yhdenkin matkustajan käytös voi tuottaa laajaa epämukavuutta on hieman pliisua sanoa, että suurin osa matkustajista käyttäytyy hyvin. Trendaaminen kiinnostaa eli mihin suuntaan metron yleinen tunnelma on kehittymässä? Se on laaja kysymys, jonka yhtä ulottuvuutta käsittelemme.

Metro ja polkupyörä on yhdistelmä, jota tulee kehittää yhä myönteisemmäksi osaksi kaupunkiliikennettä. Metroasemien ohjetaulu määrittelee, kuinka toimia pyörän kanssa ja sitä tämä sivusto siis tukee, kuten enemmistö metroa käyttävistä pyöräilijöistäkin. Toisaalta on selvänä ilmiönä epäasiallinen liikkuminen pyörän kanssa.

Villin metropyöräilyn tasot:

1. Pyöräily hallissa ja laiturilla sekä pyörän kuljettaminen liukuportaissa.
Lastenvaunujen ja polkupyörän kuljettaminen metron liukuportaissa on ilmeisistä syistä vaarallista ja sitä yritetään estää myös tolpalla, joka kaventaa pääsyä liukuportaisiin. Lastenvaunuja ja pyöriä näkee liukuportaissa päivittäin ja silloin tällöin lastenvaunujen tunkemista ohi tolpan, jonka tarkoitus on estää lastenvaunujen vieminen liukuportaisiin. En mene liukuportaisiin, jos huomaan lastenvaunut tai polkupyörän. En halua osaksi ongelmaa.

2. Edestakaisin pyöräily laiturilla sekä pyöräily metrojunan sisälle ja sisällä.
Tuottaa epämukavuutta ja vaaraa, varsinkin jos tapahtuu odottamatta ja vauhdikkaasti.

3. Pyöräily liukuportaissa.
Vasta vuosien 2019–2021 aikana olen tutustunut tähän uutuuteen, jonka perustaso on pyöräily ylöspäin. Ensimmäisellä kerralla pyöräilijä ajoi laituritasolta liukuportaille ja kun etupyörä alkoi nousta laittoi jalan normaalisti maahan, joka oli liian kaukana, romahti sivulle onnistuen kuitenkin nousemaan. Toisella kerralla mukana oli taitoa ja ratkaisevalla hetkellä pyöräilijä hyppäsi notkeasti pyörän päältä päätyen normaaliin ylösmenoasentoon.

4. Huipputaso - pyöräily alas liukuportaita.
Toukokuun 2021 alussa näin tapahtuman alusta alkaen Vuosaaren metroasemalla aikuisen pyöräillessä hitaasti kohden sisäänkäyntiä:
- metro on tullut ja ihmisiä tulee hallista kadulle
- pyöräilijä mutkittelee varovasti vastaantulijoiden välissä halliin osoittaen tasapainon hallintaa
- kaivan kameraa esiin koska toiminta on erikoista
- pyöräilee rauhallisesti hallin läpi kohti liukuportaita
- ajaa polkupyörällä liukuportaisiin, jotka pyörivät alaspäin
- katoaa näkyvistä pää edellä, hiljaisuus, ryminää, hiljaisuus, kiroilua
- punainen hätäkahva näkökentän keskiössä ehdin portaiden yläosaan
- pyöräilijä on selällään liukuportaiden viime metrillä, hieman poikittain, raajat yläviistossa
- portaat siirtävät pyöräilijän lattialle, nousee ylös joustavasti. Ei tarvetta hätästoppiin.
- parin sekunnin tauko on kuitenkin paikallaan (kuva alla)
- polkupyörä oli ehtinyt ensimmäisenä alas ja on lattialla turvallisen etäisyyden päässä portaista
- nostaa polkupyörän ja jatkaa laiturille niin ku ei mitään
- onneksi pyöräilijä oli kunnossa. Onneksi edessä ei ollut esim. lastenvaunuja!

Oliko tämä lentäjän lapsen lähes sankarimainen yritys päästä ilmailun historiaan?

Ruoholahden metroaseman liukuportaiden kalliotunnelia kehystää sinisten putkien ristikko. Laiturilta noustessa, oikealla mainostaulujen yläpäässä, putkien kahteen liitokseen oli kietaistu ilmastointiteippiä. Teipit pysyivät muutaman päivän, pari viikkoa, pari kuukautta, puoli vuotta. Monta kertaa käytin liukuportaita muistamatta teippejä, mutta jokin vaivasi. Ilmastointiteippi on rautalangan viisampi veli, mutta että metroa...? Alitajunta vaati pätevää selitystä kaksoisteippiliitokselle.

Vuoden 2017 alussa oli selvää, että liukuportaiden tunnelin kalliomassa lepää sinisten metalliputkien varassa ja vain teippivahvistukset estävät romahduksen. Viisaasti ja kaukonäköisesti vahvikkeeksi on valittu jeesusteippi, jonka voima kestää musertavan painon. Entä jos jeesusteipin tuotanto loppuu?! Huono selitys. Mikä on totuus? Pinna kiristyi.Vältin Ruoholahden metroasemaa, mutta joskus pakonomaisesti päädyin sinne. Hetken helpotusta toivat vuoden 2017 kuntavaalit Jan Vapaavuoren valoisan olemuksen hillitessä painajaisliitoksen pahuutta.

Yllätys oli melkoinen kun selvisi metrosysteemin olevan suoralinjainen hiukkaskiihdytin. Länsi-metro on maan alla siksi, että kiihdytys alkaa Matinkylässä, metroasemat vaiheistavat kiihdytystä, Otaniemeen vuonna 2018 poratut syväreiät antavat extrabuustia ja Ruoholahden kaksoisteippiliitoksen kohdalla on nopeusmittaus. Sörnäisten metroaseman jälkeen tunneli nousee maanpinnalle, hiukkanen syöksyy avaruuteen ja lopullisen suunnan sille antavat Kalasataman tornitalojen massat, joiden rakentamiselle ei voi olla muuta järkevää syytä. Tekniikan tarkka kuvaus on kielletty, mutta sen verran voidaan paljastaa, että HSL-matkakorttiin voi ladata vain aikaa, mutta ei avaruutta sen vuoksi, että lippujen monet avaruudet häiritsisivät herkkää hiukkaskiihdytintä.

Monet, monet kaksoisjeesuteippiliitosteoriat raastoivat minut raunioksi. Ruisrock kaikkine rientoineen kietoutui ikuisesti laajenevaksi maailmankaikkeudelliseksi somekohuksi.

Tämän jälkeen olen tyynenä seurannut teippiliitoksia ja käytän Ruoholahden asemaa ilman huolia.

Samaa ei voi sanoa siitä sukupolvesta, joka päätti länsimetron lyhyistä laitureista ja metrojunan lyhentämisestä, vaikka pääkaupunkiseudun väestönkasvu oli tiedossa. Päivittäinen kotimatka töistä, väsyneenä tungoksessa seisten on saanut monet haikailemaan vaihtoehtoista matkamuotoa.

Länsimetron lyhyet laiturit ovat tuottaneet mm. tätä metrokeskustelua: - Tulevaisuuden automaattimetron lyhyet vuorovälit hoitavat kasvavan matkustajamäärän. - Kommentti: Parhaimmillaan vuorovälit ovat jo nyt niin lyhyet, että tiivistämisvara on pieni. - Lyhennetään muutkin laiturit. - Kommentti: Onneksi ei toteutune. - Vaununvaihdot Kampissa tai Ruoholahdessa eli junan lyhennys ennen länsimetroa ja päinvastoin. - Komentti: Armoa!

Länsi–metro–lyhyt–laituri -ongelman ainoa ratkaisu on länsimetron laiturien pidentäminen ja kiveen hakattu päätös, että kaikki tulevaisuuden metrolaiturit ovat normaalipituisia.

Metron perushyvyyttä on liikkumisen hämmästyttävä helppous, jota tukee pääkaupunkiseutumme junien väljyys/leveys ja maailman paras sisustusratkaisu! Toimintavarmuus on metron perusta. Sen päällä on ilmapiiri. Metromatkalla voi keskittyä muihin asioihin ja "herätä" vasta perillä. Metro on hienostuneen konekulttuurin järjestelmä, jonka herkkyys on joukkojen hallinta. Junan myöhästyminen ruuhkauttaa laiturin nopeasti, seurauksena tungos junan ovissa, seurauksena jne.. Ovien sulkeutumisen tahallinen estämien on viivytys, joka saattaa tuottaa kuljettajalta alleviivatun huomautuksen. Tämä on täysin ymmärrettävää. Metromatkustamisen avainsana on yhteisöllisyys eli toiset ihmiset on otettava huomioon metrojunassa, laiturilla ja hallissa sekä lippujen myynti- ja palvelupisteissä. Hissimatkustaja haluaa vain vaihtaa kerrosta. Ei muuta. Metromatka on kuin vaakasuora hissimatka. Se voi näyttää tylsältä, mutta kysymyksessä on siirtyminen paikasta toiseen toiveena turvallinen, rauhaisa ja joutuisa matka. Se joka käyttää metroa johonkin muuhun siirtyy häirintäalueelle.

