Yllä: Douaumontin luutila - Ossuaire de Douaumont (yllä) on 130 000 tunnistamattoman ranskalaisen ja saksalaisen sotilaan viimeinen leposija eli luutilassa vieraileva voi kävellä rakennuksen päästä päähän luukasoja katsellen. Douaumontin luutila on Koillis-Ranskassa 1. maailmansodan (1914–18) Verdunin taistelun laajalla muistoalueella, jossa on MEMORIAL de VERDUN 1914–1918 -museo, näyttäviä muistomerkkejä, sotilashautausmaita, linnoitusten ja kylien raunioita jne. Eurooppalaista järjettömyyttä - vuosi 1968.

RAUHA vai Verdun 1914–1918?

Yllä: Douaumontin luutilan tornista näkyy yhden sotilashautausmaan valkoisia ristejä. Taustalla Verdunin taistelukenttää - 1968.
Alla: "2.6.1916. Tähän kaatui urhoollinen kapteeni Tabourot". Jotkut yksittäiset sotilaat ovat saaneet muistolaatan - 1968.

YK:n perustamisen jälkeisinä vuosikymmeninä maailmalla syntyi monia rauhanjärjestöjä, rauhan puolesta marssittiin, rauhanpuhe vauhditti usean suomalaisenkin poliitikon uraa ja presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008. Tuoretta rauhan aatetta ovat Helsinkiin vuonna 2019 saadun Mahatma Gandhin muistomerkin jalustan ajatelma: "Rauhaan ei ole tietä, rauha on tie" sekä Helsingissä 6.8.2026 järjestetty vuotuinen Hiroshima-päivä atomipommien uhrien muistoksi, mutta "tässä sitä ollaan". YK on sivussa, NATO-Suomi virittää kansalaisia ydinasemyönteisyyteen, Euroopassa ja Lähi-idässä soditaan ja suurvaltojen välit kiristyvät.

Euroopan unioni on perinteellisesti vakuuttanut olevansa rauhanjärjestö. Vuonna 2017 Euroopan komission Valkoinen kirja tuki Ventotenen manifestin tavoitetta, etteivät Euroopan ”vanhat järjettömyydet” enää koskaan toistuisi (1. viite). Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022 ei EU lunastanut rauhanlupaustaan pyrkimällä neuvotteluihin, vaan aloitti Ukrainan aseistamisen. EU-tiedotus on sotapropagandaa eivätkä rauhanmielenosoitukset eri puolilla Eurooppaa ole saaneet tukea tai julkisuutta. Euroopan ongelmina ovat heikkenevä talous ja hallitsematon maahanmuutto, joiden lisäksi on otettu Ukrainan sodan taakka ja Venäjää pyritään heikentämään. Tämä linja vaarantaa Euroopan rauhan ja Euroopan unionin tulevaisuuden.

Neuvostoliiton hajoaminen vapautti useita kansoja, myös venäläiset. Olematon "neuvostopassistaan ylpeä ateistinen neuvostoihminen" katosi, venäläiset voivat nyt olla avoimesti venäläisiä, oikea usko kukoistaa eikä Venäjän federaation monikansallisuus sitä estä. Venäjä saattaa osoittautua yllättävän sitkeäksi.

Talvi- ja jatkosodan kuva

Presidenttien Putin ja Trump Helsingin huippukokous 2018 on toistaiseksi viimeinen merkittävä suurvaltajohtajien tapaaminen Suomessa. Sen jälkeen Suomen valtio on avoimesti hylännyt rauhan linjan ja siirtynyt sotaisuuteen. Tähän valitettavaan tilanteeseen on varmasti useita syitä.

Suomen 2. maailmansodan historiaa on meillä käsitelty laajasti ja monipuolisesti. Oma vaikutelmani on, että Suomen valtion näkemys talvi- ja jatkosodasta on jäänyt vinoutuneeksi. Neuvostoliitto aloitti talvisodan, mutta yhdysvaltalaisen historioitsija Stephen Kotkinin talvisodan taustaa koskevat tiedot ovat jääneet vähälle huomiolle. Jatkosodan selitys: Neuvostoliitto hyökkäys kesäkuussa 1941 pakotti Suomen erillissotaan, on outo. Suomalaiseen Venäjä-kuvaan jätetyllä ylimääräisellä epäluulolla ja pelolla vaikutettiin Suomen neuvoa-antavaa EU-kansanäänestykseen vuonna 1994 ja sen jälkeen kielteistä Venäjä-kuvaa vahvistetiin NATO-jäsenyyden perusteeksi jo ennen Ukrainan sotaa.

Yllä: Helsinki 16.7.2018 - Mennyt aika läheinen. Presidentit Putin ja Trump ovat neuvottelemassa Helsingissä. Presidentinlinnan tuntumaan on tullut runsaasti väkeä aistimaan huippukokoustunnelmaa kun Suomi edistää rauhaa puolueettomana tapaamispaikkana - Pohjoisesplanadin ja Unioninkadun risteys.

Alla: Helsinki 16.7.2018 - Katujuliste kertoo, että Putinia kritisoivat venäläiset journalistit joutuvat pyytämään turvapaikkaa Englannista - Kauppatori.

Hyvinvointiyhteskunta

Suomen ja Neuvostoliiton YYA-sopimus (1948–1992) ei velvoittanut Suomea ottamaan alueelleen pysyvästi ulkomaisia joukkoja eikä velvoittanut Suomea lähettämään joukkoja ulkomaille ja sen kanssa elettiin hyvin reilusti yli 40 vuotta. Jos Suomi olisi 1950-luvulla liittynyt Natoon, suhde itänaapuriin olisi jäänyt viileäksi, kauppa pieneksi, mutta puolustusmenot nousseet suureksi. Suomi ei olisi saanut hyvinvointiyhteiskunnan edellyttämää vaurautta ja maamme elintaso olisi jäänyt kreikkalais-portugalitasolle, jonne meitä vasta nyt viedään. YYA-sopimus mahdollisti "rikkaan Suomen" maksamat EU-tukipaketit, takaukset jne.!

Kun Euroopassa vihdoin päästään rauhallisiin oloihin todetaan taas kerran: Se oli eurooppalaista järjettömyyttä! Ukrainan saattaa tehdä Venäjän kanssa YYA-sukuisen sopimuksen, josta Suomi ottaa oppia.

Kalle Sorainen
Helsinki
18.8.2026- Päivitys 5.9.2026.

PS.
Suomen uus-sinisilmäisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tunnuslauluksi Kuwawa-sivusto on valinnut Albert Hammondin hittibiisin vuodelta 1972 "It Never Rains in Southern California", jonka lukuisista netissä olevista tulkinnoista suosittelemme tätä, ulkopoliittista tasoa olevien puitteiden vuoksi.

Albert Hammond - It Never Rains in Southern California.

1. viite:
Euroopan komissio 2017:
Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta.
Pohdintaa ja skenaarioita: EU-27 vuoteen 2025 mennessä.- 1. Johdanto, sivu. 6.
https://commission.europa.eu/document/download/b2e...

Manner-Kiina
RAUHA
Taiwan

52. rs - Taiwanin Kuomintang-puolueen (KMT) puheenjohtaja Cheng Li-wun`n vierailu Manner-Kiinassa 7.–12.4.2026 oli isännille mieluisa ja tapaamispuitteet Kiinan johtajan Xi Jinpingin kanssa valtiovierastasoa, mutta kyseessä ei ollut valtiovierailu vaan kahden kiinalaisen puolueen sisäpoliittinen tapahtuma kun Xi Jinping ja Cheng Li-wun esiintyivät vain puoluejohtajina. Kiinan ulkoisia valtiosuhteita hoitava ulkoministeri Wang Yi oli Cheng Li-wun`n vierailun aikana ulkomailla ja Kiinan ulkoministeriön päivittäisissä lehdistötilaisuuksissa KMT-puolueen puheenjohtajan vierailua koskeviin tiedusteluihin annettiin perinteellinen, pian 80 vuotta samana pysynyt Manner-Kiina–Taiwan -vastaus: ulkoministeriö ei vastaa Kiinan sisäisiä asioita koskeviin kysymyksiin.

Cheng Li-wun`n vierailun monipäiväisyys ja käynti Sun Yat-senin (1866–1925) mausoleumilla (Viite) korostivat kansallista yhtenäisyyttä. Cheng Li-wun epämuodolliset tapaamiset Taiwanilta Manner-Kiinaan muuttaneiden opiskelijoiden, yrittäjien yms. kanssa korostivat rauhanomaisten suhteiden etuja.

Näkymä rauhaan
Toinen maailmansota tuotti jakautuneita valtioita. Vuonna 1949 Saksa jaettiin kunnes vuonna 1990, Lännen tuella Länsi-Saksa ja Itä-Saksa yhdistyivät (Deutsche Wiedervereinigung). Vuonna 1949 Kiinakin jakautui, mutta eri tavioin kun maa sai kaksi hallitusta, jotka kummatkin ilmoittivat olevansa koko Kiinan ainoita laillisia. Tämä jatkui vuoteen 1975 asti ja vasta sen jälkeen on Taiwanilla voinut ajaa itsenäisyyttä. Ajatus Taiwanin itsenäisyydestä on nuori.

Tämän vuosituhannen aikana voimakkaasti laajentunut Manner-Kiina–Taiwan kauppa on luonut tunnelmaa talouksien integraatiosta, jonka laillinen tulos olisi aikanaan rauhanomainen yhdistyminen samalla luontevuudella kuin tapahtui Saksojen kohdalla. Manner-Kiinan tarjous Taiwanille on "Yksi maa, kaksi järjestelmää" työnäyttöinä Kiinan kansantasavallan erityishallintoalueet Hongkong ja Macao, joiden poliittis–taloudelliseen todellisuuteen taiwanilaisten on helppo tutustua. Manner-Kiinassa on valtaa pitävän Kommunistisen puolueen lisäksi useita muitakin puolueita, joista ainakin kahta voidaan pitää Taiwanin KMT:n sisarpuolueena. Ehkä Cheng Li-wun sai tietoa taiwanilaisten puolueiden asemasta yhdistyneessä Kiinassa.

Yhdistyä vai ei?
Itsenäisyys vai yhdistyminen - mitä taiwanilaiset ajattelevat? Taiwanin politiikassa on kaksi vahvaa väriä. Vihreää-linjaa tukevat vallassa oleva, itsenäisyyttä ajava Democratic Progressive Party (DPP) liittolaisineen. Sinisellä-linjalla on rauhanomaiseen Manner-Kiina suhteeseen pyrkivä KMT-puolue liittolaisineen. Vihreä ja sininen ovat nyt suunnilleen samanvahvuiset.

Taiwanilla on vuonna 2028 presidentinvaalit ja Cheng Li-wun asettunee ehdokkaaksi arvioiden Manner-Kiina -vierailunsa lisäävän mahdollisuuksiaan. Tuo asiantunteva arvio taiwanilaisten tunnelmista sekä Cheng Li-wun`n mahdollinen presidenttiys osoittaisivat kansan tuen siniselle linjalle. Taiwanin demokratia hyvän kunnon osoittivat Cheng Li-wun`n Manner-Kiinaan lähtöä saattaneet kaksi mielenosoitusta Taipein lentokentällä - puolesta ja vastaan. Toivottavasti Taiwanin demokratia kestää.

Yhdysvaltojen erityiskiinnostus indopasifiseen alueeseen on tiedossa. Taustalla on Yhdysvaltojen 1940-luvun tavoite koko Manner-Kiina hallinnasta tavalla, joka toteutui Persiassa šaahi Mohammad Reza Pahlavin kaudella vuodet 1941–1979. Persia–Kiina -hallinta olisi antanut Yhdysvalloille erittäin vahvan geopoliittisen aseman, mutta "Kiinan menetys" vuonna 1949, Vietnamin menetys vuonna 1975 ja Iranin menetys vuonna 1979 ajoivat Yhdysvallat Aasian mantereen itärannikolle. Nyt Yhdysvallat tavoittelee paluuta Aasian mantereelle ja hyvät suhteet "Kommunisti-Vietnamiin" sekä asenne Taiwaniin ovat nappuloita tässä pelissä. Kannattaako yrittää?

Kalle Sorainen
Helsinki
21.4.2026. Päivitys 23.4.2026.

Viite:
Sun Yat-sen on Kiinan tasavallan ensimmäinen presidentti, Kuomintang-puolueen perustaja ja Kiinan kansantasavallan arvostama itsenäisyysmies.

Katso myös alla:
42. rs -Taiwan - rauha on ratkaisu

RAUHA
Yhdysvallat, Suomi
PUOLUEETTOMUUS

51. rs - Yhdysvalloissa Vietnamin sodan (1955–1975) uutisoinnissa omia tappioita ei peitelty ja suorastaan kerskuttiin vihollisen paljon suuremmilla tappioilla. Tämän asenne antoi nostetta 1960-luvun kansainväliselle rauhanliikkeelle ja Yhdysvalloissa yleinen mielipide kääntyi Vietnamin sotaa vastaan, mutta maan valtiollinen propagandakoneisto otti opikseen ja seuraavien sotien inhimilliset kärsimykset sensuroitiin vahvasti. "Siisti sota" -tiedotusta USA sovelsi Irakissa (2003–2011) ja Afganistanissa (2001–2021), mutta Trumpin toisen kauden toiminta ja aggressiiviset puheet ovat palauttaneet sodan julmuuden, tunnelman sekä omat tappiot amerikkalaisten tv-ruutuihin. Kevään 2026 Gazan, Libanonin ja Iranin sota jne. ovat vastoin Trumpin vaalilupauksia rauhasta ja suosio on laskenut.

Onko amerikkalaisten, valtionsa ulkomailla käymiä ja rahoittamia sotia koskeva tiedostaminen muutoksessa kun raaka köyhyys, keskiluokan tiukkeneva talous, eliitin upporikkaus sekä erikoiset elintavat muodostavat paisuvan sotakassan kyseenalaistavan kokonaisuuden. Nykyistä tilannetta on verrattu 1970-luvun Vietnamin sodan vastaiseen liikkeeseen, joka sai tuekseen laajasti nuorisoa, pop-tähtiä ja vuoden 1969 ensimmäisen Woodstock-festivaalin "3 päivää rauhaa ja musiikkia".

Yhdysvalloissa sanavapauden perinne on vahva, valtiojohdon jyrkkä arvostelu tuttua, eivätkä Trumpin sotaisuuden vastustajat ole sanojaan säästelleet. Tunnettuja, Trumpin puolesta kampanjoineita somevaikuttajia on kääntynyt häntä vastaan vaatien rauhaa ja Yhdysvaltain kansallisen tiedustelujohtaja Tulsi Gabbardin itsenäinen linja sekä liittovaltion terrorismin vastaisen yksikön päällikkö Joe Kentin eroaminen ovat ositus amerikkalaisen kansalaiskunnon ja vapauden hengen elinvoimasta.

Tarjolla on myös vaihtoehtoja Trumpin ulkopolitiikalle. Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Delia C. Ramirez ja tunnettu poliitikko Nydia Velázquez ovat tehneet virallisen aloitteen Monroen opin korvaamisesta Hyvä Naapuri-politiikalla (Viite). Kansalaistoimintaa rauhan puolesta on humanitaarisen avun vieminen Kuubaan Yhdysvalloista ja Meksikosta - esim. The Nuestra América flotilla convoy to Cuba ja CODEPINK Cuba Humanitarian Aid. Tämä toiminta on vakuuttavampaa kuin esim. suomalaisen valtamedian mainostama Valko-Venäjän oppositio.


Puolueettomuuden ikävä

Mihin lännettyminen on Suomen vienyt? Maaliskuussa 2026 Suomi on mukana Aspides-operaatiossa (Katso alla: 41. rs - Finn Spirituals, viite 9. EUNAVFOR - operaatio Aspides), jonka tehtävänä on mm. alusten saattaminen Hormuzinsalmessa. Vuoden 2027 helmikuulle kestävän operaation esikunnassa, Kreikan Larissassa on suomalaisia esikuntaupseereja.