Urbaanin legendan mukaan henkilöautoa yksikseen ajava saattaa kokea aamuruuhkan miellyttäväksi, sen ollessa harvoja mahdollisuuksia olla omissa ajatuksissa ja rauhoittua. Voisiko tässä olla asennetta metromatkustamiseen? Anna toisten rauhassa keskittyä omiin asioihinsa. Metron käyttäjä ei tietenkään voi edellyttää samaa yksityisyyttä kuin henkilöautossa, mutta toiseen äärimmmäisyyteen mennään jos matkustaja metroa lähestyessään tulee levottomaksi: Saanko olla rauhassa ilman häiriötä? Iso määrä ihmisiä on tehnyt, tekee ja tulee tekemään töitä metrolla matkustamisen helppouden eteen. Arvostakaamme tätä.

Rööperin lehti eli Helsingin Uutisten kaupunginosalehti 31.3.2021: "Melkein joka kerta tapahtuu jotakin. Ilmiö: Junassa ja metrossa uhkaillaan ja häiriköidään nyt jatkuvasti, kertoo 19-vuotias mies. Hän ei ole enää varma, onko julkisissa kulkuvälineissä matkustaminen turvallista."

Eri joukkoliikennevälineissä on oma tunnelmansa. Matkustajalentokoneessa rajat ovat tiukat ja rutiineihin kuuluu kaikkien koneeseen nousevien arviointi vähintään kaksi kertaa. Joissakin maissa on metrossakin turvatarkastus, joka luo oman tunnelmansa. Metroon pääsee kuin kadulle tai kauppakeskukseen, mutta metrojunasta ei pääse helposti pois, näin metrossa on piirteitä matkustajalentokoneesta. Hankala tilanne tulee iholle. Olen metrossa kokenut poikkeustilanteen, en Suomessa, enkä kuvaa tapahtumaa tarkemmin ja loppu oli onnellinen, mutta sen opin, että paniikki voi syntyä yhdessä sekunnissa. Opit ihmissaunassa -sivusto olettaa, että turvallisuus ja rauhallisuus on metromatkustajien enemmistön yleismaailmallinen toive.

Pääkaupunkiseudun metron yleisilme on siisti ja sitä korostavat poikkeukset. Jatkuvasti likainen ja roskainen metro varmasti vähentäisi matkustajia. Länsimetron asemien avaruus luo hyvää metromieltä. Kun auringonlasku sattuu kohdalleen on Urheilupuiston läntisen sisäänkäynnin liukuportaiden kuilu mahtava kuin tuomiokirkko, vain urut puuttuvat.

Kunstkamera
Tapahtumakaupunki-ajattelun innoittamat ajattelevat tylsän metromatkan kaipaavan elävöittämistä eli haluavat itse elämyksen. Ymmärrystä osoitamme koululaisille ja vastaaville, jotka luvallisesti rakentavat laitureille installaatioita tms. Tapahtumakaupunki-asenne on erikoisimmillaan johtanut Kunstkamera-meininkiin.

Vuosituhannen vaihteessa ilmestyi metrojunan sisälle kahvibaari oikein luvan kanssa. Idea toteutettiin työntämällä vaunun sisälle, toiseen päähän, pyörillä kulkeva tarjoilupöytä ja kahvittaja tarjoili juomaa termoskannusta. Aamuruuhkaisessa metrossa tämä laitos vei kahdeksan istumapaikkaa ja seisomapaikkoja. Kuumaa kahvia sisältävä muki siirtyi kädestä toiseen liikkuvassa metrossa. Olé toro! Tunsin syvää myötätuntoa myyjää kohtaan, joka tukalassa paikassa teki työtään ja sai erikoisen kokemuksen. Onneksi kahvikokeilu jäi lyhyeksi.

Humoristista kiusaantuneisuutta kanssamatkustajissa herätti Housuttomat metromatkustajat -performanssi. Häveliäisyyden säilyttäen ryhmä matkusti metrossa peput paljaana. Malli oli saatu, tiedät kyllä, Nykistä (Lähde: METRO-lehti 11.1.2016, kuvan kanssa).

Niukkavaatteisen metromatkaamisen raaka ratkaisu ovat ruhonroikottajat, jotka tämän kirjoittaja liittää Richard Harrisin tähdittämään Mies hevosena -elokuvaan (A Man Called Horse, 1970). Elokuva esittelee intiaanien miehistymisriitin, jossa rintalihasten läpi pistetyistä piikeistä roikutaan kahden narun varassa. Kommandopipoinen mies roikkui lihakoukussa Helsingin metrossa. Yläruumis paljaana, selkänahastaan metron tangossa roikkunut naamiomies hämmästytti ja järkytti kanssamatkustajia. Tavoite oli "edistää bodysuspension-kulttuuria” (Lähde: Ilta Sanomat 4.12.2014 kuvan kanssa). Bodysuspension-aate saa tukea metron ilmaisjakelun Voima-lehdeltä, joka edelleen syventää ja laajentaa tietoisuutta ruhonroikottamisesta (Voima-lehti 3-4/2021 sivu 21.). Suomi on vapaa maa, mutta tuo on K18-kamaa. Ajattele, jos joku pahaa aavistamatta menee junaan lastenvanut edellä: Äiti, miksi setä noin roikkuu? Tuossa ei ole metromieltä.

Hurraa-huutoiset suosionosoitukset saa Aalto-yliopiston metroaseman edessä toteutettu performanssi, jossa kahdeksankymmentä ihmistä osallistui länsimetron myöhästymisen aiheuttamaan keskusteluun terävöittämällä katseensa pääsisäänkäyntiin yhden minuutin ajaksi (Lähde: Helsingin Uutiset 2.10.2017). Täten Aalto-yliopiston metroasema sai ylisukupolvisen, hienoutta hohtavan metromieliauran.

Kalle Sorainen
20.12.2021
Helsinki
Päivitys 6.1.2022.

20. Yllä - Alussa matkustajatkin näkivät metrojunan ohjaamoon hyvin.

21. Alla - Kaikki oli uutta ja asemilla oli tarjolla opastusta metronkäytön perusjuttuihin. Ensimmäisenä päivä meno oli ilmaista. Kuvassa Hakaniemen metroasema.

22. Yllä - Metro on nykyisin helsinkiläisten arkipäivää, mutta 1980-luvulla metro oli uutta ja osa vauhdikasta kehitystä kun Itikseen nousi mm. iso kauppakeskus ja todella hieno monitoimitalo Stoa.

Stoa, Itä-Helsingin kulttuurikeskus oli vuodet 1984–1993 nimeltään Itäkeskuksen monitoimitalo. Kesällä 1987 Itä-Helsingin kaupunginosayhdistysten neuvottelukunta toteutti monitoimitalossa Puotila-Seuran toimintaan liittyvän näyttelyn Viikinkien vartiotulilta metroaikaan. Kesän avoinna ollut näyttely kertoi Itä-Helsingin vuosisataisesta kansainvälisyydestä sekä nykypäivästä. Näyttely herätti valtavaa kiinnostusta. Helsingin kaupunginjohtaja Raimo Ilaskivi (kaupunginjohtajana 1979–1991) avasi näyttelyn 12.6.1987. Tuona päivänä tunnelmat oli valoisat suomalaisten tietäessä rakentaneensa maailman kehityksen kärjessä olevan huippuyhteiskunnan. Esimerkki tästä oli Helsingin metron rakentaminen suomalaisena hankkeena ja metron uutuuden tunnelma näkyy näyttelyn nimessä. Elintason nousua oli luvassa lisää ja vallitsi yhteiskuntarauha. Tätä samaa suomalaiset halusivat muille kansoille osoittamalla laajaa ja avokätista tukea kehitysyhteistyöhankkeille ympäri maailmaa. Suomi oli kansainvälinen sanan jaloimmassa merkityksessä!

23. Hyvin varustautuneen metromatkaajan kännykässä on metron turvallisuusohjeista löytyvä puhelinnumero, johon voi ilmoittaa järjestyshäiriöstä.

Perjantai 3.12.2021 klo:18.56 Hakaniemen metroasemalta itään: - Kaksi ronskia karjua istuu metrossa välissään pullo kirkasta, jonka pinta on ahkeroitu alle puolenvälin tuottaen palkinnoksi kattoon nousseen tunnelman, jonka äänenvoima inklusoi syrjimättömästi vaunun kaikki matkustajat.

Selvitettävien asioiden määrä on suuri. Peli avataan matkimalla metron sulkeutuvien ovien piippausta: "Piip, piiiiiip, PIIII-IIP". Luova tauko, jonka päättä alkuvoimainen ulvonta. Välillä hakkaavat seinää ja räkivät käytävälle. Yksittäisen asian tärkeyttä alleviivaa kunnon karjaisu.

Metro puskee kohti itää, asemat vaihtuvat ja meno jatkuu. Siilitien jälkeen toinen muistaa, että on korona-aika ja aloittaa mielenosoituksellisen köhimisen päätään pyöritellen. Tämä riittää jollekin hyvin varustautuneelle metromatkaajalle ja Itiksessä junaan astuu kaksi järjestyksenvalvojaa päättäväisellä asenteella, bongaavat pokan ja menevät näiden luo. Tapahtuu ihme. Kavereiden ilme muuttuu niin viattomaksi, että järkkärit katsovat kysyvästi muita matkustajia, joiden elekieli on armoton, roolisuoritus lässähtää ja ulos käy tie. Laiturilla järkkäreiden asenne viestii saattokeikasta raittiseen ilmaan.

Keväällä 2021 metro on taas kerran saapunut Vuosaareen ja viattomasti aivan kävelen laiturilla, kun edessä menevä pysähtyy. Hän kaivaa kassiaan, kumartuu, laittaa nopeasti jotakin seinän viereen ja jatkaa matkaansa. En käsitä. Päivystysvuorossa olevat kymmenen pulua käsittävät ja tekevät hiutaleista selvää. Näin bailaavat metroaseman takataskun kutsuvieraat! Kuluu vuosi. Sama paikka 16.3.2022. Vuosaaren metroaseman takataskuun on kutsuvieraille jätetty runsas kattaus.

Vaikutelma on, että Vuosaaren metroasemalla ei ole henkilöitä, jotka kokevat olevansa käytännön vastuussa kokonaissiisteydestä, vaan jokainen hoitaa vain oman sektorinsa. Taho, jolla on muodollinen kokonaisvastuu formuloi kabineteissa hienoja prospekteja reilusta maailmasta ja niissä sfääreissä likainen matkakortinlukija on mitätön asia. Jos metrossa on pulujen ruokinnan kaltainen sosiaalinen ongelma, on se tietenkin heijastuma metron ulkopuolelta. - Katso: Siisteys on kivaa kohta 4.

Minun ongelmiani tässä asiassa ovat mm.:

- lisälika on tulos pulujen ruokkimisesta
- en käsitä, että joku ruokki lintuja mertoasemalla
- sallitaanko lintujen ruokinta metron tiloissa?
- en tiedä mikä on yleinen mielipide tässä asiassa
- voiko asialle tehdä mitään?
- ... ja muita sellaisia fiiliksiä.

25. Yllä - Matkakortinlukija Vuosaaren metroasemalla. Se oli tuossa - tai siis pahenevassa - kunnossa ainakin viikon. 17.3.2022 laitetta oli hiemen siistitty, mutta se oli yhä likainen. Vaikutelma on, että joku metron käyttäjä on yksinkertaisesti kyllästynyt törkyyn, ottanut taskusta pari nenäliinaa ja pyyhkinyt edes pahimmat pois. Olé Finlandee!

Puhumiseen liitetty kiva–viha-ulottuvuus on ollut esillä viime vuosina. Meitä kehoitetaan suosimaan kivapuhetta, ymmärtämään sananvastuu ja välttämään vihapuhetta ja tätä myös valvotaan. Kansalaisia tulee rohkaista myös kivaan siisteysvastuullisuuteen, sillä pulujen lika tekee metroasemasta viha-aseman.

Yhdysvalloissa on meidän aikanamme ollut niin repiviä poliittisia riitoja, että jotkut ovat ennustaneet USA:n hajoamista, mutta Jenkkilä vaan porskuttaa. Yksi syy siihen on Yhdysvaltojen laaja sananvapaus, jonka ajoittaiset rajoittamishalut on estänyt kansalaisten laaja tuki reippaalle sanomiselle. Pystyykö EU samaan? Voi olla, että Brexit:n eli EU:n hajoamisen yksi syy on englantilaisten oudoksuma sananvapauskehitys EU:ssa. Englannin parlamentarismin ja reilun poliittisen sanankäytön pitkä historia on aivan omaa luokkaansa verrattuna EU:n mahtimaihin ja tämän vapauden engelsmannit halusivat pitää, sillä heillä on kova näyttö sen hyvistä tuloksista.

Hyvää ovat some-keskustelu, kaupungille annettava palaute, valitukset jne., mutta eivät korvaa keskutelutilaisuuksia, joissa poliitikot, vastuuhenkilöt ja asukkaat keskustelevat. Eikä kysymysten pidä tulla vain yhdestä suunnasta. Poliitikot ja hallinto voivat kysyä asukkailta esim. "Ruokitteko metroaseman puluja? Haluatteko käyttää metroasemaa, jossa on paljon pulun likaa?" Poliitikot ja hallinto voisivat selvittää siisteysvastuun ja kivasiisteyden merkitystä ja kertoa tavoista torjua siisteysvihaa.

Hienoa olisi jos joku pulunruokkija tulisi itse selvittämään toimintaansa ja jos perustelut ovat vakuuttavat niin sitten muutetaan sääntöjä. On turhauttavaa elää lintujen ja rottien ruokinnan kieltävien sääntöjen kanssa tilanteen pahentuessa. Tällä on merkitystä siksi, että asukkaat tietäisivät muuttaa pois alueilta, jonka kokevat epämiellyttäväksi eikä parannusta ole tulossa. Odotan, että järjestetään koko kaupunkia ja kaupunginosia koskevia tilaisuuksia, joissa kaikki puolueet ja vastuuviranomaisia on läsnä. Tämä olisi sitä politiikan tekoa, jota varten puolueet saavat verorahaa. Suora keskustelu myös rauhoittaa tunteita ja väärinkäsitykset voidaan oikaista ennen kuin ne livahtavat virtuaaliseksi. Yksi tilaisuus ei riitä. Jatkuvuus vahvistaa keskustelukulttuurin eläväksi jos kansalaiset vakuuttuvat, että voi puhua rehellisesti ja sillä on merkitystä. Se on parasta yhteisöllisyyttä. Tämän kaikki sopii poliittisen järjestelmämme omakuvaan. Vai sopiiko?

Kalle Sorainen
Helsinki
18.3.2022

26. Tätä kirjoitettaessa on tuloillaan länsimetron 2. vaihe Matinkylä–Tukholma ... vai Kivenlahteenko vielä tässä vaiheessa? Miltä tuntuisi tyhjiöputkimetro Hki–Tukholma 900 km/t eli keskusta–keskusta alle tunnissa. Lähestyvän 2. vaiheen kunniaksi hieman menneitä liikennetunnelmia.

1980-luvun alussa Helsingissä Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa oli yleisötilaisuus liikenteestä. Tuohon aikaan "liikenne" tarkoitti henkilöautoilua, mutta yllättäen tilaisuudessa ehdotettiin pyöräteitä Mannerheimintielle. Paikalla olleet kaupungin edustajat naureskelivat hämmentyneinä: Mahdoton ajatus, ei sovi, tilaa ei nyt vain ole! Kuten tiedämme nyt Manskulla on fillaritiet. Tämä oli uuden liikennepolitiikan alkua aikoina, jolloin julkisen liikenteen kausikortilla oli kunnianimi Prolepassi.

Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelma on ensimmäinen Helsingin kaupungin dokumentti, jossa tämän kirjoittaja näki uutta liikennenäkemystä (Kaupunginvaltuusto 12.6.2002, Helsingin Paikallisagenda 21 -projekti) mm. :

(b) Helsinki pyrkii omalta osaltaan henkilöautosidonnaisuuden ja moottoriajoneuvoliikenteen määrän vähentämiseen sekä joukkoliikenteen osuuden lisäämiseen. Tämä edellyttää sekä tehokkaiden alueellisten ohjauskeinojen käyttöä että voimakasta panostusta joukkoliikenteen kilpailukyvyn lisäämiseen ja kevyen liikenteen olosuhteiden parantamiseen. Joukkoliikenteen asemaa vahvistetaan joustavoittamalla eri kulkutavoilla tehdyistä osamatkoista muodostuvia matkaketjuja.

(f) Liikennejärjestelmän ja katuympäristön kehittämisessä otetaan aikaisempaa korostetummin huomioon lasten, nuorten, liikuntarajoitteisten ja iäkkäiden asukkaiden esteettömät ja turvalliset liikkumismahdollisuudet. Koko kaupungin alueelle luodaan yhtenäinen ja kattava palveluiden, kävely-, pyöräily- ja joukkoliikenneyhteyksien verkosto. Pyörätieverkkoa täydennetään edelleen sekä edistetään kävelyn ja pyöräilyn turvallisuutta, esteettömyyttä ja viihtyisyyttä.

Joukkoliikenteen kilpailukykyä on lisätty. Mennyttä ovat Kampin kentän pimeät räntäillat jalankulkijoiden ja bussien vuorotellen paetessa tai jahdatessa toisiaan. Kampin lähiliikenneterminaalin mukavissa tiloissa on helppo todeta: Joukkoliikenteen kilpailukyky on lisääntynyt. Hienoa! Kampin keskus on nykyaikaisen kaupungin hienostunut systeemi ja on aivan oikein edellyttää painokkaasti ihan jokaikisen käyttäjän vaalivan tuota saavutusta.