Kansainvälinen tilanne on vakava ja sekava, YK on sivuutettu ja suurvallat päättävät. Juuri tätä tilannetta varten oli pitkäjännitteisellä työllä rakennettu Suomen tunnettu ja tunnustettu puolueettomuuspolitiikka tukenaan ainoa maassamme oleva armeija - vain Suomen hallituksen käskyjä noudattava vahva Suomen armeija. Suomalaiset tietävät mitä on olla Venäjän naapuri ja osaavat itse hoitaa suhteet itään. Vanhakantainen, suomalaisuuteen sopimaton venäjä-viha on lopetettava, maamme suhde Venäjään on normalisoitava ja Suomen armeijan itsetunto palautettava.

Suomella oli vakiintunut roolinsa kansainvälisenä rauhanvälittäjänä ja -neuvottelupaikkana. Linjalla oli suomalaisten laaja tuki, mutta tämä ulkopolitiikkamme helmi on luovutettu muille.

Sveitsin puolueettomuuteen on Lännen taholta tullut muutospainetta ja Sveitsissä keskustelu asiasta avointa ja vilkasta. Katsotaan miten käy.

Kalle Sorainen
Helsinki
25.3.2026

Viite:
"New Good Neighbor" policy toward Latin America and the Caribbean - H.Res.1056, the New Good Neighbor Act.

50. rs - Suomen pääministeri Petteri Orpo vieraili Kiinan kansantasavallassa tammikuussa 2026 ja ilmaisi tyytyväisyyttä matkan tuloksiin: tarpeelliset, avoimet ja asialliset keskustelut. Kiinassa toimii jo nyt yli 250 suomalaista yritystä, pääministerin mukana oli 20 yritystä tehden 11 kaupallista sopimusta. Suomi ja Kiina allekirjoittivat 6 yhteistyösopimusta.

Pääministerin myönteisten Kiina-terveisten perusedellytys on Suomen vuodesta 1950 noudattama Yhden Kiinan politiikka, jonka jatkumisen pääministeri Orpo varmisti ja tavan mukaan Kiina ilmaisi arvostavansa Suomen kantaa Taiwanin kysymykseen. Kiinan arvostus ilmeni mm. 1980-luvulla kun Kiina avautui ja kauppa alkoi, sai Finnair vuonna 1988 maailma ensimmäisenä lentoyhtiönä avata suoran reitin läntisestä pääkaupungista Beijingiin.

Pääministeri Orpo viittasi vierailun taustalla vaikuttavaan Europan Unioniin (väestö n. 500 väestö). Kiina on BRICS-yhteisössä (väestö yli 3000 miljoonaa), jonka voimistuva itsevarmuus ja kehitys on Kiinan kiinteytyvän taloudellisenkin kiinnostuksen kohde. BRICS-maita yhdistää Länsimaiden sotaisuuden ihmettely kuten myös kyllästyminen Lännen epäjohdonmukaiseen ihmisoikeus- ja sanktiopolitiikkaan.

Pääministeri ilmaisi Suomen valmiuden lisätä Kiina-yhteyksiä kuten ihmisten välinen kanssakäyminen, matkailu sekä Suomen ja Kiina yhteishanke ammattikorkeakoulun perustamiseksi. Tätä taustaa vasten on outoa, että vuonna 2007 Helsingissä aloittanut Konfutse-instituutti on poistunut Suomesta Helsingin yliopisto irtisanottua yhteistyön vuonna 2022 epäillen instituutin palvelleen Kiinan etuja sopimattomalla tavalla. Konfutse-instituutti toimii edelleen mm seuraavissa Euroopan maissa: Belgia, Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Norja, Ranska, Saksa, Tanska, Ukraina, Viro jne. (Suomessa toimivista eri maiden kulttuurilaitoksista - katso alla: 45. rs Elämää erakko...).

Miksi Taiwanin kysymys on Kiinalle tärkeä?
Taiwanin on lain mukaan Kiinan, mutta myös osa kiinalaisten kansallista tietoisuutta kuten Talvisota suomalaisille muistona taistelusta itsenäisyyden puolesta. Kiina on aina ollut suurvalta ja Taiwanin tilanne on Kiinalle siirtomaavaltojen haitallisen vaikutuksen mahdollistaneen heikkouden jäänne, jonka vahva Kiina on päättänyt poistaa (katso alla: 42. rs -Taiwan - rauha on ratkaisu).

Mikä on tehnyt Kiinasta vahvan?
Pääministeri Orpo taustoitti vierailuaan Kiinan vallan vahvistumisella maailmalla ja ilmaisi osapuolten vastavuoroisen tarpeen ymmärtää toistensa kehitystä ja näkemyksiä.

Nykyisin jotkut sanovat Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen olleen vain pienen ryhmän vallankaappaus. Kiinassa kansantasavallan mahdollisti laajojen kansanjoukkojen vuosikymmenien aikana muodostama, kommunistien johtama yhteisrintama, jonka pystyi torjumaan Japanin valloituspyrkimyksen.

Vuonna 2025 Liittoutuneiden toisen maailmansodan voiton 80-vuotisjuhlinnassa oli nykysuhteiden aiheuttamaa valitettavaa hajanaisuutta. Kiina on yksi Liittoutuneista ja juhli voittoa poikkeuksellisen suurimuotoisesti teemalla "Voitto Kiinan kansan vastarintasodassa Japanin hyökkäystä vastaan (1931–1945) ja fasismin vastaisessa maailmansodassa". Näyttävän paraatin lisäksi ohjelmaa on koko vuoden ja keskiössä oli Japanin pitkäaikaisen miehityksen lopettaminen. Japanin miehitys oli paljolti kaupunkien ja rautateiden hallintaa. Japanin tavoite saada ote maaseudusta sai vastaansa vahvistuvan aseellisen vastarinnan erikoisuutenaan tunnelisodankäynti, joka maine Kiinassa nykyisin on samankaltainen kuin motitus Suomen armeijan erityistaitona (1.viite).

Kun toinen maailmansota lähestyi loppuaan vuonna 1945 oli Kiinan miehitykseen pyrkivällä Japanilla vastassaan vahvat kiinalaiset voimat: Kiinan väkiluku noin 500 miljoonaa. Kommunistien hallitsemilla ns. vapautetuilla alueilla asukkaita n. 100 miljoonaa. Näillä alueilla oli parhaimmillaan luotu toimiva valtio: oma hallinto, omaa koulutusta, raha, tuotannon suunnittelu, oikeusjärjestelmä, lippu jne.. Tärkein oli tietysti asevoimat: vakituinen armeija n. 1 miljoonaa sotilasta, puolisotilaalliset joukot n. 2 miljoonaa ja kylien itsepuolustusjoukot 10 miljoonaa (2. viite). Tämä Kommunistisen puolueen johtama Yhteisrintama on edelleen Kiinan kansantasavallan keskeinen valtioelementti ja osa maan kehittymistä uudenaikaiseksi yhteiskunnaksi.

Kalle Sorainen
Helsinki
18.2.2026

Mitenköhän Suomen käy?

49. rs - "Mitenköhän Suomen käy?" kysyttiin maamme vaaran ja kohtalon hetkinä kuten joulukuussa 1939 Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen sekä syksyllä 1944 kun Liittoutuneiden (Neuvostoliiton) valvontakomissio tuli Suomeen. Sama kysymys olisi pitänyt esittää myös kesällä 1941 kun voimansa tunnossa oleva Suomi lähti itään Hitlerin Saksan kanssa, kuten myös Nato-jäsenyyshetkellä 4.4.2023 maamme valtaapitävien jättäessä vakiintuneen ja menestykkään puolueettomuutemme lopullisesti.

Tammikuussa 2026 Yhdysvallat–Tanska/Grönlanti-suhde palautti hetkeksi puolueettomuuspoljentoa Suomen ulkopolitiikkaan: "Suomi ei ole maailmanpolitiikassa tuomari vaan etsii ratkaisuja, pääministeri sanoo", mutta tuo Petteri Orpon lausunto (Ylen radio-uutiset 9.1.2026 klo 17.00) oli vain hetken keino selvitä kiusallisesta Tanskan rajoja koskevasta kysymyksestä.

Neuvostoliiton tekemä Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1968 oli Suomelle vakavaa ja kiusallista, mutta YYA-sopimus ei velvoittanut Suomea asiassa ja maamme johto saattoi keskittyä puolueettomuutemme vakiinnuttamiseen. Kun Yhdysvallat esittää Grönlantia koskevia vaatimuksia on Nato-sitoutunut Suomi osa kansainvälistä kiistaa, joka on maamme hallitukselle vakava, kiusallinen ja ilmeisesti laajeneva. Puolueettomuus on Suomelle parempi linja.

Miten Suomen on käynyt?
Afganistanissa Suomi tuki Yhdysvaltoja 20 vuotta operaation loppukatastrofiin asti, mutta sillä ei ollut merkitystä 17.1.2026 kun Trump uhkasi Suomeakin kymmenen prosentin tulleilla Grönlannin vuoksi, soveltaen kansainvälisen politiikan viidakkolakia: pienet valtiot ovat pieniä, suurvallat suuria ja sopimuksia noudatetaan kun suurvalloille sopii. Naton hajoamisen mahdollisuus on lausuttu ääneen. Olisi vaatinut todellista ulkopoliittista osaamista valita Suomen Nato-jäsenyydelle huonompi ajankohta kuin toteutunut. Lyhyt on Suomen ulkopoliittisen uus-sinisilmäisyyden aika.

Venäjä on tärkein naapurimme ja Suomen suhde Venäjään pitää perustua vähintäänkin todellisuuteen. Jos Suomi haluaa edes normalisoida suhteet Venäjään, on kiinnostavaa katsoa Suomessa olevien ulkomaalaisten asevoimien merkitys tavoitteen toteutumisessa. Venäjän–Ukrainan sodan yksi tulos voi olla Ukrainan puolueettomuus, josta ehkä tulee Suomelle harkinnan arvoinen vaihtoehto.

Kalle Sorainen
Helsinki
19.1.2026

Hyvää Uutta Vuotta 2026!

Alla: Senaatintorille kirkon edustalle oli tullut väkeä mukavasti.

Pallon pompottajat

47. rs - Charles Chaplinin Diktaattori-elokuva (The Great Dictator) paljasti kahden palloa pompottelevan eurooppalaisen johtajan onttouden. Vuoden 2025 syksyllä 85 vuotta täyttäneen elokuvan rauhaa ja ihmisyyttä puolustava sanoma, kuten myös ohjaus ovat yhä tuoreita.

Ensi-illassaan (15.9.1940) elokuva oli mitä ajankohtaisin Adolf Hitlerin ja Benito Mussolinin ollessa valtansa huipulla ja sen vuoksi elokuvan heti saama suuri suosio laittoi valtaapitävät eri maissa pohtimaan Diktaattori-elokuvan levitystä. Saksassa ja Italiassa Diktaattori oli vihapuhetta ja banni oli selvä. Useissa maissa, kuten Argentiina ja Japani, joissa Saksalla oli vaikutusvaltaa Diktaattori-elokuva kiellettiin, mutta kielto tuli myös Neuvostoliitossa, sillä syksyllä 1940 Stalinin ja Hitlerin neuvottelut huipentuivat marraskuussa Neuvostoliiton ulkoministeri Molotovin vierailuun Berliinissä eikä Diktaattori-elokuva sopinut tähän tunnelman.

Pallon pompottelua
Raskaassa Talvisodassa Suomi hoiti oman asiansa puolustamalla itsenäisyyttään ja sodan päätyttyä kevättalvella 1940 halusivat suomalaiset varmasti vain rauhaa, mutta Diktaattori-elokuvan ensi-illan aikoihin, kulissien takana, Suomen valtaapitävät jo suunnittelivat Hitlerin Saksan kanssa sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Diktaattori-elokuvan näkemys tulevista aseveljistä ei sopinut suunnitelmaan ja Suomen ensi-ilta siirtyi vuoteen 1950.

Jatkosotaan Suomi meni pallon pompottajan asenteella kun uskottiin Neuvostoliiton tuhoutuvan ja syksyllä 1941 Suomi liittyi Saksa–Japani–Italian Antikomintern-sopimukseen myötäillen suurvaltajohtajien maailmanlaajuisia näkemyksiä, mutta tilanne muuttui ja Suomen päättäjien pienen piirin oli palattava perusasiaan - miten sotkusta päästään irti ja säilytetään Suomen itsenäisyys. Onneksi tästä opittiin ja 2. maailmansodan jälkeen Suomessa kehittynyt, kansalaisten laajasti tukeman ulkopoliittisen puolueettomuuspolitiikan kylmä tahto sai tunnustuksen kun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) huippukokous järjestettiin Helsingissä 1975. Sen jälkeen Suomi pystyi luomaan perinteen rauhaa ja neuvotteluja edistävänä valtiona, jonka puolustuksen teho oli tunnustettu. Näillä eväillä Suomi olisi marraskuussa 2025 Ukrainan sodan rauhanprosessissa aktiivinen edelläkävijä. Näin oli ennen. Ajatelkaa!

Mutta Suomi oli valinnut kylmän sodan. Pian Ukrainan sodan alkamisen jälkeen muutama arvovaltainen taho julkaisi avauksia rauhaan saamatta tukea militarisoituvalta Suomelta ja marraskuun 2025 neuvotteluissa Turkissa ja Sveitsissä Suomi on eu-jälkijunassa.

Pöyristely on vallankäyttöä
Lännettynyt ja puolueettomuuden jättänyt Suomi on palannut Jatkosodan alun suurvaltahaaveilun pallon pomputteluun. Kylmä tahto on jätetty ja Suomen ulkopoliittisessa keskustelussa on vahvana wokemainen pöyristely kun sodasta annetaan yksipuolinen kuva ja valittuja hallituksia leimataan "pahoiksi", niihin "luodaan painetta" ja pyritään "heikentämään". Tämä on Suomelle sopimatonta isottelua.

Pöyristelylle antaa taustaa Afganistan. Kun Neuvostoliitto vuonna 1979 hyökkäsi Afganistaniin tuli Yhdysvaltojen presidentti Jimmy Carter julkisuuteen (1. viite) "järkyttyneenä": Neuvostoliitto oli "hyökännyt pieneen, liittoutumattomaan ja itsenäiseen valtioon". New Yorkin torni-iskujen jälkeen Yhdysvallat itse hyökkäsi Afganistaniin vuonna 2001, hyvällä syyllä tietenkin, Suomi meni mukaan ilman mitään syytä ja operaatio kesti 20 vuotta! (2. viite). Kokoaan suurempaa leikkinyt Suomi yritti pompotella palloa, mutta afgaanit heittivät Suomen ja muut miehittäjät ulos.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei sekään ole Suomen asia, mutta suurvaltapolitiikassa puolensa valinnut Suomi on sitoutunut Ukrainan voittoon jatkosotamaisella pallon pompotuksella. Uutisoinnissa keskeistä on Suomelle sopimaton avoin sodan toisen osapuolen suosiminen kun riippumaton arviointi ja toive rauhasta on siirretty syrjään.

Syksyllä 1941 Suomi liittyi Saksa–Japani–Italian Antikomintern-sopimukseen. Niissä pallon pompottelun tunnelmissa pystytettiin Japanin ja Suomen ystävyyden muistokivi syksyllä 1943 Helsingin Pohjoisrantaan. Kivessä on suomeksi ja ruotsiksi teksti: "Nämä puut istutettiin syksyllä 1943 keisarillisen Japanin lähettilään T. Sakavan toimesta Japanin ja Suomen kansojen välisen ystävyyden vertauskuvaksi." Jo seuraavana syksynä voittajavaltiot pakottivat Suomen katkaisemaan diplomaattiset suhteet Japaniin ja muistokivi poistettiin. Muistokivi palautettiin Pohjoisrantaan 1980-luvulla. Helsinki 19.11.2025.