27. Yllä: Länsimetron avajaisissa oli ohjelmaa koko linja pituudelta. Niittykumpu 18.11.2017.
28. Alla: Toivottavasti länsimetro on vilkastuttanut liikkeiden toimintaa. Länsimetron avajaisia juhlistamassa. Niittykumpu 18.11.2017.

Lauantaina 18.11.2017 länsimetro avattiin suurimuotoisella kaupallis-karvevaalikampanjalla. Vertaan sitä metron virallishenkisiin avajaisiin vuonna 1982. Molempi parempi. Länsimetron avajaisissa näkyi lupaavasti autoihmisiltä vaikuttavaa väkeä. Heitettiinko jäähyväiset Prolepassi-asenteelle?

Onko henkilöauton liikenneprofiili madaltunut? Lisääntyikö metron sekä pääkaupunkiseudun muun julkisen liikenteen käyttö? Noihin kysymyksiin en pysty antamaan asiantuntevaa vastausta. Ainakin bussin 550 suuri suosio on selviö. Sama näyttää koskevan laajentunutta runkoverkkoa. Jokeri-ratikan tuleva suursuosio tiedetään jo nyt. Henkilöauto kaupunkiliikenteen kunkkuna on ainakin poliittisissa puheissa siirtynyt syrjään.

Kevyen liikenteen olosuhteet ovat .... muotoutuneet. Uutta liikennepoliikkaa on saatu todeksi ilahduttavasti, mutta ei vailla tyylirikkoja. 1960–80-lukujen syrjitty pyöräily on noussut eturiviin, on pyöräteitä jne. mutta liikennekulttuuri laahaa perässä. Ajotiellä autoja pelkäävä pyöräilijä pakenee turvaan jalkakäytävälle, jonka seurauksena pyöräilijää pelkäävä jalankulkija pakenee näkymättömyyteen. Vuonna 2022 jalkakäytävien ikuinen Tour de France ja lisääntyvä valikoima 1–4-pyöräisiä moottoroituja laitteita tönäisevät jalankulkijat toiseutettuun liikenneryhmään vailla ihmisoikeuksia.

Shanty town, favela, slummi tai reilusti hökkelikylä - näitä on liikaa maailmalla osoituksena monen hallituksen haluttomuudesta, kyvyttömyydestä tai korruptoituneisuudesta vastata maaltapakoon ja väestönkasvuun. Suomessa ja Kiinassa asuu taito suunnitella ja toteuttaa jättihankkeita. Kiinassa maaltapakoon vastataan projektilla, joka asuttaa 150 miljoonaa ihmistä puolen miljoonan kaupunkeihin eli Kiinaan rakennetaan 300 Helsingin kokoista kaupunkia, joihin - sivumennen sanottuna - tullee muutama hissikin. Pakko myöntää, että Suomessa mittakaava on hieman pienempi, mutta suhteutettuna ollaan ehkä samoissa. Kiinan jättimäisen kaupunkirakentamisen tarve tulee maan sisältä. Suomessa pääkaupunkiseudun menossa on mukana globaali väestönkasvu ja maaltapako ja siitä löytyy myös osaselitys liikennepolitiikan muutokseen.

Suomessa on joskus haksahdettu isotteluun, kuten komeaan askellukseen vuoden 1941 heinäkuussa joidenkin suunnatessa heittämällä Uraliin. Vuonna 2022 edetään samassa hengessä, kun pääkaupunkiseudun über-ylimitoitettua rakentamista toteutetaan orjatyövoimalla. ("Tämä on modernia orjakauppaa" Helsinkiläisillä rakennustyömailla on levinnyt ikävä ilmiö, Helsingin Uutiset 16.–17.4.2022 sivu 4.) Voiko ihmis- ja luontoarvoja kunnioittava asukas olla onnellinen kodissa, jonka orja on rakentanut? Tämä kysymys kätketään isottelevaan korupuheeseen, kun pääkaupunkiseudulle pannaan vastuuta globaalista väestö- ja köyhyysongelmasta. Kuten vuonna 1941 vuonna 2022 suhtellisuudentaju on ajettu käpykaartiin.

Pääkaupunkiseudun metsät tullaan parissa vuosikymmenessä parturoimaan. Vakiintuneita, mukavan väljiä asuinalueita täytetään tornitaloilla kun koko kaavoitus on vain ahtaamista. Megalopolis (Gottmann) voi olla ekokaupunki ja niitä Kiinassa tehdään. Suomessa pääkaupunkiseudulla kaavoituksella tuhotaan inhimillisyys kun aivan tietoisesti rakennetaan ahtaita slummeja eli vakavia sosiaalisia ongelmia. Tämä on vanhaa ja taantumuksellista kaupunkipolitiikkaa, sillä lähiluonnon merkitys ihmiselle on vihdoin maailmalla hyväksytty ja vahinkoja korjataan palauttamalla vihreyttä. Länsimetro ja koko julkisen liikenteen kehitys pääkaupunkiseudulla on myönteistä, mutta globaali ulottuvuus antaa sille paha sivumaun.

Pääkaupunkiseudun isottelevan kasvun innoittajat ovat ahdettu Hong Kong ja Saksan mahtipontinen Welthauptstadt Germania. Suomessa maata piisaa, joten Helsing Kong on vain raakaa rahastusta. Saksan Welthauptstadt Germania halusi hallita maailmaa. Komeita kulttuuripalatseja sarjassa tuottava Welthauptstadt Finlandia haalii maailman helmaansa, eikä hintaa kysytä.

Kalle Sorainen
Helsinki 20.4.2022

PS."Modernia orjakauppaa" näin uutisoi arvovaltainen lehti. Miten se eroaa vanhasta orjakaupasta? Kuuluuko moderni orjakauppa vapaakauppasopimukseen vai sisältyykö moderni orjakauppa suvaitsevuus-narratiiviin?

29. Yllä: Helsingin metron ensimmäinen ruuhka saatiin aikaan jo metroliikenteen ensimmäisenä päivänä 2.8.1982. Työmatkalaisia oli varmasti vähemmän kun isolla porukalla tultiin kokeilemaan uutta menopeliä - Hakaniemi.

31. Euroopan unionin ja Afrikan unionin kuudes huippukokous pidettiin helmikuussa 2022 Brysselissä. Suomea edusti pääministeri Sanna Marin.

Huippukokous hyväksyi laajan Yhteisen näkemyksen vuoteen 2030 saakka (A Joint Vision for 2030). Asiakirjaan on sisällytetty PIDA, Programme for Infrastructure Development in Africa ja PAP, Priority Action Plan. Se tarkoittaa, että EU- (sisältäen suomalaisten vero-) rahaa tulee tuntuvasti mm. suurimuotoisiin liikennehankkeisiin kuten koko Afrikan mantreen kattava suurnopeusjunaverkosto, joka on myös osa Afrikan unionin omaa ohjelmaa: Agenda 2063 - The Africa We Want.

EU ei ole ainoa Afrikasta kiinnostunut. YK on tietenkin ollut mukana. Kiina kansantasavalta loi suhteet Afrikaan 1950-luvulla, tuki 1970-luvulla Tansanian–Sambia rataa, nyt Kiina on suurin Afrikkaan sijoittaja ja Afrikka–Kiina huippukokouksia ollut kahdeksan. Lisäksi ovat Afrikka–Etelä-Amerikka ja Afrikka–Venäjä huippukokoukset. Suomi tuki Afrikkaa isosti jo ennen EU-jäsenyyttä.

Afrikka-huippukokouksissa lausutaan kauniita sanoja, mutta taustalla on kansainvälinen suurvaltapolitiikka. Auttamiskilpailun pitäisi olla "reilua" ja auttajien tulee hillitä toistensa tarkoitusperien julkista kyseenalaistamista, mutta - suoraan sanottuna - ei hyvältä näytä. Auttajien keskinäinen riitely on pakitusta siirtomaaherrojen aikaan jolloin Afrikan asiat päätettiin muualla, uhraamatta ajatustajaan afrikkalaisten hyvinvoinnille. Suomen perinteelliseen ulkopolitiikkaan olisi sopinut aloitteellisuus auttajien yhteistyön kehittämisessä. Mitä tekee EU-Suomi? Jos myönteistä kehitystä halutaan on auttajien kunnoitettava Afrikan maiden itsenäisyyttä ja oikeutta valita yhteistykumppanit. Erään Afrikan maan edustaja sanoi minulle: "Antakaa meidän tehdä omat virheemme". Samaa asennetta osoittaa Ghanan presidentti Nana Akufo-Addo - Afrikkalaisten on itse otettava vastuu mantereensa valtavien kehitysmahdollisuuksien käyttöönotossa. (Viite 1.).

Kaupungistuminen on Afrikan ja Kiinan kehitystä. Kiinan on tässä, sillä se on verrannollinen Afrikkaan ja pystynyt kehitykseen, johon kuuluu myös metro. Kiinassa on tämän vuosituhannen aikana avattu noin yksi metrolinja vuodessa ja vauhti näyttää kiihtyvät. Afrikan kaupungistuminen tarvitsee vahvan raiteilla liikkuvan julkisen liikenteen, jossa metrolle on helppo ajatella vankka rooli.

Afrikan kehitys on "Maailman Kysymys". Miksi? Tässä vastaus: "Kun vielä 1970-luvun alussa 17 prosenttia kaikista maailman köyhistä asui Afrikassa, nykyisin osuus on jo 70 prosenttia. Jos emme onnistu köyhyydenvastaisissa toimissa, vuonna 2030 lähes 90 prosenttia planeetan köyhistä asuu Afrikassa". (Lähde: Kehitys–Utveckling-lehti nro 4. joulukuu 2021 sivu 10, julkaisija Ulkoministeriö, Viestintäosasto, Kestävän kehityksen ja kaupan viestinnän yksikkö).

32 - Metrojärjestyksen historia 1.
LINTUKOTO: vuodet 1982–2002

Noina vuosina metrossa vallitsi suomalainen hiljaisuus, joka on: hillitty huomaavaisuus, ympäristön hahmottaminen, tilannetaju, ystävällisyys ja huumori. Suomalaiset kilpa-autoilijat ovat peruskurssittaneet suomalaiseen hiljaisuuteen puolitoistamiljardia ihmistä, globalisoiden Nobelin rauhanpalkinnon arvoisen kansallisaarteemme.

Ryhmän tai yhteiskunnallisen ilmiön yksipuolisen kritiikitön ylistäminen on älyllistä epärehellisyyttä tai poliittista tarkoituksenmukaisuutta ja ärsyttävää anyway. Ihminen, hänen ajattelunsa, toimintansa tai muodostamansa yhteisöt eivät ole täydellisiä, eivätkä suomalaisetkaan ole enkeleitä eikä Suomi ole paratiisi ja suomalainen hiljaisuus voi olla myös tympeää. Lintukotovuosiin sattui metrourani epämiellyttävin, suoraan ja ainoastaan omaan henkilööni kohdistunut uhka liikkuvassa metrojunassa vuonna 1986. Onneksi jäi vain uhaksi.

Mutta. Kaiken kaikkiaan vuosilta 1982–2002 ei ole kovin paljon raportoitavaa. Järjestykseen ei tarvinnut kiinnittää erityistä huomiota, mutta sattuihan sitä kaikkea. Viikonlopun iltoina oli vilkkautta sekä örvellystäkin ja arkisin satunnaista häiriköintiä kuten humalaisten yksinpuheluja. Jokunen vakava väkivaltatapaus oli. Metromatkan saattoi aloittaa ilman erityistä varautumista.

Järjestyksenvalvojat eivät olleet osa metromatkaa. Lipuntarkastajia näkyi useammin kuin järjestyksenvalvojia ja lipuntarkastajat työskentelivät ilman järjestyksenvalvojien taustatukea. Metrossa ei ollut tarvetta järjestyksen korkeaprofiiliseen valvontaan.

Jylhää historiallisuutta on Helsingin metron ensimmäisen vuosikymmen kuluminen ilman kännykkä-ääntelyä, jonka mahdollisti kännykättömyys. Ihan totta! Kännyköitä ei ollut edes olemassa. Yllä olevien kuvien 29. ja 30. yhdelläkään metromatkaajalla ei ollut kännykkää. 1990-luvun alussa kännykkä ilmestyi metron äänimaailmaan, mutta laitteen hinta teki siitä harvinaisen Mikko Perkoila -ilmiön eli "Metrojuna vie ja metrojuna tuo, kolhoa kännykkää kantavan pikku pomon Helsingissä ison pomon luo". Kunnes 1990-luvun lopulla kännyköiden yleisyys nosti tarpeen saada maa-, meri, ilma-, sisä- ja ulkotilat kattava kännykkäetiketti, jonka kehittäminen jatkuu yhä.

Kalle Sorainen
25.6.2022
Helsinki

33. - Tiedotusvälineet olivat hyvin paikalla
kun metro aloitti liikennöinnin Helsingissä.
Hakaniemen metroasema 2.8.1982.

34. - JesssSöörii! Citykulttuuria sieltä parhaasta päästä. Vaikka itse olen asiasta varoittanut (katso yllä: 24. ja 25.) tarttui jotakin tuoretta ja pehmeää sormiin portaiden kaiteesta. Tämä on sitä pientä rosoisuutta, jota jotkut Helsinkiin kaipaavat. Terkut sinne ja sori siitä! Onneksi mukana oli paperinenäliinoja, lähellä koronadesiä ja käsienpesuallas marketin tuntumassa. Ruokaostokset tehtiin juhlallisissa tunnelmissa.

Kalle Sorainen
Vuosaaren metroasema
Helsinki

Keskiviikkona
kahdentenakymmenentäneljäntenä päivänä
elokuuta
vuonna kaksituhattakaksikymmentäkaksi
kello seitsemäntoistaviisikymmentäkolme

35. - Bailantai-konsertti 14.09.2022 Helsingin olympiastadionilla oli taiteellinen voitto Antti Tuiskulle ja liikennepoliittinen voitto Helsingin seudun liikenteelle HSL.

HSL kertoo, että kaikkiin konserttilippuihin sisältyi HSL-sovellukseen ladattava ABCD-vyöhykkeiden vuorokausilippu ja valtaosa vieraista saapui olympiastadionille joukkoliikenteellä. Tämän tapahtumajärjestäjä–HLS -yhteistyön menestyksen myötä, HSL rohkaisee muitakin tapahtumajärjestäjiä harkitsemaan samaa.

Tervehdimme ilolla tätä toimintaa, joka luo tulevaisuuden kaupunkiakulttuuria tarjoamalla hyvän vaihtoehdon henkilöautolle. Asian ytimessä on joustavuus. Henkilöauto on hyödyllinen laite, jonka käyttöä kannattaa painottaa tilanteisiin, joissa se on parhaimmillaan.

"Pitää päästä lähelle" on ymmärrettävä asenne kun saapuu menopelillä tapahtumaan, mutta kun tosipaljon yleisöä tulee henkilöautolla on tulos huono. Tämän kirjoittaja muistaa Nordenskiöldinkadun lätkämatsiruuhkat 1970- ja 80-luvuilla, kun saattoi kävellä 10–20 minuuttia ihmetellen ajotiellä kököttäviä satoja autoja, joiden viimeinen 500 metriä jäähallin parkkipaikalle vei aikaa lätkämatsin erän verran plus pari jäähyä. Henkilöauto oli väärässä roolissa, jolle vaihtoehto on joukkoliikenne, mutta sellainen pitää olla tarjolla.

Helsingin olympiastadionin ja Helsingin jäähallin alue on vuosikymmenien aikana kasvanut urheilukaupunginosaksi, jossa on hämmästyttävän monta urheilupaikkaa. Emme väheksy nykyistä joukkoliikennepalvelua, mutta alueelle tarvitaan "lähelle" vievä joukkoliikenne. Helsingin olympiastadion suunniteltiin 1930-luvulla eikä joukkoliikennettä huomioitu, mutta myöhemmin autoille on tehty parkkipaikkoja. Katsokaa Urheilupuisto-metroasemaa Espoossa, josta hetkessä pääsee kävellen moniin urheilupaikkoihin. Katsokaa Berliinin olympiastadionia, jonka välittömässä tuntumassa on kaksi metron asemaa, jotka ovat peräisin 1930-luvulta. Helsingin olympiastadion on tuon saman ajan tuote, jolloin Saksasta omaksuttiin yhtä ja toista, mutta ei myönteistä asennetta joukkoliikenteeseen.

Joukkoliikenteen suosiota Helsingin olympiastadionin urheilukaupunginosassa lisätään näin:

1. Metroasema olympiastadion alle tai jos sitä ei saada ennen Antti Tuiskun seuraavaa konserttia niin ...

2. ... raitiotie läpi Hammarskjöldintien luo yhteyden Pasilan asemalle, Sörnäisten ja Ruoholahden metroasemille sekä keskustaan oopperan kautta.

3. Pisara-rata, jonka Ooppera-aseman suunnittelussa huomioidaan urheilukaupunginosa tai tehdään Olympiastadionin asema, jonka sijoittelussa huomioidaan ooppera.

Kalle Sorainen
Helsinki 24.9.2022

36.

37. - Metrojärjestyksen historia 2.
VILLIT VUODET: 2003–2016

Yleinen järjestys metrossa alkoi heikentyä vuosituhannen vaihteen jälkeen ja asia oli ilmeinen vuonna 2003. Samana vuonna tuli voimaan järjestyslaki, joka korvasi kuntien omat järjestyssäännöt. Näin luotiin toksinen yhdistelmä kun lisääntyvään epäjärjestykseen ei voitu puuttua esim. laittamalla esille metron järjestyssäännöt, joihin olisi voinut viitata jos syntyy keskustelua. Rauhaisaa metromenoa toivoville alkoivat tuskaisat matkat. Järjestyslaki on aivan liian yleinen eikä tietenkään sisällä erityisesti metron käyttöä koskevia käytännöllisiä asioita.