Kokoaan suurempi
Suomea valmistellaan syksyllä 2025 syvenevään sotilaalliseen liittolaisuuteen Japanin kanssa ja aktiiviseen rooliin Intian–Tyynenmeren alueella tavalla, (3. viite) joka palauttaa mieleen Suomen suhteet Japaniin 2. maailmansodan aikana. Jos Suomen sotavoimaa lähetetään Intian–Tyynenmeren alueelle on se vaarallinen ulkopoliittinen siirto, joka lisäksi heikentää Suomen omaa puolustusta. Kansainvälisessä politiikassa Suomi on kokoaan suurempi vain ja ainoastaan toimiessaan puolueettomana rauhan ja neuvottelujen puolesta. Se on Suomen etu, näyttö on kova ja siihen on palattava. Charles Chaplinin Diktaattori-elokuvan sanoma on Suomelle tärkeä juuri nyt.

Kalle Sorainen
Helsinki
25.11.2025


Viitteet:

1. Jimmy Carter 39th President of the United States: 1977‐1981
Address to the Nation on the Soviet Invasion of Afghanistan
January 04, 1980:

2. Yhdysvallat Afganistanissa
https://www.cfr.org/timeline/us-war-afghanistan

3. Intian-Tyynenmeren alue on Suomelle ratkaisevan tärkeä
https://www.maanpuolustus-lehti.fi/maaliskuu-2024/

KUKA ON MITÄ?
Mitä kukin sanoo?

46. rs - Vuoden 2015 valtion tiedonjulkistamispalkinnon sai Yle:n pohdiskeleva tv-dokumentti "Suomi on ruotsalainen", joka listaa Suomea ja Ruotsia lähentäviä asioita. Sarjan kymmenosaisuus antaa sille erityistä painoa ja johdattaa ajatuksen mahdolliseen laajempaan yhteyteen.

Helsingissä, Ruotsalaisen teatterin edustalla "Usko toivo rakkaus"-taideteoksen yhteydessä on kaksi kylttiä. Yhden kyltin teksti "Kaksi maata – yksi tulevaisuus" osoittaa teoksen olevan osa Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen johtamaa samannimistä taidehanketta (katso alla juttu: 3. rs.). Toiseen kylttiin on valikoitu Suomen ja Ruotsin yhteisen historian tärkeitä vuosilukuja. Viime vuosina julkisuudessa on esitetty ajatus Pohjoismaisesta liittovaltiosta (katso alla juttu: 44. rs viite 7.). Onko meneillään maiden samankaltaisuudella perusteltava Suomen liittovaltioistuminen Ruotsiin?

Yle:n kymmenosaisen sarjan mukaan "Suomi on ruotsalainen" sillä Suomi oli 700 vuotta osa Ruotsia. Ruotsalaisvaikutusta ovat sama kristinusko, demokratia, laki ja ruoka. Suomen kielessä on ainakin 4000 ruotsalaisperäistä sanaa jne. Sarja on saanut kilpailijan. Amerikkalaiselle toimittaja Tucker Carlsonille antamassaan haastattelussa selvittää Venäjän presidentti Putin hyökkäystä Ukrainaan maiden yhteiseen historiaan ja kulttuuriin perustuvalla erityissuhteella. Putin perusteluissa on kiinnostavaa samankaltaisuutta Ylen "Suomi on ruotsalainen" sarjan sanomaan.

Putin muistuttaa Venäjän ja Ukraina tuhatvuotisista, yhteisistä slaavilaisista juurista. Venäjää ja Ukrainaa yhdistävät sama ortodoksinen uskonto ja kielisukulaisuus. 90% ukrainalaisista puhuu venäjää ja joka kolmannella ukrainalaisperheellä on venäläisiä sukulaisia.

Venäjää ja Ukrainaa yhdistäviä pointteja on helppo esittää lisää: Venäjän valtakunta perusti tai uudelleenrakensi suurimman osan Etelä- ja Itä-Ukrainan kaupungeista 1700–1800-luvuilla. Erityisesti Katariina Suuren hallituskausi (1762–1796) oli ratkaiseva — hänen aikanaan syntyivät useimmat nykyisen Etelä-Ukrainan suuret kaupungit Odessa, Sevastopol, Dnipro, Herson, Mykolaiv, Luhansk - lähde: ChatGPT. Myös Mariupol, Luhansk ja Donetsk ovat Venäjän vallan peruja. Onko Ukraina venäläinen?

Putinin Venäjä–Ukraina-näkemyksessä on perää, mutta ryhmien välisiä suhteita käsittelevä debatti on aitoa vain kun kaikkia kuullaan. Ukrainalaiset kokevat aikojen kuluessa saaneensa Venäjän vallan taholta toiseuttavaa kohtelua mm. ukrainan kielen suhteen. Ukrainassa myös sanotaan, että ortodoksinen uskonto tuli Venäjälle Ukrainasta. Onko Venäjä ukrainalainen?


Historian valta

Historian käyttö vallan välineenä on vanha juttu ja niin tekevät "Suomi on ruotsalainen"-sarja ja Putin. Suomi ja Ukraina ovat kiinnostavalla tavalla idän ja lännen rajalla, ovat saaneet sen kokea kun molemmilla on omat itäisen vallan ja läntisen vallan aikansa. Vuonna 1918 Saksan etua Suomessa ajoi kenraalimajuri Rüdiger von der Goltz ja Ukrainassa samaa teki sotilaskuvernöörinä saksalainen kenraalisotamarsalkka Hermann von Eichhorn.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa ja Ukrainassa koitti itäisen vallan aika, mutta nyt on lännen vuoro ja taas kummassakin maassa toimii "vondergoltzeja". Suomessa, ennen valtion erityisessä suojelussa ollut, Venäjä-ystävyystoiminta on saman valtion toimesta ajettu alas ja leimattu epäilyttäväksi.

Suomen lännettymisen ydin ei ole Suomen ja Ruotsin sotilasyhteistyön syventäminen vaan valmistautuminen Suomen ja Ruotsin valtiolliseen lähentymiseen tavalla, jonka lähin verrokki ovat vuosien 1918–1922 tapahtumat. Silloin Suomessa oli perustuslaillisuuteen, kansanvaltaan, kansalliseen sopuun ja rauhaan pyrkiviä voimia sekä monarkistisen aatelisvallan ja heimosotien kannattajat ja silloinkin toimia perusteltiin historialla ja kulttuurilla. Kävi niin kuin kävi. - jatkuu kuvan alla:

Heikki Ritavuori (23.3.1880–14.2.1922) oli vahvasti ståhlbergilainen yhteiskuntasovun, kansainvälisen rauhan ja vuosisataisesti toiseutetun suomalaisuuden edistäjä. Ihan joka ikinen päivä on oikea päivä viedä kukka Ritavuoren haudalle. Helsinki Hietaniemen hautausmaa torstai 6.11.2025 klo 13.15.

- jatkoa kuvan yltä:

Vapaa sana

Pinnallinenkin näkemys osoittaa koko maailman olevan isossa muutoksessa. Putinin halu korostaa Venäjän ja Ukrainan samankaltaisuutta sekä lännettyneen Suomen ajatus pohjoismaisesta liittovaltiosta ovat osa tätä muutosta, jonka monipuolinen esitteleminen ja pohtiminen on tiedotusvälineiden velvollisuus, mutta Putinin Venäjä–Ukraina-visio ei sovi lännen tiedotusvälineiden ohjelmistoon. Putinin haastatteleminen ei tee Tucker Carlsonista putinistia eikä haastelun katsojasta tule putinistia. Haastattelu on osa amerikkalaisille tarjottavaa monipuolista tietoa Venäjän ja Ukrainan sodasta, vaikka USA–Venäjä-valtiosuhteet ovat kireät. Länsimainen sananvapaus ja monipuolinen tiedonvälitys ovat Yhdysvalloissa hyvällä mallilla ja se hyödyttää myös suomalaisia.

Ajatus: Suomessa tv-ohjelma. jossa Suomessa asuvat ukrainalainen ja venäläinen keskustelevat suomeksi Ukraina–Venäjä kuviosta - kiinnostavaa ja helppo toteuttaa, mutta salliiko lännen aika sen?

Suomi selviytyy maailman myllerryksessä olemalla itsenäinen ja suomalainen.

Kalle Sorainen
Helsinki
6.11.2025

Tucker interviews Vladimir Putin
in Moscow, Russia. 6.2.2024.
Kohta: 0:02:00–0:27:00
https://tuckercarlson.com/the-vladimir-putin-inter...

ELÄMÄÄ ERAKKOVALTIOSSA
eli Lännen uhrautuva lintukoto

45. rs - Ennen lännettymistä Suomi–Afrikka kehitysyhteistyö oli tiivis. Jos Suomi olisi pitänyt kiinni puolueettomuudesta meillä voisi olla hyvä suhde laajenevan talouden BRICS-maihin ja Shanghain yhteistyöjärjestöön (SCO) kuten Valko-Venäjällä, jota Suomen valtamedia käsittelee kuten Kylmän sodan voimat Suomea 1960–70 -luvuilla. Ei Valko-Venäjäkään voi maantieteelle mitään, mutta se on ymmärtänyt maailman muutoksen onnistuen laajentamaan kauppaa Aasiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Presidentti Trumpin edustaja John Coale neuvotteli ystävällisessä hengessä Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukashenkan kanssa Minskissä 11.9.2025.

Suomi ei sisäistä maailman muutosta, eristäytyy laajasta rauhan ja kehityksen virtauksesta, uhraa kansalliset etumme ja muuttuu Lännen sotaisuuden lumoamaksi, tietoa pelkääväksi syrjäkyläksi. Länsi on hävinnyt tiedotussodan etelän kansojen mielipiteistä ja sillä tulee olemaan vaikutuksensa, kuten myös Yhdysvaltojen laajalla rauhapainotteisella kansalaiskeskustelulla. Ukrainan tapauksessa Suomi tukee vahvasti valtion itsemääräämisoikeutta, mutta kun Intia ostaa öljyä Venäjältä, BRICS ja SCO kehittävät rauhanomaista yhteistyötä on Suomella tähän EU:n epäluuloinen ja jopa määräilevä asenne nimeltään Sääntöpohjainen kansainvälinen järjestelmä.

NATO
Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin vuonna 1979, länsi tuomitsi ja afgaanit heittivät neuvostoarmeijan ulos vuonna 1989. Suomi koki saman vuosina 2002–2021 päätyen jatkoksi listaan afgaanien kukistamista miehittäjistä. Suomen Afganistan-operaatio ei jättänyt sinne mitään hyvää, mutta pienikin sotilastoiminta kaukomailla maksaa paljon. Afganistan-operaatio oli myös nato-tiedotuksen viilaamista eli kriittisten näkemysten kätkemisharjoitus.

Palomuuri
Puolueettomuuspolitiikka oli Suomen palomuuri sotaa vastaan suurvalojen kriiseissä kun täällä ei ollut iskukohteita. Nyt Suomessa on "Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion" raskasta asevoimaa ja ehkä jopa ydinaseita. Puolueettoman Suomen valtion linja Ukraina ja Gazan sotaan olisi kristallin kirkas: puolueeton Suomi toivoo kriisin selvittämistä rauhanomaisesti neuvotteluilla, antaa humanitaarista apua ja on valmis rauhanvälittäjäksi ja -turvaajaksi. Mitä muuta Suomi voi tehdä näissä suurvaltapeleissä?

Henkinen puolueettomuus
Kylmän sodan (1945–1991) aikana puolueeton Suomi oli vähintään asiallisissa suhteissa ympäri maailmaa kun emme puuttuneet toisten maiden sisäisiin asioihin. Poikkeukset olivat harvinaisia. Vapaana esiintyvä Yhdysvallat esti kansalaisiaan matkustamasta Kuubaan eikä Itä-Saksa päästänyt kansalaisiaan Länsi-Saksaan, mutta suomalainen kävi vapaasti Kuubassa, Saksoissa ja missä halusi. Tietoakin oli saatavilla.

1970-luvulla kylmän sodan Helsingissä oli usean valtion kulttuuri- tms. -keskuksia ja ennen nettiä ne olivat mahdollisuus hankkia tietoa ja vaikutelmia. Laitokset tietenkin tukivat isäntämaansa politiikkaa, mutta mikä salaisuus se on? Yhdysvaltojen laitos oli Kaivokadulla vastapäätä rautatieasemaa, Itä-Saksan kulttuurikeskuksesta oli näkymä yli Hakanimen torin, Romanian sosialistisen tasavallan laitos oli Iso Roobertinkadulla, Ranskalla, Englannilla jne. omansa. Helsingin ydinkeskustassa elokuvateatteri Capitolissa näki neuvostoliittolaisia elokuvia kaupungin muun levaritarjonnan ollessa länsipainotteista. Neuvostoliiton tiede- ja kulttuurikeskus levitti ehtaa neukkupropagandaa ja myöhemmin Kiinan kansantasavalta avasi omia laitoksiaan. Helsingin kattaus oli kansainvälisesti poikkeuksellisen monipuolinen ja avartava kun oli länttä, itää, sosialismia, kapitalismia ja kaikkea siitä väliltä. Nyt EU-Suomi rajoittaa tai sulkee tiettyjen valtioiden laitoksia ja blokkaa Youtube-kanavia poliittisista syistä eli Suomesta on tullut läntinen silmälappuvaltio.

Venäjä ja Kuuba
Yhdysvallat on yrittänyt vuosikymmeniä kukistaa Kuuban hallituksen saarrolla ilman toivottua tulosta ja on surrealistista kun Suomi nyt yrittää samaa Venäjälle. Vuonna 2025 Suomen asenne ja suhde Venäjää on kestämätön eli se tulee muuttumaan. Ajankohtaa on vaikea ennustaa, mutta Suomen nykyisen Venäjä-linjan ulkoisen- ja sisäisen tuen pitää väistyä ja ymmärtää maailman multipolaarisuus vai aikooko Suomi jossain vaiheessa panna kauppasaartoon koko Aasian?

Kaikki liittyy kaikkeen. Suomen ulkopolitiikan vakava arvio edellyttää yllä esitettyä laajempaa käsittelyä, mutta maamme sisäisen tilan kuvaus on lyhyt: huumeet. Suomen huumetilanne on paha ja pahenee. Suunnan saaminen pois huumeista edellyttää poliitikoilta ja julkiselta vallalta järjestelmällemme ennenkokematonta asennemuutosta ja päättäväisiä konkreettisia toimia, jotka on tehtävä sillä kyseessä on kansamme onni ja vastassa olevat voimat ovat häikäilemättömiä.

Suomalaisten vapaus, rauha, hyvinvointi sekä maamme turvallisuuden ja etujen suojeleminen pitää palauttaa Suomen valtion tehtäväksi. Suomessa kansa ja valtio ovat vaarallisella tavalla eriytyneet. Yhteys on palautettava.

Kalle Sorainen
Helsinki
19.9.2025

Suomen kielen kukka
K. J. Ståhlbergin muistopatsaalla
25.7.2025

44. rs - 25.7.1919 eduskunta valitsi K. J. Ståhlbergin (1865–1952) Suomen tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. "Työn ja taistelun tuloksena syntyi Suomen tasavaltainen hallitusmuoto, joka on Ståhlbergin kätten työtä enemmän kuin kenenkään toisen" totesi tasavallan presidentti Urho Kekkonen Ståhlbergin muistopatsaan paljastustilaisuudessa Eduskuntatalon edustalla Helsingissä 22.9.1959.