Vaikutelmaksi tuli, että vastuullisia tahoja asia ei kiinnostanut ja kaupunginvaltuusto oli lumoutunut citykulttuuri-ideologiasta, jonka omalaatuinen käsitys vapaudesta ei pidä tarpeellisena puuttua häiritsevään käytökseen. Säännöistä ei kuitenkaan päästy eroon, mutta nyt röyhkein määräsi ne ja metron meno villiintyi. Onko tämä totta? Voiko tämä olla totta? Arvioinko tilanteen väärin? Olenko niuhottaja?

Vuonna 2005 tilannekuva kirkastui kun metron lisääntynyt epämukavuus tuli vahvasti julkiseen keskusteluun. Muutaman kerran olin itse läsnä kun metrotilanteen jälkeen käydyissä ajatustenvaihdoissa kanssamatkustajat ilmaisivat ärtymyksensä lisääntyneestä levottomuudesta. Tämä kaikki johti kahden toimenpiteen suorittamiseen:

1. Noin vuonna 2006 soitin kaksi kertaan metron palautepuhelimeen, jossa vastaajana oli oikea ihminen. Keskusteluissa ilmeni, että en ollut ainoa metron lisääntyneestä epämukavuudesta soittanut. Soittoja oli tullut paljon ja tunnettakin oli ollut mukana.

2. Sata metromatkaa -tilasto - katso alla.

Vaunun vaihtajan elämää

Vaunun vaihtaminen häiriköinnin vuoksi oli metrojärjestyksen villien vuosien ydintä. Se menee näin. Vaunussa on häiriö, joka jatkuu ja jatkuu. Odotan ja toivon, mutta ei. Kun tätä kokee jatkuvasti mieli tuottaa toimintamallin metro-elon helpottamiseksi, kuten ennakointi. Jo vaunuun mennessä olen tarkkana ja valmiina vaihtamaan vaunua jos havaitsen häiriön. Jos vaihtoa ei ehdi tehdä, vaunun vaihto seuraavalla asemalla. Jos olen vaunussa ja häirikkö tulee sisään, joudun arvioimaan tilanteen. Matkan loppuvaiheessa useimmiten ei kannata vaihtaa vaunua. Jos häirikkö tulee ihan matkan alussa ei kannata odottaa, vaan vaihtaa heti seuraavalla asemalla. Häirikköön ei odottelu tehoa. Varsinaisen häiriön lisäksi vaununvaihtotarpeen voi tuoda joku muu ilmiö, johon haluaa etäisyyttä. Pahimmillaan edes vaunun vaihtaminen ei auttanut. Uusi vaunu, uusi häiriö. Oli päädytty tilanteeseen, jossa vaununvaihto-operaatio sinänsä antoi edes muutaman sekunnin henkisen helpotuksen, jota voimaannutti kokemukseen perustuva tieto, että parannusta tulee sentää yli 50 % todennäköisyydellä. En tiedä vaunun vaihtamisen yleisyydestä, mutta 2–3 kertaa kanssamatkustaja on vaihtanut vaunua samalla kertaa, syytä en osaa sanoa varmasti.

Kalle Sorainen
Helsinki
12.11.2022

38.- ( jatkoa kohdasta 26.)
Tänään avattiin metroliikenne Matinkylä–Tukholma -osuudella ... taas lipsahti. Tietenkin Matinkylä–Kivenlahti -osuudella! Lipsahdus johtuu voimakkaan myönteisestä roolista, joka raideliikenteellä tulee olemaan ihmiskunnan kehityksessä kun globaalina ilmiönä kaupunkien raideverkkoja laajennetaan ja monipuolistetaan. Tavanomaisilla raiteilla kulkevat vauhtijunat ovat jo nyt muuttaneet kaukoliikenteen luonnetta puhumattakaan futuristisista näkymistä. Hienoa, että suomalainen metro on mukana tässä.

Avajaispäivänä onnittelemme kaikkia tämän liikennepoliittisen voiton tekijöitä. Menestystä metron Matinkylä–Kivenlahti -osuudelle, joka on ensimmäinen kokonaan Espoon rajojen sisälle tehty metron jatke. Avajaisissa oli myös nuorison edustajia jakamassa karkkipusseja jokaisella viidellä uudella asemalla. Tehtävä hoidettiin erinomaisen tyylikkäästi tavalla, joka sopii tähän hyvää tulevaisuutta tekevään hankkeseen.

Kalle "The Espoossa Käynyt " Sorainen
Helsinki
3.12.202

Yllä: Penkki ja suunnittelija.

39. - Antti ja Vuokko NurmesniemI olivat merkittävä suomalainen suunnittelijapariskunta ja heidän näyttelynsä oli Helsingin Designmuseossa.

Sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemi (1927–2003) suunnitteli yhdessä teollisen muotoilijan Börje Rajalinin kanssa Helsingin metrovaunut. Antti Nurmesniemi palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1964.

Museon esittelytekstissä: "Nurmesniemi oli tärkeä vaikuttaja muotoilun kentällä ja hän herätteli alaa pohtimaan myös filosofisempia kysymyksiä muotoilun tehtävästä". Hieno tulos tästä on pääkaupunkiseudun metron yleisilme ja väritys sekä metron penkki. Esillä oli napakka valikoima metro-aineistoa.

Näyttely johdatti pohtimaan Antti Nurmesniemen suunnitelleen suomalaisen metrovaunun viilettämään raiteilla yhteiskuntaa palvellen. Nykyisin uusi metrokalusto hankitaan ulkomailta ja vaikka Suomessa tehdyt metrojunat ovat vielä hyvässä kunnossa niillä on käyttöikänsä, jonka jälkeen ne ovat museokamaa ja Suomen raiteilla kulkee vain ulkomailla valmistettuja metrojunia. Ei hyvä! Linjaa muutettava. On tutkittava mahdollisuudet laajenevan metron kaluston hankkimiseksi Suomesta ja kun vielä metrojen maailmanjaaluinen rakennusboomi huomioidaan vientipoinnistuksissa, saadaan suomalaisen metrokaluston tuotanto elvytettyä. Tätä tarkoittaa Kuwawa.net / Opit ihmaissaunassa -sivun tunnuslause 15.1.2023 lähtien: ANTTIMETRON PALUU - sitä kiskot haluu!

Kalle Sorainen
15.1.2023

Designmuseo - Helsinki
ANTTI + VUOKKO NURMESNIEMI
28.10.2022–9.4.2023

40. - Kiinasta metrojuna EU-maahan

Portugali on ensimmäinen EU-maa, joka tuo metrojunan Kiinasta. Tämä ei ole halpismetro, vaan taustalla on Kiina oman metroliikenteen voimallinen laajentuminen, joka tuottaa tutkimusta, kehitystä, kokemusta, laatua ja pitempiä sarjoja. Kiina on maailman suurin metrokaluston tuottaja. Tämä on myös liikennepolitiikan maailmanlaajuista muotoutumista, jossa yksityisauton liikenneprofiili laskee ja suomalaiselle metro-osaamiselle voisi olla kysyntää. Kiinan ylivahva vienti on tuottanut erikoisen kauppapoliittisen tilanteen - Kiina suosii tuontia suurimuotoisesti! Näin Kiina pyrkii hillitsemään puheita sen liian vahvasta kansainvälisestä talousvallasta ja tähän on tartuttava. Suomalainen metrojuna pitää myydä Kiinaan, että Antti Nurmesniemen metrosisustus saa lisää tyytyväisiä käyttäjiä.

Katso: Made-in-China metro train goes into operation in northern Portugal
https://www.ecns.cn/video/2023-12-08/detail-ihcvqe...

Kalle Sorainen
12.2.2023. Päivitys 22.2.2026.

41. - Vuosi 2017 toi pääkaupunkiseudun metrokulttuuriin muutosta. Näkemystä hyvästä matkustajakäyttäytymisestä harmonisoitiin asettamalla lippuhalleihin ja laitureille 15-kohtainen infotaulu otsikolla MUKAVAA METROMATKAA! Trevlig metroresa! Have good metro journey! Ovatko kohdat toiveita, ehdotuksia, suosituksia vai järjestyssääntöjä? Sitä ei kerrota kuten ei myöskään tekijää. Matkustaja ei tiedä onko valtaa käyttänyt kaupunginvaltuusto vai joku itse itsensä nimittänyt taho? Asia liittyy kaupungin järjestyssääntöjä koskevaan demokratiakysymykseen, jota käsitellään KUWAWA-sivuston Rivisuomalainen-palstan "Muutos tunnelmassa"-jutun toiseksi viimeisessä kappaleessa - järjestyslaki / järjestyssäännöt jne. https://www.kuwawa.net/rivisuomalainen.

Joka tapauksessa MUKAVAA METROMATKAA!-infotaulu ja sitä seurannut asian lisätiedotus ovat hyvää, kannatettavaa ja toivottavasti jatkuvan kehittämisen kohde. Infotaululla oli ns. sosiaalinen tilaus.