Ståhlberg oli eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja monimutkaisessa tilanteessa. Taitojensa, syvällisen perustuslakiajattelun ja monipuolisen kokemuksensa avulla Ståhlberg puolusti suomalaisuutta ja vuonna 1919 päätetyn hallitusmuodon viisauden osoittaa sen kestäminen vuoteen 2000 asti.

RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz totesi kesäkuussa 2025: "Tiedättekö mikä Suomen ongelma on? Suomen ongelma on se, että meillä on liikaa rasisteja" (1.viite). Onneksi ainakin suomalaiset ovat yksi maailman suvaitsevimmista kansoista (2. viite).

1800–1900-lukujen vaiheessa Suomessa kielikysymyksestä keskusteltiin vilkkaasti. Nuori Ståhlberg huomioi tapahtumia ja "Niissä hän näki suomen kielen aseman ja kansallisen sivistyksen kohottamisen keskeiseksi suomalaisuuden nousulle. Kielitaistelussa olennaisinta oli Ståhlbergin mukaan johdonmukainen toiminta suomen kielen aseman ja suomalaisen kansan sivistyksen parantamiseksi, koska Suomen ruotsalaisuudesta, joka oli ”vähitellen häviävä kansanaines, ei enää ollut varsinaista vaaraa” (3. viite)".

K. J. Ståhlbergin fennomanian laatu ja hallitusmuodon valmisteluun liittyvät tapahtumat vuosina 1917–1919 ovat kiinnostavia, mutta tuloksen kanssa on eletty. Hallitusmuodossa 1919–2000 kuten nykyisessäkin perustuslaissa Suomen viralliset kielet, eli kansalliskielet, ovat suomi ja ruotsi. Perustuslailliseen kaksikielisyyteen kriittisesti suhtautuvan ei kuitenkaan pidä nähdä asiassa Ståhlbergin virhettä.

Yksikielisen Suomen Puolesta -yhdistyksen puheenjohtaja kieltenopettaja Antti Kivimäki:
- Ståhlbergin työlle hallitusmuodon, tasavallan ja suomalaisuuden puolesta kuuluu kaikki arvostus ja kunnia. Kielellistä syrjintää vuosisatoja kokeneet suomenkieliset ja -mieliset saattoivat vuonna 1919 nähdä perustuslaillisen kielitasa-arvon olevan askel eteenpäin ja antavan hyvät näkymät suomalaisuudelle. Virallisella kaksikielisyydellä perusteltuihin kielipoliittisiin käytännön ratkaisuihin on kuitenkin kiinnitettävä huomiota.

Historiallinen tausta

Monisatavuotinen ruotsalainen valta päätti 1700-luvun lopulla virallisesti ruotsalaistaa Suomen (4. viite), mutta tuo suomalaisuuden vaarantanut hanke jäi kesken kun Venäjä valloitti Suomen 1800-luvun alussa. Ruotsi kieli säilyi hallinnossa vahvana suomenruotsalainen yläluokan säilyttäessä valta-asemansa. 1900-luvun alussa säätyedustuksen loppuminen muutti suomenruotsalaisen yläluokan valtiollisen aseman vallankumouksellisella tavalla kun kansanedustajien valinnasta tuli yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuva ja Suomi siirtyi demokratiassa maailman kärkeen. Hallinto, talous ja kulttuuri pysyivät edelleen vahvasti ruotsinkielisinä ja tämän todellisuuden Ståhlberg joutui huomioimaan perustuslain valmistelussa. Suomenkielisten määräenemmistö oli vahva, mutta asema vallan käytössä heikko ja vuoden 1919 hallitusmuotoon kirjattiin kaksi kansalliskieltä. Valta ratkaisi.

Enemmistövaltuutettu

Nykyisin vähemmistöjen oikeuksien vahva painottaminen on vääristänyt ajattelua. Etelä-Afrikan apartheidissa (1948–1994) vähemmistöllä oli lakiin perustuva etuoikeus ja enemmistö oli syrjäytetty vallankäytöstä. Olisi tarvittu "enemmistövaltuutettu". Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille eivätkä ne ole enemmistö >< vähemmistö -asia vaan oikeus >< vääryys. Jos vääryys valitsee on asia korjattava. Suomen virallisessa kaksikielisyydessä vaikuttaa suomenruotsalainen pitkä valtaperinne. Ruotsalaisen Kansanpuolueen (RKP) asema Suomen hallituksen "pysyvänä jäsenenä" antaa sille erityistä valtaa edistää kielipoliittista linjaansa tavalla, joka viittaa vuoden 1918 kuningasseikkailun suunnitelmiin kaksikamarisuudesta ja eduskunnan "erityisedustajista" tavallisten kansanedustajien rinnalla (5. viite).

Antti Kivimäki
- Onneksi Ståhlbergin arvio Suomen häviävästä ruotsalaisuudesta ei toteutunut. Suomenruotsalaisuus on kansallista rikkautta kun samalla tunnustetaan suomenkieliselle sama luonnollinen enemmistöasema kuin pääväestöllä muissa Pohjoismaissa. Kaksikielisyyspäätöksen jälkeen Suomessa on ruotsin kieltä voitu vuosikymmenien aikana vyöryttää pitkäjännitteisesti eri tavoin. Tästä esimerkki on Ylen tv-ohjelmiston kehitys viime vuosina. Tähän pitää saada muutos. Haluamme suomalaisuudelle omaehtoisuutta. Suomenkielisen suomalaisuuden täytyy saada oikeus ja vapaus omaehtoiseen kieleen ja kulttuuriin.

Vuoden 1919 hallitusmuotoa valmisteltiin hengessä, joka oli tuota aikaa. Seuraava mahdollisuus käydä hyvä kielipoliittinen keskustelu oli 1990-luvulla kun valmisteltiin vuoden 2000 perustuslakia. Yhteiskunta ja kielitilanne oli muuttunut. Kokemusten yhteenveto demokraattisella kansalaiskeskustelulla olisi vienyt asiaa eteenpäin eikä mielipiteistä ollut pulaa. Valitettavasti tilaisuutta ei käytetty.

Kaksikielinen valtio

"Suomi on kaksikielinen maa" on yleinen näkemys, mutta Ahvenanmaalla ruotsi on ainoa virallinen kieli. Suomen virallista kaksikielisyyttä ei sovelleta Ahvenanmaalla. Yksikielisen Suomen Puolesta ry haluaa suomen maamme ainoaksi viralliseksi kieleksi. Mikä on yhdistyksen kanta Ahvenenmaan kielitilanteeseen? Haluatteko suomen kielen Ahvenenmaan ainoaksi viralliseksi kieleksi?

Antti Kivimäki:
- "Suomi on kaksikielinen maa" jättää pois Ahvenenmaan ja samoin tekee yhdistyksemme tavoite "Suomenkieli maamme ainoaksi viralliseksi kieleksi". Tähän ei kannata takertua. Annetaan ahvenanmaalaisten elää rauhassa, mutta heidän vahvasti tukemansa Ahvenanmaan itsehallintolaki on kiinnostava. On hienoa ja aivan luonnollista, että ahvenenmaalaiset voivat, lain antamalla suojalla, elää omaa kulttuuriaan ja vaalia omaa kieltään. Ongelma on tämän oikeuden puuttuminen Suomessa suomenkielisiltä ja sen oikeuden puolesta yhdistyksemme toimii. Kulttuuriautonomia eli sivistyksellinen itsehallinto on jokaiselle kansalle kuuluva oikeus eikä se saa olla erioikeus.

Yksikielisen Suomen Puolesta ry:n varapuheenjohtaja kieltenopettaja Paul Betcke:
- Ahvenenmaan suomenkielisen vähemmistön asemaan Suomen hallituksen pitäisi kuitenkin kiinnittää huomiota kuten se tekee vähemmistöjen asemaan ympäri maailmaa. Tässä on ongelmia.

Suomen kieltä syrjivä Pohjola

Nykyisin pohjoismaista yhteistyötä kehitetään vahvasti. Visio 2030:n tavoitteena on tehdä Pohjolasta maailman kestävin ja integroitunein alue vuoteen 2030 mennessä (6. viite). Tämän lisäksi visioidaan ajoittain Pohjolan liittovaltiosta (7. viite). Tiivistyvässä pohjoismaisuudessa suomenkieliset ovat vähemmistö.

"Virallisen pohjoismaisen yhteistyön työkielet ovat ruotsi, norja ja tanska". (8. viite). Pohjoismaisuus ei huomioi Suomen perustuslaillista kaksikielisyyttä ja se on ongelma suomenkielisille. Erikoista on tuon päätöksen tekijöiden korkeaprofiilinen vähemmistöjen oikeuksien korostaminen muissa yhteyksissä. Suomenkieliset ovat virallisen pohjoismaisen yhteistyön toiseutettu vähemmistö. Pohjoismaisuudessa tarvitaan suomenkielisten oikeuksia puolustavaa ståhlbergilaisuutta ja vapautta käyttää suomen kieleltä.

Pakkoruotsi

Suomi ehti olla 50 vuotta itsenäinen kun, viralliseen kaksikielisyyteen viitaten, vuonna 1968 päätettiin pakkoruotsista. Nyt pakkoruotsin kanssa on eletty yli 50 vuotta, mutta suomenkielisten ruotsin kielen taidot eivät ole kohentuneet, sillä ruotsin kielellä ei ole käyttöä arjessa. Tuskin vuoden 1919 hallitusmuotoa hyväksymässä olleet suomenmieleiset aavistivat myötävaikuttaneensa johonkin niin erikoiseen perustuslain tulkintaan kuin vuoden 1968 pakkoruotsi, joka suuntaa väärin suomenkielisten opiskelijoiden voimavaroja vaikeuttaen heidän asemaansa.

Paul Betcke:
- Pakkoruotsi on tuottanut kansallisen kielivajeen. Asian pitäisi korjata, mutta puuttuu poliittista halua esittää konkreettisia toimenpiteitä eikä ole mitään viitteitä kieltenopetusta koskevan lainsäädännön muuttamisesta, joka olisi kuitenkin edellytys sille, että kunnat ja muut opetuksen järjestäjät tarkistaisivat A1-kielen kielitarjontaa koskevia käytäntöjään. Ei kiinnitetä vakavaa huomiota Euroopan pääkielten tärkeyteen kulttuurituntemuksen ylläpitäjänä enempää kuin näiden kielten taidon merkitykseen suomalaiselle yhteiskunnalle myös kaupallisessa mielessä. Suomalaisten kielitaito on taantunut oppikoulujärjestelmästä peruskouluun siirtymisen myötä ja jatkaa edelleen taantumistaan. Ruotsi oikea paikka on valinnainen vieras kieli.

Paul Betcke näkee pakkoruotsissa myös perustuslaillisen ongelman.
- Vuoden 1968 peruskoululaki ja kaikki siitä johdettujen perusopetuksen kieltenopetusta koskevat säädökset loukkaavat perustuslain 6 pykälän 3 momentin määräystä, että "lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti". Tämä perustuslain ja kansainvälisten sopimusten (mm. YK:n lapsenoikeusjulistuksen) vastainen kieltenopetusta koskeva lainsäädäntö on edelleen voimassa ja se on kieli- ja koulutuslainsäädännöllä laajennettu koskemaan kaikkia koulutusasteita vailla mitään pedagogisia tai muitakaan tosiasiapohjaisia perusteluita. Tuorein ruotsin kielen pakollisuuslisä toteutui vuoden 2024 syyslukukauden alkaessa, kun 7. luokan ruotsin opetukseen tulee yksi viikkotunti lisää. Kieli- ja kielikoulutuslainsäädäntöä tulisi tarkistaa, jotta se vastaisi demokratian ja oikeusvaltion periaatteita.

Vapauteen!

"§ 6 – Eesti riigikeel on eesti keel" sanotaan Viron vuonna 1992 kansanäänestyksellä hyväksytyssä perustuslaissa, vuosi itsenäisyyden palauttamisen jälkeen. Virossa on kansanvaltaa, avoimuutta ja virolaisilla on kielivapaus. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrätä virolaisten kielenkäyttöä. Eri maissa on eri tilanteita, mutta vapaus kuuluu kaikille. Suomessa tavoitteen pitää olla suomalaisten ja suomenruotsalaisten sopuisa yhteiselo. Syyttely, vihjailu ja halu käyttää valtaa toisen yli eivät tuo hyvää tulosta. Sivistyksellinen itsehallinto eli kulttuuriautonomia antaa suomalaisille ja suomenruotsalaisille vapauden hoitaa rauhassa omat asiansa ja vahvistaa keskinäistä kunnioitusta.

PS.

Kalle Sorainen
Helsinki
25.7.2025

Viitteet:

1.
Adlercreutz avasi RKP:n puoluekokouksen: ”Suomen ongelma on se, että meillä on liikaa rasisteja”
https://yle.fi/a/74-20167769

2.
"Suomen tataarit ovat merkittävässä määrin säilyttäneet kansallisen omaleimaisuutensa, kulttuuriarvonsa ja sosiaalistaloudellisen riippumattomuutensa. Panoksensa niiden hyväksi ovat antaneet myös Suomen hallitus ja kansalaispiirit, jotka eivät ole loukanneet Suomen tataarien kansallisia ja taloudellisia etuja, vaan ovat päinvastoin luoneet suotuista edellytykset niiden kehitykselle ja osittaneet siten jälleen kerran kuuluvansa maailman sivilisaation järkevimpiin hallituksiin ja yhteiskuntiin".Tataarit, keitä te olette? A. H. Halikov, Abdulla Tukain Kulttuuriseura r.y.,Vammalan kirjapaino 1991, sivu 164.

3.
Jyri Inha, Elämä ja oikeus, K. J. Ståhlberg oikeusajattelijana.K. J. Ståhlbergin oikeusajattelun pääpiirteet.Suomalainen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 247.- sivut 12-13.

4.
Risto Piekka, Elias Lönnrot-Suurmies, Readme.fi 2023 sivu 175.

5.
Suomen kansalaisille, Helsingin Sanomat 14.5.1918.
https://histdoc.net/historia/1917-18/hesa_1918-05-...

6.
POHJOLA – kestävä ja integroitunut alue? Visio 2030:n tilanneraportti 2023
https://www.norden.org/fi/publication/pohjola-kest...

7.
Villi ehdotus Ruotsissa: "Rajat uusiksi"
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/9ddad2d7-de6c-...
ja
Ehdotus Pohjolan liittovaltiosta:
https://fiia.fi/julkaisu/ehdotus-pohjolan-liittova...

8.
Pohjoismaiden kielet
https://www.norden.org/fi/information/pohjoismaide...

L-muoto

43. rs - Vuosikymmeniä kaupungin muutamat leipäjonot pysyivät lyhyinä ollen hyvinvointivaltion erikoinen, mutta ilmeisen tarpeellinen lisäke, jonka muodoksi ohikulkijan sumea tietoisuus määritteli suoran. Valtiomme dynaamisuus on vakiinnuttanut leipäjonot osaksi katukuvaa lisäten niiden määrää ja pituutta. Kattojen yllä lentävät linnut raportoivat leipäjonon pidentyneen seuraavan kulmaan kääntyen sen ympäri L-muotoiseksi. Leipäjonot ovat prekariaarisuutta romantisoivan toimittaja-eliitin vuosittainen uutisointirituaali.

Katutason viestintä edellyttää henkilökohtaiseen toimintaan ajavaa vahvaa tunnetta. Tekstiä on sensuroitu sen vuoksi, että enemmistö sivustomme lukijoista ollee yli 18-vuotiaita. Tarra Linnunlaulun sillan palkissa. Helsinki 24.8.2024.

Odotustila saattaa olla täynnä, mutta terveysaseman varsinainen jono on virtuaalisen muodoton. Kuukauden odotus on tätä päivää tuoden mieleen jonkun muu kuin pehmeän L-kirjaimen. Meille kerrotaan terveyspalvelujen olevan kunnossa "pääosin". Mitä kaukaisempiin maihin Suomen armeija levittäytyy, sitä kauemmas kotimaan terveysasemalääkäri etääntyy kansalaisesta. On terveysasemia, joista sanotaan: "Sieltä ei saa mitään palvelua". Jos arvoisalla lukijalla ei ole tätä kokemusta, juuri se osoittaa terveysasemien laadun vaihtelun. Joillakin terveysasemilla asiat ovat kunnossa. Kuka tutkisi miten laatuvaihtelu näkyvät kartalla. Ovatko latuerot alueellisia vai kaupunginosien välisiä ja löytyykö laatueroille syy. Vajaata palvelua saava, laatuerot huomannut ja jopa laatuerojen syitä pohtiva kansalainen mietiskelee veronmaksuhalujen pysymistä tasalaatuisena. Hyvinvointivaltion yksi peruspilari on rapautunut.

Isottelu ei sovi Suomelle

Suomen tasavalta on parhaimmillaan rakentaessaan omaa yhteiskuntaansa noudattaen kansainvälisissä suhteissa rauhaan pyrkivää puolueettomuuspolitiikkaa, ollen ystävällisissä suhteissa kaikkiin maihin. Nykyisin yhä useampi maailman maa päätyy omaan versioonsa puolueettomuuspolitiikasta. Suomen valitsema vastakkainasettelun linja on siirtänyt maamme taantumuksellisten valtioiden seuraan, jota varmasti ihmettelevät Suomen rauhan suurvaltana muistavat. Suomen valtiojohto ei salli Iranille ydinaseita tapauksessa, josta on ristiriitaisia tietoja. Suomen päätymistä NATO:n ydinaseen suunnitteluun ja -harjoitteluun, voidaan pitää osallisuutena ydinaseiden leviämiseen.

EU:n omaksuma sotilasliitto NATO-keskeinen ulkopolitiikan on jatkuvaa jännitystilaa. Tässä isossa pelissä Suomelle ei sallita itsenäisiä kannanottoja. Ulkopoliittinen umpikuja lähestyy. Velkaholisoitunut Suomen valtio on väsähtänyt, jotenkin antanut periksi, täyttäen vain annettuja käskyjä. Kansalaisilla puhtia olisi, mutta heitä valta ei kuuntele.

Vuonna 2025 tulee kuluneeksi 50 vuotta Helsingin vuoden 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (Etyk ) huippukokouksesta, jonka mahdollisti maamme hyvät länsi–itä -suhteet ja suhteellisen itsenäisen asema niiden välissä. Liennytyksen Etyk on Suomen suurin saavutus kansainvälisen rauhan asiassa. Pitkästä menestyksekkäästä ulkopoliittisesta linjasta luopuminen on virhe. Paluu oikeaan linja tulee olemaan vaikea. Ensimmäinen edellytys on nyky-sinisilmäisyydestä paraneminen.

Kahta asiaan on vaikea uskoa

1. Sen jälkeen kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022 on maailman muutos vauhdittunut, mutta maamme perinteiset isot tiedotusvälineet eivät käsitele asiaa tarvittavalla monipuolisuudella ja avoimuudella. EU estää joidenkin kansainvälisten ohjelmien näkyvyyden. Yhdysvalloissa virallisesta ulkopolitiikasta poikkeavia, asiantuntevia näkemyksiä on tarjolla monia ja mielipiteitä esitetään estottomasti, mutta suomalaisille ei tarjota vastaava palvelua. Se on uskomatonta.

2. Suomalaisen vihervasemmiston NATO-myötäilevyys on uskomatonta. NATO:n huippukokous kesäkuussa 2025 antoi Yhdysvalloille vahvan otteen maamme puolustusmenojen määrään ja suuntaamiseen. Huippukokouksen asenne vie Suomen sotilaalliseen vastakkainasetteluun Venäjän lisäksi myös Kiinan kanssa. Tätä kaikkea Suomen vihervasemmisto tukee. Suomeen pitää saada rauhan, edistyksen ja vapauden vihervasemmisto.

Kalle Sorainen
Helsinki
27.6.2025. Päivitys 25.8.2025.

PS. Suomeen päästetään ihmisiä ympäri maailmaa, mutta monipuoliset uutiset maailmalta pysäytetään rajalle.

Taiwan - rauha on ratkaisu

42. rs -Taiwanin kysymyksen rauhanomainen ratkaisun on järkevää yleensä ja erityisesti Taiwanin asukkaille. Tästä näkökulmasta "Vuoden 1992 yhteisymmärrys" (The "1992 Consensus") on kannatettava kun kiinalaiset keskenään eli Manner-Kiina ja Taiwan pääsivät sopuun asian rauhanomaisesta hoitamisesta tavoitteena - kauniisti sanottuna - kiinalaisten onni. Päinvastaisia esimerkkejä maailmalta löytyy. Taiwanin kysymyksen kärjistäminen on ulkopuolisten etu.

Yhden Kiinan politiikka (One-China policy) määrittelee Taiwanin Kiinan rajojen sisälle. Yhden Kiinan politiikka ei ota kantaa Kiinaa hallitukseen. Se on kiinalaisten asia.

Mitä Juho Kusti Paasikivellä (1870–1956) on tekemistä tämän kanssa? Paasikivi oli Suomen tasavallan presidentti vuosina 1946–1956.


Sopu!

Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen suhteet Taiwanin saarelle siirtyneeseen hallitukseen olivat vihamieliset, aseellisia välikohtauksia jne. Vuodet 1980–1991 liennytystä kun kummallakin puolella nousee neuvotteluhalua ja hyvään tilanteeseen päästään vuonna 1992 kun Manner-Kiina ja Kuomintang-puolueen johtama Taiwan allekirjoittavat epävirallisen "Vuoden 1992 yhteisymmärryksen" (The "1992 Consensus" tai "Vuoden 1992 Sopu"), joka on kiinalaisten keskinäinen tahdonilmaisu Taiwanin kysymyksen rauhanomaisesta hoitamisesta: jos Taiwan ei julistaudu itsenäiseksi ei Manner-Kiina hyökkää, käydään kauppaa, liikutaan kumpaankin suuntaan ja kypsytellään mahdollisuutta asian rauhalliseen ratkaisuun. "Vuoden 1992 Yhteisymmärryksen" perusta on näkemys yhdestä Kiinasta, jonka osa Taiwan on. Yhteisymmärryksen erikoisuus on kaksi "Yhtä Kiinaa". Taiwan edustaa vuonna 1912 perustettua Kiinan tasavaltaa ja Manner-Kiina vuonna 1949 perustettua Kiinan kansantasavaltaa. Sopimus on osapuolten aidon neuvottelun tulos.

On silmiinpistävää, että melko pian "Vuoden 1992 yhteisymmärryksen" jälkeen Taiwanilla nousi liike ajamaan itsenäisyyttä. Jos ulkopuoliset valtiot ovat tässä mukana on se sääntöihin perustuvan kansainvälinen järjestelmän korvaamista voimapolitiikalla kuten Venäjä teki Ukrainassa perustamalla mm. "Donetskin kansantasavallan" (2014–22). Pekingin tarjous Taiwanille on "Yksi maa, kaksi järjestelmää" Hong-Kongin ja Macaon tavoin, joiden kehitys vaikuttaa Taiwanin yleiseen mielipiteeseen.

Yhdistyneet kansakunnat, Euroopan Unioni, Suomi, Yhdysvallat, kaikki NATO-maat kuten ylivoimainen enemmistö maailman valtioista eli kansainvälinen yhteisö noudattavat Yhden Kiinan politiikkaa. Näin ollen Kiinan kansantasavallan hallituksella on sama periaatteellinen oikeus mennä asevoimin Taiwanille kuin Ukrainan hallituksella Donbassiin tai Krimille. Kiina ei ole sitä tehnyt. Tästäkö Länsi panee Kiinan maksamaan? Todettakoon, että myös Ukraina pitää Taiwania osana Kiinaa.

Maailman maista seuraavat tunnustavat Taiwanin itsenäisyyden: Belize, Marshall saaret, Palau, Tuvalu, Saint Christopher ja Nevis, St. Lucia, St. Vincent ja Grenadiinit sekä Eswatini. Erikoistapaus on Vatikaanivaltio, johon Kansantasavallalla on rakentava neuvotteluyhteys vaikka siellä on Taiwanin suurlähetystö. Vatikaanivaltio on ainoa Taiwanin hallituksen tunnustava Euroopan valtio.

Nykyisin saatetaan korostaa Taiwanin itsenäisyyden oikeudellista puolta viittaamalla siihen liittyvien kansainvälisten sopimusten muotoiluihin, joita solmittiin esim. vuoden 1971 jälkeen kun Kiinan kansantasavalta oli YK:ssa äänestetty Yhden Kiina edustajaksi. Tämän jälkeen yhä useammat maat katkaisivat suhteet Taiwaniin ja kirjallisesti tunnustivat Kansantasavallan Yhden Kiinan edustajaksi. Näiden asiakirjojen tutkimisella on oma kiinnostavuutensa, mutta niiden toisena osapuolena oleva Kiinan kansantasavalta on varmasti pitänyt puolensa, joten tällä juridiikalla on poliittinen tavoite.

Valikoima näkökulmia:

1. Aika ennen 2. maailmansotaa:
- kaikki kiinalaiset haluavat Taiwanin takaisin Japanilta
- yksi Kiina.

2. Vuodet 1945–1971:
- Kiinan tasavalta edustaa koko Kiinaa YK:n jäsenenä
- yksi Kiina.
- vuonna 1949 Kiinan tasavalta vetäytyi Taiwanille säilyttäen oikeuden hyökätä mantereelle yhdistämään Kiina aseellisesti. Tuohon aikaan Manner-Kiina oli heikko, mahdollisuutta harkittiin.

3. 1971–1992 Manner-Kiina edustaa (ja edustaa yhä) koko Kiinaa YK:n jäsenenä:
- yksi Kiina
- Kiinan kansantasavallalla puolestaan oikeus hyökätä Taiwanille ja yhdistää Kiina aseellisesti.

4. "Vuoden 1992 yhteisymmärrys" eli kiinalaisten epävirallinen diili: ei sotaa:
- yksi Kiina.

5. 1990-luvun jälkipuolella itsenäisyyslinja nousee Taiwanilla saaden Lännen tukea ja tilanne alkaa jännittyä:
- yksi Taiwan, yksi Kiina.


Taustaa

1900-luvun alussa Kiina oli hajanainen, siirtomaavaltojen ajaessa siellä omia etujaan. Laajentumishaluinen Japani oli valloittanut Taiwanin tavoitellen lisää. Kiinalaiset halusivat takaisin maansa todellisen itsenäisyyden, mutta Ensimmäisen maailmansodan voittajat syrjäyttivät Kiinan jälkiselvittelyistä, jolloin vuoden 1919 Toukokuun neljännen päivän liike nosti kiinalaisten kansallista tietoisuutta.

Sitten Japani valloitti Pohjois-Kiinan perustaen sinne Mantšukuo-nukkevaltion (1932–1945) jatkovalloitusten tukikohdaksi. Japania vastaan taistelivat - lyhyesti sanottuna - Mao Zedongin (1893–1976) kommunistit ja Tšiang Kai-šekin (1887–1975) Kiinan tasavalta, yhteisenä tavoitteena Japanin valloittamien alueiden, kuten Mantšukuo ja Taiwan, palauttaminen osaksi Kiinaa. Vallitsi Yhden Kiinan politiikka, samalla nämä kaksi kamppailivat koko Kiinan hallinnasta.

Vuoden 1941 Pearl Harborin jälkeen Japania vastaan taistelevat kiinalaiset saivat liittolaiseksi Yhdysvallat. Tätä liittolaisuutta kiinalaiset pitivät lupauksena saada Mantšukuo ja Taiwan takaisin eikä ajatusta Taiwanin itsenäisyydestä ollut olemassa. Tosin koko 2. maailmansodan ajan kummatkin kiinalaiset osapuolet epäilivät Yhdysvaloilla olevan omia tavoitteitaan sodanjälkeisessä Kiinassa ja tähän kuului Taiwan. Vuonna 1945 Japani hävisi 2. maailmansodan, ajettiin ulos Kiinassa ja koko Kiinaa edustava Tšiang Kai-šekin johtama Kiinan tasavalta oli perustamassa YK:ta tullen turvallisuusneuvoston pysyväksi jäseneksi. Tässä vaiheessa myös Yhdysvallat noudatti Yhden Kiinan politiikkaa eli Taiwanin on osa Tšiang Kai-šekin johtamaa Kiinan tasavaltaa, mutta kuvio ei pitänyt.

Kiinan sisällissota (1945–49) päättyi Mao Zedongin voittoon, perustettiin Kiinan kansantasavalta ja hävinnyt Tšiang Kai-šek vetäytyi Taiwanin saarelle johtamaan Kansallisen Kiinan hallitusta. Sekä Pekingin, että Taiwanin hallitukset vannoivat kerran hallitsevansa yhtä Kiinaa, jonka osa Taiwan on. Yhdysvallat tuki Taiwanin hallituksen Yhden Kiinan politiikkaa.


Laki

Sota on ikävä asia, mutta voi olla laillista. Sen jälkeen kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022 on Länsi pitänyt painokkaasti esillä välttämättömyyttä kunnioittaa valtioiden rajoja, niitä suojelevia kansainvälisiä lakeja sekä valtion oikeutta puolustaa rajojaan myös asein. Tällä perusteella Suomi tukee Ukrainan sotatoimia. Itä-Ukrainan "Donetskin kansantasavalta" oli Lännelle Venäjän laiton nukkehallitus ja Krimin vuoden 2014 kansanäänestys Venäjän temppu laillistaa valloitus. Taiwanin kysymyksen rauhanomaiseen ratkaisuun päästään noudattamalla samoja periaatteita, joita Länsi tukee Ukrainan tapauksessa. Kun "Vuoden 1992 yhteisymmärrys" on kiinalaisten tahto hoitaa asia ilma sotaa, on outoa jos ulkopuoliset puuttuvat asiaan.

Tšiang Kai-šek

Tšiang Kai-šekin ura oli pitkä. Hän katsoi olevansa koko Kiinan valtion päämies vuodet 1925–1975 ja oli Kuomintang-puolueen (Kiinan kansallispuolue) johtaja vuodet 1938–1975. Koko uransa Tšiang Kai-šek ajoi Yhden Kiinan politiikka. Jouduttuaan vetäytymään Taiwanille Tšiang Kai-šek halusi tulla "Kiinan Mannerheimiksi" eli hyökkäys saarelta Manner-Kiinaan, Pekingissä Kiinan yhdistäjän voitonparaati, eikä Taiwanin itsenäisyydestä olisi puhettakaan.

Vuoden 1949 jälkeen Tšiang Kai-šekin Taiwan ja hänen Kuomintang-puolueensa esitettiin maailmalle demokraattisena vaihtoehtona laittomalle ja diktatuuriselle Kommunisti-Kiinalle. Esimerkki Tšiang Kai-šekin linjasta on puhe, jonka keskiössä ovat Manner-Kiinan takaisin saaminen (recover the national territories, na­tional recovery, recovery of the Chinese main­land jne.) ja Manner-Kiinassa asuvien kansalaisten (main­land compatriots) vapauttaminen (1. viite).

Taiwanin ihme on vahvasti anti-kommunistisen Kuomintang-puolueen muuttuminen "Vuoden 1992 yhteisymmärrykseen" kannattajaksi. Kun itsenäisyyslinja sivuutti Kuomintangin otettiin avuksi myös historian uusiminen ja nykyisin myös Kuomintangin "muistetaan" käyttäneen Kommunisti-Kiinan tapaisia diktatuurisia otteita jne.