Sosiaalinen tilaus metrojärjestyksen aktiiviseen huomioimiseen ilmeni noin vuonna 2005, mutta linjaksi valittiin viipyilevyys kun toivottiin odottelun korjaavan tilanteen. Jos toimeen olisi tartuttu ajoissa olisi kehitykseen voitu ehkä vaikuttaa, mutta päättävät tahot ilmeisesti kokivat metron Lintukotovuosien rauhallisuuden puutteellisena ja halusivat "eläväistyttää" metron matkustuskulttuuria.

Tekninen vika
Metron viivästymisen syyksi on vuosikymmeniä ilmoitettu tekninen vika, jonka monimerkityksellisyys oli yleisesti tiedossa. Oli tekninen vika ja "tekninen vika". Tämä kaksoisvallan alla voitiin elää vikamäärä pysyessä kohtuudessa, mutta "teknisiä vikoja" alkoi tulla kiusallisen paljon. Itse kuvittelen tekniikasta oikeasti vastaavien kyllästyneen syntipukin rooliin ja noin vuonna 2020 lisättiin metron vikatitulatuuriin "järjestyshäiriö". Näin kaupungin ääripäistymis- ja rosoistumisprosessi sisällytettiin viralliseen metrokulttuuriin. Pisara realissimoa on ihan OukkiDoukki.

Tulevaisuus

Metron järjestyksenvalvojien työpuvun ilmeen kehittyminen on osa metrojärjestyksen historiaa. Lintukotovuosina tuon harvoin nähdyn ammattiryhmän pukeutumistyyli oli perinteinen malli-K eikä voimankäyttövälineitä ollut näkyvillä. Nykyisin järjestyksenvalvojien pukeutuminen on ryhdikkään puolisotilaallinen, näkyvillä on voimakäyttövälineitä ja järjestyksenvalvojattomat metromatkat ovat harvassa.

Vuonna 1973 kävin Pohjois-Irlannin Belfastissa, jonka pääkadun kulmissa oli sotilasvartiot ja iltapäivän ruuhkassa jalkakäytävillä liikkui 5-miehisiä sotilaspartioita automaattikiväärit tanassa. Näin voimallinen järjestyksenvalvonta oli varma merkki, että Belfast oli turvaton tila.

Vuonna 2023 Suomessa pääkaupunkiseudun metrossa ei nyt suorastansa makustella Belfast-meininkiä, mutta ei Ruotsinkaan malli herkkua ole. Onko pääkaupunkiseudun metrojärjestykseksi muotoutumassa UUSI NORMAALI, johon viittaa tapahtuma vuoden 2022 syksyllä. "Poliisi on jalkautunut metroasemille.", "Metro koetaan aiempaa turvattomammaksi", "Puutumme aktiivisesti häiriöihin ja huumausaineiden myyntiin". Kolmen viikon tehovalvontajakso yhteistyössä asiaan liittyvien virallisten tahojen kanssa. Näin Helsingin Uutiset 31.8.2022.

Mitä seuraavaksi? Nato-joukot metroasemille? Uskaltaisivatkohan?

Poliisin selväsanaisuus ja HU:n journalismi ovat hyvää, mutta vain pintaraapaisu todellisuuden rehellisessä, muutokseen johtavassa käsittelyssä. Metrosysteemin käytännön ylläpito on jalo tehtävä, johon ei voida sisällyttää yhteiskunnallisten ongelmien hoitoa. Sitä varten ovat poliitikot, hallinto ja ennen kaikkea kansalaiset.

Pormestari Juhana Vartiaisen isännöimä asukasilta järjestettiin Vuosaaressa 16.2.2023. Hyödyllistä tietoa saatiin ja keskusteluakin oli, mutta yllä olevaa metron tilannetta eikä muitakaan UUTEEN NORMAALIIN liittyviä asioita otettu käsittelyyn. Politiikassa ja hallinnossa vallitseva henki ei rohkaise avointa ja juuriin menevää keskustelua.

Ruotsissa viranomaisyhteistyötä tehtiin vuosikymmeniä huonoin tuloksin. Suomessa pitää soveltaa kehittynempää mallia. Mitä on tehtävä? Kansalaiset otetaan mukaan ratkaisuun keskusteluun avulla. Järjestetään keskustelutilaisuuksia, jossa poliitikot alustavat, asukkaat esittävät näkemyksiään ja virkamiehet ovat mukana. Tunnelmasta tehdään sellainen, että ihmisten ei tarvitse pelätä jos keskustelun tuoksinassa sanoo yhdenkin "väärän" sanan. Jos ei lähdetä avoimen, järjestäytyneen kansalaiskeskustelun tielle ajautuu pääkaupunkiseutu huolestuttavaan tilaan. Jos linjaksi valitaan ruusuisen propagandistinen tiedotus on kysymyksessä ongelmista vaikeneminen.

Kalle Sorainen
Helsinki
24.6.2023

PS. Pikajuoksu metrossa on vuoden 2023 metrojärjestyksen uutuus. Ns. pitkän käytävän junassa aikuisen kokoinen henkilö ottaa sprintterin lähtöasennon ja pinkaisee käytävän päästä päähän. Nähty kaksi kertaa. Toisella kerralla juoksija osui matkustajaan, joka pahaa aavistamatta nousi penkiltä. Onneksi isku oli lievä, mutta yllättävän väkivallan kohteeksi joutunut henkilö meni jotenkin shokkiin. Tekijät poistuivat junasta seuraavalla asemalla iloisen riehakkaissa tunnelmissa.

Kalle Sorainen
Helsinki 9.7.2023

45. - Citykultturismin luomisvoima on vailla rajaa ja metrosteluprofiilin lisäterävöittäminen oli vain ajan kysymys. Puolitäyden mukin asettaminen liukuportaisiin osoittaa ennakkoluulottomuutta ja hyvää kehonhallintaa. Onko tämä suunniteltu juttu vai vapaan mielen hetken hedelmä? Neroutta on idean kaksivaiheisuus. 1. toimija: mukin tarkka sijoitus. 2. toimija: pieni ranneliike, muki lentää sivulle ja nesteinen performanssi levittää metroon yhteisöllistä fiilistä. Citykultturismi on koukuttavaa ja sitä tahtoo lisää. Jokainen toki ymmärtää kaupungin olevan eläväistyttämistaiteilijan innostuksen hetkeä odottava tyhjä kangas. Syksy 2023.

46. - Aamiainen on päivän tärkein ateria ja siksi huomioimme englantilaisen näyttelijä Alexander Armstrongin pohdinnan Etelä-Korean pääkaupunki Soulin metrossa: "Julkinen liikenne esittelee loistavasti kunkin maan hengen. Tuo (metrojunan) keskikäytävä on puhdas kuin sairaalassa. Suorastaan haluan syödä aamiaiseni tuolta lattialta". (Lähde: Yle Areena. "Erikoinen Etelä-Korea", kausi 1, 1/3., kohdasta 10:00).

Kaikki eivät mahdu aamiaistamaan Tiffanylla siksi Armstrongin aamiaispaikan pohdinta on huomionarvoista. Vaikutelma on puhtauden korostus, mutta on syytä varovaisuuteen. Mitä on puhtaus tai siisteys? Onko niillä väliä? Arvostetaanko niitä liikaa? Voidaanko ylikorostuneella puhtausnarratiivilla ahdasmielisesti rajoittaa vapaita mieliä. Asiaa pitää lähestyä rakentavasti esittämällä olemassaoleva vaihtoehto, jonka tarjoaa päivän kaikki ruokahetket mahdollistava Suomen pääkaupunkiseudun eläväistetty metro.

Kalle Sorainen
Helsinki
1.12.2023

49. - Yllä: Poliittinen metro-aamiainen! Vaalit ovat kansanvallan juhlaa ja esitteet ansaitsevat hyvän loppusijoituksen. Seuraavien vaalien printtimatskuun pitää saada yhteinen Vaalivastuu-julistus, jolla puolueet sitoutuvat ja rohkaisevat kansalaisia vaaliaineiston vastuulliseen käsittelyyn. Näin vahvistuu kansallinen yhteisöllisyys.

51. - Alla: ... nimenomaan istuimen ja seinän väli on sittenkin se kaikkein ennakkoluulottomin roskis - aamiaisbantsku vai iltapala?

52. - Alla: Tästä on leikki kaukana. Yllä kuva nro 43. kertoo taustan. Metro Major Domina on jättänyt post-esoteerisen viestin: metrossa käyttäydyt siististi tai matkustat näillä lenkkareilla. Tämä on viimeinen varoitus!

54. - Kun metro lähtee päätepysäkiltä on aika syventyä päivän agendaan. Takki naulaan, tavarat levälleen, tabletti lataukseen ja pop up -toimisto on valmis. On ruuhka-aika ja pian täyttä, mutta asetelma pysyi kasassa keskustaan asti. Eläväistetyn citykultturismin yhteisöllisyyttä on kyky suodattaa tajunnan ulkopuolelle toisarvoinen todellisuus. Tärkeintä on suvaitsevuus, vapaus ja ahdistavasti rajoittavien asenteinen murtaminen. Ehkä kysyt: Miksi kukaan ei sanonut mitään? Ei saa kysyä! Eläväistyttäminen on tärkeintä ja sitä tukevat Euroopan unioni, Suomen valtio ja kunnat. Eläväistyttäminen saa rahaa, julkisuutta ja sitä kaikkien tulee kunnioittaa. Aikamme tunnus on: Elä väistä!