Unelma hiipuu

1950~1960 USA ja sen liittolaiset hallitsivat kansainvälistä politiikkaa ajaen Yhden Kiinan politiikkaa eli Tšiang Kai-šekin oikeutta yhdistää Kiina vaikka hyökkäämällä Manner-Kiinaan ja tätä tuki YK. Mutta unelma hiipui kun Kommunisti-Kiina voimistui.

Merkittävä muutos tapahtui vuonna 1971 kun YK:n yleiskokouksen enemmistö äänesti Kiinan kansantasavallan edustamaan koko Kiinaa. Kiina on YK:n perustajajäsen eikä muodollisesti tapahtunut muuta kuin edustajahallituksen vaihdos. Todellisuudessa tämä on yksi 2. maailmansodan jälkeisen kansainvälisen politiikan merkittävä muutos. Siitä lähtien Kiinan kansantasavallan hallituksella puolestaan on ollut oikeus mennä Taiwanille vaikka asevoimin - eli yhdistää Kiina.

Eri tahojen erilaisia pohdintoja Taiwanin itsenäisyydestä on ollut ja Yhdysvaltojen presidentti Nixonin vuoden 1972 Kiinan vierailu varmasti lisäsi niitä. Tšiang Kai-šekin valta päättyi vuonna 1975 eikä Taiwanilla sitä ennen voinut puhua itsenäisyydestä. Tšiang Kai-šekin Taiwanilla toiminta saaren itsenäisyyden puolesta oli rikos. Tämän koki Peng Ming-min (1923–2022), joka vankeuden ja eri käänteiden jälkeen sai poliittisen turvapaikan Ruotsista (2. viite).

Kiinan kansatasavalta voimistui edelleen ja vuonna 1979 presidentti Jimmy Carter tunnusti Kiinan kansantasavallan Yhden Kiinan edustajaksi ja katkaisi diplomaattisuhteet Taiwaniin eikä Yhdysvalloilla sen jälkeen ole ollut muodollisia valtiollisia suhteita Taiwaniin vaikka suhde on muuten läheinen. Jos Yhdysvallat tunnustaisi Taiwanin hallituksen olisi Kiinan kansantasavallan todennäköinen vastaus diplomaattisuhteiden katkaisu ja vaikutus olisi maailmanlaajuinen.

Pieni välinäytös

Nykyisinkin on ajankohtainen Kiinan ja Japanin rajariita Diaoyu-saarien (Senkaku, japani) omistuksesta, josta Manner-Kiina ja Taiwan ovat samaa mieltä: saaret eivät kuulu Japanille. Tunnelmaan päästiin vuonna 1971 kun Yhdysvaltojen suunnitelmaan palauttaa Okinawan-saari Japanille sisältyivät nämä saaret. Taiwanilla ja Manner-Kiinassa nuoriso järjesti useissa kaupungeissa suuria mielenosoituksia, joiden sallittiin olevan toisistaan tietoisia ja hetken Taiwanin ja Manner-Kiinan tunneside viestitti maailmalle kiinalaisten yhtenäisyyttä ja itsenäisyystahtoa ulkopuolisten sekaantumista vastaan (3. viite).

Poliittinen maantiede ja
uppoamaton lentotukialus

Kun länsi oli valloitettu Amerikan Yhdysvallat jatkoi samaan suuntaan kunnes vastaan tuli Havaiji, jonka USA otti haltuunsa laivastotukikohdaksi vuonna 1887 ja lopuksi Yhdysvaltojen 50. osavaltioksi vuonna 1959. Sitten 1900-luvun alussa Filippiineillä Federalista puolue (https://en.wikipedia.org/wiki/Federalista_Party) halusi tehdä Filippiineistä Yhdysvaltojen osavaltion. Yhdysvaltojen päätavoite oli Kiina ja tilanne oli lupaava vuonna 1945, mutta Kiinan menetys (The "loss of China") antoi nostetta kenraali Douglas MacArthurin (1880–1964) näkemykselle.

Tšiang Kai-šek oli uransa pääosan riippuvainen Yhdysvaltojen raha- ja aseavusta, mutta ristiriitojakin oli. 1950-luvun alussa mm. Kiinan kansantasavallan sotavoima ja Korea sota (1950–1953) saivat Yhdysvallat pohtimaan keinoja varmistaa vahva asema alueella ja yksi vaihtoehto oli erottaa Taiwan Kiinasta "uppoamattomaksi lentotukialukseksi" (4. viite). Ensimmäisenä lentotukialus-idean esitti kenraali Douglas MacArthur kun pelko Taiwanin "menettämisestä" oli nähtiin todellisena ja Yhdysvaltojen sotilaallinen asema heikentyisi. Taiwanista piti tehdä Yhdysvaltojen "uppoamaton lentotukialus ja sukellusveneiden tukikohta" (5. viite), mutta Tšiang Kai-šek oli ärhäkkä Yhden Kiinan-mies ja syytti Yhdysvaltoja aikomuksesta "kieltää suvereenisuutemme, kohdellen meitä huonommin siirtomaavalta" (6. viite).

Nykyisin Japanin ja NATO:n suhde lähentyy ja näkökulma on koko Tyynenmeren alue. Japanin NATO-jäsenyys tekisi Suomesta sen sotilasliittolaisen. Jos Taiwan itsenäistyy sen NATO-jäsenyys ollee selviö ja Suomi olisi samassa sotilasliitossa. Voidaan päätyä Suomen sotalaivojen "kriisinhallintatehtävään" Taiwanin ja Manner-Kiinan välisessä salmessa. Jos ulkomaisia joukkoja menee Taiwanille ne ovat, sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestelmän mukaan, Kiinan kansantasavallan alueella. Kysymyksessä olisi vakava provokaatio (7. viite).


Suomi ja Kiina

Kiina tasavalta tunnusti Suomen itsenäisyyden vuonna 1919 eli asiat olivat kunnossa kunnes tilanne mutkistui vuonna 1949 Kiinan saadessa kaksi kilpailevaa hallitusta kummankin esiintyessä koko Kiinan ainoana laillisena edustajana torjuen jyrkästi Taiwanin itsenäisyyden. Tilanne oli sama kuin Suomessa vuonna 1918: Vaasan ja Helsingin hallitukset eivät halunneet jakaa maata vaan hallita yhtä kokonaista Suomea. Suomessa asia tuli ratkaisuunsa, mutta Kiinassa sisällissota muodollisesti yhä jatkuu vuonna 2025. Vuonna 1949 Suomen piti harkita mitä tehdä kun Kiinassa oli kaksi hallitusta. Jos Suomi olisi vuonna 1950 tunnustanut Taiwanin hallituksen koko Kiina hallitukseksi, ei Suomella vuonna 2025 olisi valtiollisia suhteita Kiinan kansantasavaltaan.

Vuonna 1950 Suomi tunnusti Kiinan kansantasavallan koko Kiinan edustajaksi tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikiven johdolla. Voidaan pohtia syitä Paasikiven linjanvetoon, mutta korostan hänen laajaa kansainvälisten asioiden tuntemustaan. Myös Ruotsi tunnusti Kiinan kansantasavallan vuonna 1950. Aika osoitti presidentti Paasikiven päätöksen oikeaksi kun vuonna 1971 YK tuli Paasikiven linjalle jäsenmaiden selvän enemmistön päättäessä Kiinan kansantasavallan koko Kiinan edustajaksi YK:ssa.

Vuosikymmenien aikana Kiina kansantasavalta on toistuvasti ilmaissut arvostavansa Suomen Yhden Kiinan politiikkaa ja näin tapahtui tasavallan presidentti Alexander Stubbin virallisella valtiovierailulla Kiinaan vuoden 2024 lopulla sekä Eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon Kiinan vierailulla huhtikuussa 2025. Nämä vierailut varmistivat Suomen Yhden Kiinan politiikan, sillä Kiinan kansantavalta ottaa vastaan vain Yhden Kiinan politiikkaa noudattavan valtion edustajia. Vuonna 2025 tulee kuluneeksi 75-vuotta Suomen ja Kiina kansantasavallan suhteiden solmimisesta ja Kiinan kansantasavalta huomioi merkkivuoden myönteisesti.

Vuoden 1950 päätös antoi hyvän perustan Suomen ja Kiinan kansantasavallan suhteiden kehittämiselle ja hyvään vauhtiin päästiinkin 1950-luvulla. Kiinan ja Neuvostoliiton välirikko toi suurvallan vaikutuksen Suomi–Kiina suhteisiin eikä kaikkia mahdollisuuksia voitu käyttää. Kiinan ja Neuvostoliiton suhteiden parantuminen mahdollisti Suomi–Kiinan suhteisiin näyttäviä valtiovierailuja ja vilkastuvat taloussuhteet. Suomen lännettyminen on jälleen tuonut suurvaltapolitiikan vaikutuksen Suomen ja Kiinan suhteisiin.


Joustava

Kansainvälisissä uutisissa Taiwanin itsenäisyys on ollut enemmän esillä noin kymmenen vuotta ja asia ajankohtaistuu. Tässä tilanteessa Kiina kansantasavalta on toistuvasti sanoin ja teoin, korostanut itsenäisen valtion periaatteellista oikeutta aseelliseen puolustukseen mm. näyttävin sotaharjoituksin. Käytännössä Kiinan suhde Taiwaniin ei ole hyökkäävä. Kansantasavalta tukee Taiwanin kehitystä hyväksyen Taiwanin ei-valtiolliset suhteet muihin maihin. Taiwanilla on kauppa- ja kulttuurisuhteita ympäri maailmaa, myös Suomeen.

Manner-Kiina itse kehittää suhteita Taiwaniin ja niiden välinen kauppa on tämän vuosituhannen aikana lisääntynyt suorastaan räjähdyksenomaisesti, ollen osa Taiwanin kehitystä ja elintason nousua. Taiwanin vientimahdollisuudet mantereelle ovat rajattomat ja matkailu sekä kulttuurivaihto lisääntyvät. Epäilemättä Taiwanilla kehittyy myönteistä asennetta Kiinan kansantasavaltaan ja ennen kaikkea toive tilanteen pysymisestä rauhallisena.

Taiwanilla valtapuolue on itsenäisyyttä ajava DPP (Democratic Progressive Party). Manner-Kiinaan liittymisen puoluekannatus on pieni, mutta "Vuoden 1992 yhteisymmärryksen" kannatus on selvää ja tuntuvaa. Taiwanilla on nyt poliittista liikehdintää ja on kiinnostavaa seurata kirkastuuko Taiwanin puoluekartan päävaihtoehdoiksi: itsenäisyys >< "Vuoden 1992 yhteisymmärrys", jonka tunnettu tukija on Ma Ying-jeou. Hän on ollut Taiwanin presidentti, oikeusministeri ja Taipein pormestari. Ma Ying-jeou on tehnyt näyttäviä vierailuja Manner-Kiinaan mm. opiskelijaryhmän kanssa ja tavannut Xi Jinpingin. Ma lietsoo sopua puhumalla "Vuoden 1992 yhteisymmärryksen" puolesta. Jos Taiwanin tulevissa vaaleissa "Vuoden 1992 yhteisymmärryksen" kannatus nousee on siihen on syynsä. Esimerkkinä Taiwanin Kinmen-saari, joka on "kivenheiton" päässä Manner-Kiinasta. Kun tämä vedenpuutteesta kärsinyt saari yhdistettiin Manner-Kiinan kunnalliseen vesiverkkoon on turismi Manner-Kiinasta tuntuvasti piristänyt saaren taloutta (haku: Jinjiang–Kinmen Pipeline). On helppo ymmärtää saaren asukkaiden toive rauhasta.


Taiwanin itsenäistymisen päivämäärä on tiedossa!

Taiwan itsenäistyy samana päivänä kun Yhdysvallat tarjoaa Manhattania Kiinalle rakettitukikohdaksi eli lyhyesti: Taiwan ei voi itsenäistyä. Suurvalta Kiina ei tule sallimaan sille laillisesti kuuluvan tärkeän saaren eroamista. Tämän tosiasian tunnustamiselle perustuu vastuullinen paasikiveläinen Kiina-politiikka. Kiina tietää Taiwanista luopumisen voimistavan vastaavia vaatimuksia (Katso alla: 7. rs - Rauhaa ja ... 2. viite). Englanti viestitti vuoden 1982 Falklandin nopealla sodalla mahtinsa ja päättäväisyytensä puolustaa rajojaan, mutta Englantia ei leimattu sotahulluksi.

"Vuoden 1992 yhteisymmärrys" osoittaa Manner-Kiinan ja Taiwanin kyvyn neuvotella ja se on kiinalaisten selvä tahto rauhaan. Kansainvälistä rauhanvälitystä ei tarvittu. Toivottavasti ulkopuoliset hillitsevät intoaan, "Vuoden 1992 yhteisymmärryksen" lupaus rauhasta saa kannatusta Taiwanilla ja Manner-Kiina arvioi ajan olevan puolellaan eikä kiirehdi edes vuoden 2049 lähestyessä. Vallitsee rauha. - Taiwanilainen toisinajattelija Joanna Lei esittää kiinnostavia näkemyksiä.

Rauhanomaisen ratkaisun tukeminen Ukrainan ja Gazan sotaan sekä Taiwanin kysymykseen on oikea linja.

Kalle Sorainen
Helsinki
6.5.2025, päivitys 17.5.2025

PS. Karjalan männystä saatua päänsärkyä hoidettiin Afganistanin luomutuotteella ja jos kookospähkinä kolahtaa kalloon ei enää tunnu missään.


Viitteet:

1. President Chiang Kai-shek's Inaugural Speech May 20, 1966.
https://taiwantoday.tw/Politics/Taiwan-Review/6921...

2.Peng Ming-min
https://en.wikipedia.org/wiki/Peng_Ming-min

3. Jay Taylor, The generalissimo: Chiang Kai-shek and the struggle for modern China, Belknap Press of Harvard University Press, Cambridge, Massachsetts, London, England 2009, ISBN:978-0-674-03338-2. - sivu 557.

4. Unsinkable aircraft carrier
https://en.wikipedia.org/wiki/Unsinkable_aircraft_carrier#

5. Jay Taylor, The generalissimo: Chiang Kai-shek and ... - sivu 435.

6. Jay Taylor, The generalissimo: Chiang Kai-shek and ... - sivu 437.

7. Breaking a Seven-Decade Taboo: The Deployment of US Special Forces to Kinmen
https://www.hudson.org/security-alliances/breaking...

41. rs - Finn Spirituals

Näin puhuu EU: "Ihmisten suojelu: Euroopan ihmisten turvallisuus sekä fyysisessä että digitaalisessa maailmassa on yksi EU:n ensisijaisista tavoitteista. EU työskentelee päivittäin eri uhkien, kuten terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, laittoman huumekaupan ja ihmiskaupan, torjumiseksi." (1. viite).

Todellisuus: "Tulli ja poliisi ennustavat huumeiden käytössä ennätysvuotta. (...) Rikoskomisario (...) keskusrikospoliisista: "Valitettavasti huumeita on täällä enemmän kuin aikaisemmin. Ennätysvuosi tulee tällä hetkellä olemaan. (...) Huumekauppa on lisääntynyt vapaan liikkuvuuden ja verkkokaupan myötä. Tullin valvontajohtaja (...): "Suurin muutos oli varmaan Suomen EU-jäsenyys vuonna 1995, mutta sen jälkeen on tullut sitten vapaata liikkuvuutta Schengenin myötä. Mutta sitten myös verkkokauppa on yleistynyt eli on tullut anonymiteettiin perustuva kauppa, joka mahdollistaa oikeastaan kenelle tahansa huumausainekauppiaana toimimisen" (2. viite).

Suomen huumetilanteen paheneminen on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, silti on päädytty Yhdysvaltoja muistuttavaan tilanteeseen ja huumeiden ongelmat ovat osa päivittäistä uutisvirtaa. Systeemin kyvyttömyys / haluttomuus torjua huumekauppaa tarvittavalla päättäväisyydellä on arvoitus. Media keskittyy katutason uhreihin, käyttöhuoneiden pohdintaan jne.. Kovin harvoin käsitellään huumekaupan koko kuvaa. Euroopan Unionin vapaa liikkuvuus-oppi menee kaiken yli ja kansa on kurissa: KELA-kormuska toimii, viihdettä ylenpalttisesti, viina ja jauho rauhoittavat kun Suomen verotulot liitetään osaksi Lännen globaalia militarisointia. Tätä kaikkea suojelee natolangalla ympäröity sananvapaus.

Pikku lapset -
Suomessa pikkulapset voivat liikkua ulkona turvallisesti. Kyllä! Juuri näin! Nimittäin korkean tahon korvien välisessä virtuaalisuudessa. Kansalaisten todellisuus on ollut toista jo pitemmän ajan.

Taksilla helposti! -
"Tarkkana taksien kanssa - Ennen taksiin hyppäämistä voi tarkistaa helposti ja nopeasti neljä asiaa, joista yhden puuttuminen on "iso punainen lippu". Lehden mukaan nuo neljä asiaa ovat: 1. Keltamusta taksivalaisin, jossa lukee taksi tai taxi, 2. Taksikuljettajan nimi selkeästi esillä. 3. Hintatiedot taksin oikeanpuoleisessa takaikkunassa. 4. Taksimittari, joka ei toimi puhelimessa. (Lähde: Iltasanomat torstaina 14.11.2024).
Ehdin elää suomalaisuudessa, jossa ennen taksiin hyppäämistä piti tarkistaa vain oman lompsan teho. Taksitilanteen korjaustarve on todettu, korjausta luvattu ja nyt luvataan taas ennen vaaleja.

Auto Itä-Euroopasta -
"... me ollaan liu'uttu tämmöiseen, voisi sanoa vähän Itä-Euroopan maiden porukkaan kansantaloutena ja se näkyy siitä, että meille tuodaan käytettyjä autoja ulkomailta suhteessa koko ajan enemmän, uusien autojen myyntimääriin ja tämä on tietysti kokonaiskansantalouden kannalta ei-toivottava kehitys" (3. viite). Näin uutisissa vuona 2024, mutta Seppo Niemelä varoitti jo 1990-luvun alussa Suomen taantumisesta "Euroopan reunan köyhäksi puolisiirtomaaksi" (4. viite). Kysymys on elinvoimasta, "sisusta ja sivistyksestä", jotka suomalaisilta on riistetty. Tämä näkyy hyvin taiteessa, jonka selvä piirre tylsyys ja ylimielisen opettavaisuus. Verrokkeina ovat esim. Viro, Unkari ja Serbia, jotka elävät maan rakentamiseen tarvittavan kansallisen itsetietoisuuden vaihetta ja joissa valtionjohto osaa ratkaista ongelmia muullakin tavalla kuin tarjoamalla lisää eeuuta.

Hyvinvointialueet perustettiin SOTE- ja pelastustoimien alasajoa varten -
1.1.2023 aloittaneet hyvinvointialueet tarkoittavat kuntien ja kuntayhtymien peruselintason alasajotyyppistä heikennystä. Perustelut ovat samat kuin Yhdysvalloissa kun kansan enemmistölle tarjotaan huonot julkiset palvelut: "on kallista, ei rahat riitä", samalla kun verorahat laitetaan asevoimiin. Tälle tielle Suomi on nyt lähtenyt, mutta onneksi hallintokin joskus sitä vastustaa:
"Ehdotuksessa: Lapinjärven, Myrskylän ja Pukkilan terveysasemat ja niiden yhteydessä annettavat terveysasemapalvelut, suun terveydenhuollon palvelut ja neuvolapalvelut lopetetaan osana palveluverkkotarkastelua". (...) ... perustellaan vain hyvin yleisellä tasolla ... (...) Lapinjärven, Myrskylän ja Pukkilan kunnat toteavat, etteivät nämä perustelut kuitenkaan kestä tarkempaa tarkastelua. (...) ... kunnat vastustavat Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen palveluverkkoehdotusta. (...) (5. viite). Palvelut ajetaan alas samalla järjestelmällisyydellä kuin ne aikoineen luotiin. Tämä on suoraan kansalaisten etujen vastaista ja toteuttajana on kolonialismista tuttu komprador-porvaristo.

Väkivaltakoneisto leviää -
Vartijat, järjestyksenvalvojat ja poliisi levittäytyvät uusiin paikkoihin. Helsingissä tietyssä paikoissa tilannetta seuraa vakituisesti 4–6 järjestyksenvalvojaa. Ennen tämä oli merkki hetkellisestä poikkeustilanteesta nyt se on "uusi normaali". Kaikkeen tottuu ja poliisithan ovat jo kirjastoissa. Monissa odotusaleissa yms. on järjestystä valvottu näkyvästi jo vuosia.
Koulupoliisitoiminta. Noin 20 vuotta päätoimisena koulupoliisina (...) toiminut (...) on tyytyväinen koulupoliisin saamaan lisärahaan. Koulupoliisitoiminnan lisäksi rahoitusta kohdennetaan katujengi- ja nuorisorikollisuuden torjuntaan 5 miljoonaa, ... . (6. viite). "Uusi toimintamalli toi poliisiautot vuosaarelaiskoulujen pihoille", mutta: "Vuosaaren koulujen turvallisuustilanne ei siis ole muuttunut huonompaan suuntaan" (Lähde: Vuosaari-lehti, 19.3.2025, N:o 11/2025, sivu 4.).

Kun hyvää unta -
Neuvostoliitto–Venäjän tuntija, valtiotieteen tohtori Ilmari Susiluoto (1947–2016) oli vuonna 1999 puhumassa Moskovassa: "Totesin. että Suomi EU:n puheenjohtajamaana pyrkii kaikissa toimissaan siihen suuntaan, että pohjoisilla alueilla säilyy stabiilisuus, että yhteistyö jatkuu eikä Venäjää eristetä. Salissa kuului helpotuksen huokaus, kun venäläinen professori vastasi: "On onni. että Venäjän ja Euroopan yhteisön rajana on Suomi!" (7. viite). Tuo on kuin hyvää unta. Ovatko Suomen ja Venäjän suhteet todella olleet noin hyvät? Silti Suomen "kylmä tahto" piti puolustuksen kunnossa. Muutos Susiluodon puheen ajoista on uskomaton kuten osoittaa kuva alla:

Suomen ulkopoliittisen lännettymisen merkittävä askel otettiin vuonna 2001 kun Suomi meni Afganistan-operaatioon pysyen siellä vuoteen 2021, jolloin afgaanit heittivät Yhdysvallat, Suomen ja muut miehittäjät ulos. Afganistan-operaatiota perustellaan populistisesti mm. naisten oikeuksilla. Donald Trump on todennut, että vetäytyminen Afganistanista merkitsi Yhdysvalloille sotilastukikohdan menettämistä lähellä Kiinan ydinlaitoksia (8. viite) eli Suomi oli mukana luomassa Kiinan kansantasavaltaan kohdistunutta geopoliittista uhkaa.
Sitten NATO-jäsenyyden piti antaa "tuhatvuotinen" turva, mutta presidentti Trumpin linjanvedot vuonna 2025 ovat Suomen nomenklatuuralle kuin pahaa unta. Yhdysvaltojen muutoksen syvyys ja pysyvyys jää nähtäväksi. Ehkä Yhdysvalloissa yhä enemmän ymmärretään maan kansainvälisen voiman heikentyminen, räikeä sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus ja ylisuuria sotilasmenoja tullaan leikkaamaan. EU/Suomen valtaapitävien konsti on toivoa "normaaliuden" paluuta Yhdysvaltoihin ja kuurouttaa itä-korvan lisäksi myös länsi-korva. Suomelle itseluottamukseen perustuva puolustushalu ja oma vahva armeija tekisivät puolueettomuuspolitiikasta joustavan välineen sopeutua maailman muutoksiin.

BRICS -
Kehittyvien maiden asia on tuotu tv-ohjelmilla suomalaisten olohuoneisiin ja kehitysyhteistyötä on isosti rahoitettu, ilman toivottua tulosta. Tällä taustalla Suomi voisi pyrkiä aktiiviseen suhteeseen BRICS:in kanssa ja saada uusia vientimahdollisuuksia. Mutta ei!
Suomi on mennyt mukaan Yhdysvaltojen johtamaan EUNAVFOR operaatio Aspides:iin, jonka keinovalikoimassa pommitukset ovat vahvasti mukana. Operaation toiminta-alue käsittää Baab al-Mandabin salmen ja Hormuzin salmen sekä kansainväliset vesialueet Punaisellamerellä, Adeninlahdella, Arabianmerellä, Omaninlahdella ja Persianlahdella. (9. viite). Suomella ei ole mitään järkevää syytä osallistua sotatoimiin noissa maisemissa ja tulossa on varmasti "konkreettisempaa" osallistumista sotilaallisiin toimiin, eikä rahasta ei ole pulaa. Miten suomalainen asevelvollinen / ammattisotilas saadaan etääntymään asenteesta: Suomen armeija puolustaa Suomen rajoja?
Jos omaksutaan - suomalaiselle sinänsä vieras - NATO-ajattelu, voidaan ottaa verrokiksi Hollanti, jonka sotalaivat seilaavat mm. Kauko-Idän vesillä. Ensinnäkin: Hollanti saa NATO:lta rajaturvan ja siksi siltä voidaan edellyttää muuta osallistumista. Toiseksi: Hollannilla on monisatavuotinen koloniaalinen tietotaito valtameriltä ja kaukomaista.
Suomen armeija on vuosisatojen myötä jalostunut nimenomaan itärajan puolustamiseen, kunto on ajan tasalla ja se on ainoa armeija, joka varmasti pysyy puolustamassa Suomea. Tämän pitäisi riittää NATO:lle. Suomi tuntee ja hoitaa parhaiten itse turvallisuutensa. Neuvoja ei tarvita esim. virolaisilta made-in-usa asiantuntijoilta tai EU-johdolta, joka juuri nyt harrastaa itsekritiikkiä puolustuksen laiminlyönnistä. Suomen sotilaallisen resurssin levittäminen ympäri maailmaa on epäisänmaallinen poliittinen päätös, joka heikentää itärajan puolustusta.

Oikeaan linjaan pitää palata -
Helsingin vuoden 1975 ETYK-kokous rauhoitti suurvaltojen suhteita ja lisäsi Suomen puolueettomuus- ja rauhanpolitiikan kansainvälistä arvostusta. Linjaa vahvisti vuonna 1980 Helsingissä paljastetun J. K. Paasikiven "Itä ja Länsi" muistomerkin jalustan ulkopoliittinen ajatus: ”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku”.

”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku”. Toivottavasti kylmän sodan huuru sulaa Paasikiven ajatusten päältä. .J. K. Paasikiven muistomerkki paljastettiin Helsingissä hänen syntymänsä 110-vuotispäivänä 27. marraskuuta 1980. Tekijä Harry Kivijärvi.

Lisävahvistusta antoi Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan vuonna 1983: "Yhdysvallat tukee Suomen kansainvälisesti tunnustettua puolueettomuutta" (10. viite). Tällä linjalla olisi pitänyt pysyä varsinkin nyt kun maailman muutos on selvä. Yhdysvallat ja Länsi eivät enää hallitse maailmaa, mutta luovat jännittynyttä ilmapiiriä, tekevät aseellisia iskuja ja luovat sotaa viimeisenä keinona kun talouspakotteet yms. ovat tehottomia. Liittyminen Lännen linjaa vieraannuttaa Suomen maailman kansojen asenteista ja tavoitteista. Suomen vasemmisto saatettiin sotaisuuteen noin 20 vuoden suunnitelmallisella työllä. Suomi on säälittävä pohjoiseurooppalainen militarismin Lintukoto, jossa vihervasemmisto nukkuu syvää unta meikäläisten JenkkiTaistolaisten sylissä.

Hienoin Amerikan ihmeistä on sanavapaus, joka juuri nyt on vahvasti mukana maailman ja Yhdysvaltojen omassa muutoksessa. Tähän Suomi ei pysty ja se on virhe. Meille ei kerrota monipuolisesti edes ajatuksista, joita esitetään Euroopan parlamentissa! Siksi.

Suomi pysyy erillään sotilaallisista konflikteista, pitää oman puolustustahdon ja puolustuksen vahvana ja omissa käsissä sekä aloittaa paluun puolueettomuuspolitiikkaan, joka mm. palauttaa rauhanvälityksen osaksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Kalle Sorainen
Helsinki
30.3.2025, päivitys 9.4.2025.


Viitteet:

1. Ihmisten suojelu Euroopan ihmisten turvallisuus sekä fyysisessä että digitaalisessa maailmassa on yksi EU:n ensisijaisista tavoitteista. EU työskentelee päivittäin eri uhkien, kuten terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, laittoman huumekaupan ja ihmiskaupan, torjumiseksi.
https://op.europa.eu/webpub/com/short-guide-eu/fi/

2. Yle Radio Uutiset keskiviikkona 16.10.2024 klo 12.00 06:55
https://areena.yle.fi/podcastit/1-1440981"Tulli ja poliisi ennustavat huumeiden käytössä ennätysvuotta. (...)

3. 05:25Ylen radiouutiset 14.8.2024 "viimeksi ensirekisteröinnit pyörivät näin matalalla 1990-lunun lamavuosina. Samaan aikaan käytetyn auton tuonti on jatkunut vilkkaana. (...)
https://areena.yle.fi/podcastit/1-1440981

4. Seppo Niemelä, Suomen ehdot: sisun ja sivistyksen ohjelmaluonnos, Atena kustannus OY ,Jyväskylä, Gummerus kirjapaino OY 1992, sivut: 19, 54 ja ja 79. Seppo Niemelä (1946–2015) mm. Maaseudun sivistysliiton johtaja, Valtion kansalaisvaikuttamisen ohjelman johtaja, Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtaja, Lallin / Suomenmaan päätoimittaja, filosofian tohtori jne.https://lapuanhelemi.fi/index.php/Seppo_Niemel%C3%...

5. Kuntien yhteinen kannanotto: Lapinjärven, Myrskylän ja Pukkilan sosiaali- ja terveyspalvelut säilytettävä:
https://myrskyla.fi/ajankohtaista/kuntien-yhteinen...

6. https://www.suomenuutiset.fi/koulupoliisille-ensi-...

7. Ilmari Susiluoto, Pieni Karjalakirja, Hämeenlinna Karisto Oy:n kirjapaino, 1999 Kustantaja Kustannusosakeyhtiö Ajatus, sivu 207.

8. Trump calls US troop withdrawal from Afghanistan ‘most humiliating’ moment in history. Trump said. “The reason we would have kept it is because they were one hour away from where China has and builds its nuclear weapons, and they gave that up.”
https://amu.tv/163144/

9. EUNAVFOR - operaatio Aspides
https://puolustusvoimat.fi/web/kansainvalinen-krii...

10. The Ronald Reagan Presidential Library and Museum.Remarks of President Reagan and President Mauno Koivisto of Finland Following Their Meetings.
https://www.reaganlibrary.gov/archives/speech/rema...

40. rs - Ajan uskomaton suunta

Kyllä! Ajan suunta voi muuttua uskomattomasti.

Berliinissä avattiin vuonna 1908 Reichskanzlerplatz (Valtakunnankanslerinaukio), josta vuonna 1933 tuli Adolf-Hitler-Platz, jolle vuonna 1945 palautettiin alkuperäinen nimi, joka vuonna 1963 sai nykyisen nimensä Theodor-Heuss-Platz. Reilut 50 vuotta ja neljä nimeä eli uskomattomia politiikan käänteitä. Mitä se kertoo Saksasta? Onko julkisen kohteen nimi yhteisön omakuva, vallan omakuva vai kuva, jonka valta haluaa antaa yhteisöstä?