Syksy 2024

Metron merkki

55. - Kun metron rakentamisesta oli päätetty asetti Helsingin kaupunki vuonna 1967 metrotoimikunnan, joka vuonna 1970 kokoontui 25 kertaa käsitellen 349 asiaa kuten: koejunan ja -radan rakentaminen, lisätyn geoteknillisen asiantuntemuksen hankkiminen ja tilatun metrokaluston tutkimus- ja kehittämistyön loppuunsuorittamisen hyväksyminen.

Vuonna 1970 metrotoimikunta myös esitti kaupunginhallitukselle metrotunnuskilpailun järjestämistä, näin tapahtui, kilpailuaika oli 20.12.1970–22.2.1971, mutta netissä kilpailusta ei tiedotettu, nettiä ei ollut eikä tavallinen Hakiksen hiipijä netistä osannut edes haaveilla.

Metrotunnuskilpailusta tiedotettiin mm. kaupungin toimipaikoissa jaossa olleella metrotunnuskilpailun järjestämistä koskevalla esitteellä, jonka otsikko kertoo metrojunan jo tehdystä värivalinnasta ja se tietysti vaikutti metrotunnuksen suunnitteluun. Tiedotteeseen varattuun tilaan luonnostelin ehdotukseni Helsingin metron tunnukseksi - alla.

Asiallisten kiireiden ja monien, tuolle ajalle tyypillisen yhteiskunnallisten rientojen vuoksi ehdotus jäi viimeistelemättä ja postittamatta. Nyt ilmoitan arvoisalle metrotoimikunnalle tai sen tehtäviä nykyisin hoitavalle taholle metrotunnuskilpailuehdotukseni valmistumisesta ja se on tässä alla.

Olen toki tietoinen jättöajan päättymisestä, mutta ehdotus on sittenkin myöhässä vain muutaman vuoden yli puoli vuosisataa, jota - viitaten kaupungin toiminnassaan painotamaan asukaslähtöisyysperiaatteeseen - ei tule paljoksua, vaan omaksumalla joustava asenne, ollee helppo päättää uuden metrotunnuskilpailun järjestämisestä. Vakuutan täyttä yhteistyövalmiutta projektin sujuvan toteutumisen varmistamiseksi.

Kaikella kunnioituksella.

Kalle Sorainen
Helsinki
25.8.2025

Nyt on, siis siistiä aidosti

56. - Itä-Helsingissä oli metron liikennöintikatko 5.5.–28.9.2025 Vuosaaren metrosillan korjauksen vuoksi. Metro kulki Itäkeskuksesta vain Puotilaa. Itäkeskus–Rastila–Vuosaari-väli hoidettiin bussilla.

Tunnetasolla metron liikennöintikatko kesti iäisyyden+- 2 vuotta. Ruuhkabussissa köröttely+vaihto ei herkkua ollut, mutta vuorovälien lyhyys poisti pysäkkiodottelun, bussi tuli heti, lähti ja matkahan kesti 10–15 minuuttia, joten metrokatkon vaiva oli suhteellista. Katko nosti metron arvostusta.

Tulin bussilla Vuosaareen alkuillasta sunnuntaina 28.9.2025 ja vieressä istuvan kanssa syntyi helposti yksimielisyys metron kätevyydestä, perillä kuului "Bussi, ohi on!" -huudahduksia ja muuta humoristista kommentointia. Maanantai 29. syyskuuta oli merkkipäivä kun 13 km Helsingin keskustaan pääsi taas mukavasti metrolla. Mutta ei siinä kaikki.

Yllä: Vuosaaren metroaseman vastamaalatut tolpat ja siistityt paikat ovat arjen elintasoa 4.10.2025.
Alla: Infotaulu on metroaseman perusjuttu, jota ihan jokaikisen pitää voida esteettä lukea. Vuosaari 2.10.2025.

Yllä: Liukuportaat ilman tarroja ja tussia. Tykisti cool! Vuosaari 2.10.2025.
Alla: Puhtaat penkit. Puumateriaalin luonnollinen kauneus pääsee oikeuksiinsa ja uskaltaa istahtaa. Vuosaari 2.10.2025.

Yllä: Siistiminen ja siisteyden säilyttäminen ovat kaksi eri asiaa. Kysymys on kulttuurista. Suuressa maailmassa on miljoonakaupunkien pysyvästi siistejä metroja kun vallitseva kaupunkikulttuuri johdattaa yksilön käyttäytymään roskaamattomasti. Jo tiistaina 30.9.2025 Vuosaaren metroasemalla näki citykultturistista siisteysvihaa kun ranskanperunaboxit oli tostavaan tipautettu juuri putsplankattua metroasemaa eläväistyttämään.

Alla: Rastilan metroaseman siistitty yleisilme tukee rauhaisaa tunnelmaa ja johdattaa huomion aseman taiteeseen. Timo Heinon Nonstop-teoksen pinta heijastaa asemalle saapuvan metrojunan 7.10.2025.

Metron liikennöintikatkon aikana Vuosaaren ja Rastilan metroasemat oli siivottu ja putsattu, eikä turhaan, nehän ovat "kovassa käytössä". Nuo metroasemat olivat ikään kuin valaistuneet, sisääntulo juhlavaa ja laiturialue kaunistunut. Siisteys on todella hieno juttu. Kaupungin hallinto ja työntekijät olivat toimineet ansiokkaasti.

Kalle Sorainen
Helsinki
9.10.2025

57. - Paukkumaissiin eli popcorniin (katso: yllä kuva 48.) verrattuna pistaasipähkinä on virikkeellisempää metroruokaa. Pistaasi eli mantelipistaasi (Pistacia vera) ei ole varsinaisesti pähkinä, pistaasit ostetaan yleensä kuorimattomina, kuori avataan kynsillä, nautitaan pähkinä, mutta kahdesta kuoren puolikkaasta tulee saman tie roska ja tässä on citykultturismilla iskun paikka. Pähkinäpenkki! Sehän on esiintynyt sivustollamme jo vuonna 2020 - katso: Siisteys kivaa: kuva 19. - Tapiolan bussiter... .

Tässä esiteltävän pähkinäpenkin ennakkoluulottomuutta on kuorien loppusijoituksen neliosiollisuus.
1. kuorten harkittu asettelu lattiakulmaan,
2. penkin ja seinän väliin koottu kuoriryhmä,
3. pienemmät pistaasijätteet levitelty lattialle,
4. muutama harkitusti aseteltu yksittäinen pistaasi viimeistelee kokonaisuuden.

- jatkuu kuvien alla

Pistaasi–paukkumaissi-suhteen jatkokehittyminen on kiintoisaa. Syrjäyttääkö pistaasi paukkumaissin kamppailussa metron citykultturistisesta herruudesta? Marraskuu 2025.

Kalle Sorainen
Helsinki
9.10.2025

Astun metrojunaan, istuudun lähimmälle penkille, mutta YLLÄ OLEVAN kaksoistölkki–lapsi -näkymän toksisuus pakottaa penkinvaihtoon toiveena roskaton metromaisema - mutta ei! Ahistus vain lisääntyy kun käytävän toisella puolella, penkin päällä on rutistettu juomatölkki. Löytyykö pelastus penkin alisesta maailmasta? KUVASSA ALLA sammakkonäkymässä on tutun tölkkikaksikon lisäksi kolme muuta roskaa eli 5 roskaa lattialla + 1 roska penkillä = 6 roskaa lähituntumassa. Tarina jatkuu. Toinen junaan tuleva henkilö istuutuu vuorostaan kaksoistölkki–lapsi -penkille, miettii hetken ja vaihtaa paikkaa - sielunsisarus! Tunnelma tiivistyy ja seuraamme kiinnostuksella metroskan kehittymistä. Helmikuu 2026.

Metroaseman laiturin infotaulun peltinen takaseinä. Taulun etupuoli tarjoaa matkustajille arvokasta tietoa, mutta citykultturismi havainnoi ympäristön tarjoamat mahdollisuudet monipuolisesti. Taulun takaseinää on eläväistetty kahdella lommolla, joiden toteutusmuoto on ollut esineheitto tai luomu eli nyrkki. Tämän meille tarjoaa vuoden 2026 maaliskuinen, sopivasta kulmasta paistava kevätaurinko.

60. - Roiskuu kun riemuitaan

Metron laiturinäyttö on citykultturistisoitu kypsällä riemullisuudella sisällyttämällä projektiin toiseuttamisen tiedostava vastuullinen taso alleviivaamaan kaupunkiliikenteen velvollisuutta palvella asukkaita aidosti hyvällä tavalla. Toukokuu 2026.

ETUSIVULLE