Julkisen kohteen nimeäminen on vallan käyttöä, jossa harkitseva on varovainen välttäen pyrkimystä muuttaa kansalaisten maailmankuvaa ilman avointa keskustelua. Helsingissä ja maailmalla nimenvaihdoista ja patsaiden poistamisesta on puhuttu viime vuosina ja presidentti Trumpin Meksikonlahti-puheet tuoreistivat teemaa.

Mikä on Sananvapauden aukio? Onko se Suomen ainoa paikka, jossa sana on vapaa? Vai tekeekö aukio Suomesta vapaan yhtä vakuuttavasti kuin YK:n ihmisoikeusjulistus jokaisesta jäsenmaasta. Toistollako vapaus tehdään vai peräti työllä? Vapautta lupaa myös Kansalaistori (ruots. Medborgartorget), jonka reunalla Oodikirjasto on. Nimi vakuuttaa kansalaistoiminnan arvostuksesta maassamme.

Pravda-lehden nimen tarkoitus oli vakuuttaa lukijat, mutta Neuvostoliiton loppuvuosina nimi oli vitsi totuudesta. Julkisen kohteen nimellä on merkitys, taustansa ja tarinansa kuten Oodikirjaston nimelläkin. Ja Oodin sisällä on Kino Regina. Onko hänellä aviopuoliso?

Presidentti Trumpilla on valtaa ja hän voi olla kansallismielinen estottomasti. Jos hänellä on oikeus vaihtaa Meksikonlahden nimi, on kansalaistoiminnan Suomessa kansalaisella oikeus ehdottaa julkiselle paikalle nimeä. Helsingin Sananvapauden aukio on keskustakirjasto Oodin eteläisellä sisäänkäynnillä ja pohjoisella sisäänkäynnillä on myös aukio, mutta ilman nimeä! Ehdotan kunnallista kansanäänestystä Oodikirjaston pohjoisen sisäänkäynnin aukion nimestä. Tässä ehdotuksia: Kirjastorauhan aukio, Katurauhan aukio, Huumevapaa aukio. Suomen kielen aukiolle pitää löytää toinen paikka.

Kuka olisi uskonut vuoden 2024 Joulunpyhinä, että Yhdysvaltojen presidentti ilmoittaa ottavansa Grönlannin Tanskalta, jonka NATO-jäsenyyden syy on paljolti juuri rajaturva. Tanskalais–amerikkalaisessa suhteissa on varmasti hehkutettu turvallisuutta ja Tanska on istunut kaikissa mahdollisissa NATO-pöydissä, mutta Tanskan hallitus sai tavallisissa uutisissa tiedon Trumpin Grönlanti-suunnitelmasta. Suomi on Yhdysvaltojen tuore liittolainen, Trumpin Grönlantipuhe on kiusallista ja valtiomme johto - ehkä vanhasta muistista - soveltaa maltillisin ilmaisuin tiettyä puolueettomuutta eli puolustaa Tanskaa EU-rintamassa välttäen loukkaamasta Yhdysvaltoja. Outo tilanne Suomelle ja lisää on tulossa. YYA-sopimus (1948–1992) ei velvoittanut Suomea tukemaan Neuvostoliiton maailmanlaajuisia tavoitteita, mutta NATO saattaa pyytää Suomen sotalaivastoa näyttämään lippua Etelä-Kiinan merellä.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on nostettu Suomessa ykkösjutuksi. Yhdysvallat vetäytyi Afganistanista äkkiä ja voi tehdä samoin Ukrainan asiassa, sillä Yhdysvalloille ne ovat sittenkin vain osa peliä. Näissä suurvaltakäänteissä Suomi on vain maksavan pelkääjän paikalla. No! Suomihan on rikas maa. Tätähän on toistettu kun kehitysapua maksettiin. Nyt ajetaan SOTE-palveluja alas ja rikkauspuhe on korvattu uhrimielellä hyvän asian puolesta. Mikä on hyvä asia? Sota.

Trumpin Tanska/Grönlanti-puhe on nimenomaan hieno juttu, sillä se on väläys todellisuudesta. NATO:ssa ja EU:ssa pienet valtiot ovat vain - PIENIÄ, joita suuret käskyttävät ja painostavat täyttämään "tinkimättömästi" velvollisuutensa vakuuttaen, että pieni myös saa apua, jos sitä tarvitsee. Onko Tanska tinkinyt jostakin? Alkuhämmennyksen jälkeen on arvioitu, että Grönlanti-kysymys ei ole vain erikoisen henkilön päähänpisto, vaan Trump mahdollisesti ajaa harkittua linjaa. Suomi on nyt suurvallan läheinen liittolainen ja Grönlanti-kausti on varoitus tulevista uskomattomista tilanteista.

Uskomatonta on "tinkimättömyys", jolla Suomen valtiojohto, puolueet, valtamedia ja monet MEPit ovat lähteneet parjaamaan Unkaria, ajaen nöyrästi suurten valtojen etuja. Erikoisen uskomatonta ovat BRICS-maiden, rakentavissa tunnelmissa sujuvat kauppaa ja monia muita asioita käsittelevät kokoukset, joita säestävät Yhdysvaltojen uhkaavat vaatimukset pitäytyä dollarikaupassa. Maailman kansojen enemmistö ihmettelee eurooppalaista sotaisuutta, johon Suomi on sitoutunut uskomattomalla tinkimättömyydellä.

Minulla on ikävä Suomen kadotettua, realismiin perustuvaa puolueettomuuspolitiikkaa, jolla voitiin pitää etäisyyttä kansainvälisiin konflikteihin ja suurvaltoihin. Suomi ei voi olla merkittävässä asemassa Ukrainan, Gazan, Grönlannin eikä Panaman tapauksissa, mutta puolueettomuuspolitiikalla Suomi voi suojella omia etujaan ja edistää rauhaa. Tällainen Suomi toivoo USA–Tanska suhteisiin ja koko kansainväliseen politiikkaan YK:n periaatteita, ristiriitojen selvittämistä neuvotteluilla ja konfliktien rauhanomaista ratkaisua sekä on valmis auttamaan neuvotteluissa. Esimerkki realismista on Helsingin ETYK-huippukokous vuonna 1975.

50 vuotta sitten pieni Suomi liennytti suurvaltojen suhteita kokoaan suuremmalla vaikutuksella. Suomi oli rauhan puolella sotaa vastaa. Vuosi 2025 on ETYK-juhlavuosi, jonka aikana tapahtumat saattavat nostaa menestyksekkään puolueettomuuspolitiikkamme arvostusta. Kiintoisaa on myös seurata Ruotsin tunnelmia siitä näkökulmasta, että Jean-Baptiste Bernadotten (1763–1844, Ruotsin ja Norjan kuningas Kaarle XIV Juhana 1818–1844) aloittama 200-vuotinen, monet kriisit kestänyt rauhankausi ehti muokata ruotsalaista elämänmuotoa.

Puolueettomuuspolitiikka säästää rahaa. "Tinkimättömästi" noudatetut sopimukset, yhteisvastuut ja tukipaketit ovat rahalinko, joka sinkoaa verovaroja ulkomaille epäselviin kohteisiin, kauas pois suomalaistenkin ihmisoikeuksiin kuuluvan terveydenhoitomme tarpeista.

Kalle Sorainen
Helsinki
4.2.2025

Yllä: Seitsemän mustamaijaa Oodi-kirjastolla. Viisi poliisiautoa Kansalaistorilla + kaksi autoa Sananvapauden aukiolla kirjaston taka-ovella. Helsinki, Kansalaistori, Keskustakirjasto Oodin edusta, 6.1.2025 klo 12.40.


39. rs - Poliisipanoraama eli aloitetaan keskustelu. Muistetaan Fagerholm 1936.

Poliisipanoraamaa on Rivisuomalainen-palstan ensimmäisessä jutussa (1.rs. Muutos ...) kun poliisi ohjaa torilla poliittisia mielenosoituksia vuonna 2015. Meno on reipastunut. Vuoden 2025 poliisipanoraamassa seitsemän poliisiautoa on ohjaamassa, Helsingin keskustakirjasto Oodin sisälle kokoontuneeseen lukupiirin liittyvää toimintaa. Poliisi hoiti hommansa, mutta lukupiiri Oodi-kirjastossa 6.1.2025 on osa laajempaa muutosta.

Oodi-kirjastossa lukupiiri 6.1.2025 veti paikalle väkimäärän, joka ilahduttaisi jokaista tilaisuuksia järjestävää kansalaisaktiivia ja striimiseuranta oli laajaa. Politiikka kiinnostaa ihmisiä, mutta lukupiiri 6.1.2025 oli lässähdys. Henkistä energiaa riitti, mutta lähtötelineiden liima esti irtonaisen pyrähdyksen hyvään keskusteluun ja tilaisuus päättyi tympeään tunnelmaan. Poliitikkojen ja Helsingin kaupungin hallinnon edustajien jälkipuinti oli pelokkaan nurkkakuntaista. Myönteisiä kohtaamisia ei ollut - iloitseeko joku siitä? Mihin suunnataan henkinen energia? Miten päästään eteenpäin?

Perinteinen eurooppalainen sananvapausihanne painottaa "sinun" vapauttasi. Tämä on vääristynyt. Nykyisin korostuvat "minun" sananvapauteni, "minun" ihmisoikeuteni, jotka voidaan muuntaa asenteeksi "minä" saan estää "sinun" poliittisen toimintasi. Lopetetaan tämä harharetki, jossa poliiseja tarvitaan turvaamaan kirjaston perustoimintaa. Mennään eteenpäin ja palataan länsimaisen poliittisen toiminnan ihanteeseen, jota Suomi tarjoaa joillekin valituille maille: peloton, avoin poliittinen keskustelut, jossa osapuolet keskustelevat järjestäytyneesti ja kuuntelevat toisiaan. Sille on rakennettu toimiva yhteiskuntamme ja aineellinen hyvä, johon kohdistuu laajaa kansainvälistä kiinnostusta. Eikö 6.1.2025 lukupiirissä kukaan ehdottanut edes halaamista? Kohtaamiset poistavat ennakkoluuloja!

Oodissa pitää järjestää seurantatilaisuus, jossa 6.1.2025-lukupiiritapahtuman osapuolet, puolueiden edustajat jne. esittävät näkemyksiään sananvapaudesta.

Lukupiirin tapahtumat ovat osa meneillään olevaa muutosta Euroopassa, EU:ssa, Pohjois-Amerikassa jne. Mistä on kysymys? Mitä tapahtuu? Joka väittää tietävänsä ehdottoman varmasti kuka on hyvis, kuka pahis ja minne maailma on menossa, elää unessa. Oodi-kirjasto on Kansalaistorilla, Oodin takakulmalla on Sananvapauden aukio ja Oodin sisällä, ainakin äskettäin, pyöri näytöllä kirjaston hyvät säännöt. Toimintaan niiden hengessä tai kansainvälisyyttään hehkuttava Suomi käpristyy henkiseen takametsään pälyilemään pelokkaasti ohi vilahtavan maailman menoa.

Ajan suunta?

Miksi pitää suvaita rankkaa poliittista puhetta ja erimielisyyttä. Siksi, että ajan suunta voi kääntyä ja politiikka muuttua aivan uskomattomasti. Mikä on Ajan suunta? Sitä varmasti mietti aikanaan sosialidemokraattinen poliitikko Karl-August Fagerholm (1901–1984): arvostettu valtiomies, eduskunnan puhemies, pääministeri, melkein presidentti jne., joka oli sekä Hitlerin Saksan, että Neuvostoliiton epäsuosiossa ja sai maksaa siitä. Ajan suunta-lehti vuonna 1936: "Arbetarbladetille sakkoja Hitlerin kunnian loukkaamisesta: Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi tänään (28.3.1936) Arbetarbladetin päätoimittajan C. A. Fagerholmin 35 à ä 30 markan päiväsakkoon eli yhteensä 1050 markan sakkoon, mikä maksun puutteessa on sovitettava 35 päivän vankeudella. Arbetarbladet oli viime tammikuun 17. pnä julkaisemassaan pakinassa loukannut Hitlerin kunniaa" (1. viite). Vuoden 1945 kesällä Hitlerin peli oli selvä ja hänen "kunniaansa" sai loukata ihan vapaasti. Mitä Fagerholm ajatteli niistä, jotka vuonna 1936 olivat taputtaneet hänen saamalleen kunnianloukkaustuomiolle iloiten, että Hitleriä ei voinut Suomessa arvioida vapaasti. Ensimmäiset eduskuntavaalit 2. maailmansodan jälkeen osoittivat, että kriittistä asennetta Hitleriä kohtaan oli enemmän kuin virallinen tiedotus antoi ymmärtää. - jatkuu yllä: 40. rs - Ajan uskomaton ...


Kalle Sorainen
Helsinki
11.1.2025

PS.
Valtion rahoitus kulttuurille on vähentynyt. Maanantai 6. tammikuuta 2025 oli pyhä. Lukupiiriä paimentamassa ollut poliisioperaatio maksoi jotakin + sunnuntailisät. Totean: 1.) Niillä rahoilla olisi voitu järjestää kulttuuritoimintaa. 2.) Nykyisin meno Helsingin kaduilla on sellaista, että 6.1.2025-lukupiirin sitomalle poliisipalvelulle olisi parempaakin käyttöä. Voisiko olla mahdollista, että mielenosoitukset ja poliittiset sitsit muutetaan hengeltään sellaisiksi, että poliisi asteittain vakuuttuisi niiden sujumisesta ilman kärhämöintiä? Vai pitääkö Mörkö parkkeerata Oodin lukusaliin ihan vakituisesti? - (Vaihtoehto kärhämöinnille: katso alla: 4. rs - Rauhanomainen ... . Kolmas kuva otsikon jälkeen).

Viite:

1. Arbetarbladetille sakkoja Hitlerin kunnian loukkaamisesta

38 rs - Paavi pisti taas pahan

Paavi Franciscus ei osallistunut tulipalossa vuonna 2019 tuhoutuneen Pariisin Notre-Damen avajaisiin 7.12.2024. On pantu merkille, että pian sen jälkeen 15.12.2024, paavi kuitenkin vieraili Ranskassa Korsikalla rukoilemassa rauhaa maailmaan ja toivoen "pitkään odotettua rauhaa Ukrainan kansalle ja Venäjän kansalle" (..) "he ovat veljiä, serkkuja. Anna heille ymmärrystä! Sota on aina tappio. Rauha koko maailmaan!" (1. viite).

Tälläkin kerralla länsimaiden valta ja media suhtautuivat paavin rauhanaloitteeseen kielteisesti, mutta maltillisemmin kuin keväällä 2024 - ei pöyristelyä. (Katso alla 27. rs - Paavi, Ukraina, Suomi ...). Ukrainan ulkoministeriön tiedottaja (...) kritisoi paavin puhetta (...) " – Juuri tällaisella imperialistisella propagandalla Kreml oikeuttaa tuhansien ukrainalaisten tappamisen ja ukrainalaiskaupunkien tuhoamisen, (...)". (2. viite).

Paavilla on suhteellisen itsenäinen asema, hän voi valita linjansa ja ajaa oma-aloitteisesti rauhaa Ukrainan ja Venäjän välille. Saavatko paavin rauhanpuheet kannatusta Italiassa ja maailmalla Euroopan ulkopuolella? Luulen, että enemmän kuin Suomen media meille kertoo.

Suomen evankelis–luterilainen kirkko tukee Suomen hallituksen virallista ulkopolitiikkaa sanoin ja teoin eikä itsenäinen rauhanlinja ei ole mahdollista. Onneksi kirkko ei sentään pakita asenteellisesti historiaan. Arkkipiispa Tapio Luoma: "Rauha ei kasva kylvämällä vihaa ja maalaamalla mustavalkoisia viholliskuvia. Se viriää halusta kantaa vastuuta, rakentaa luottamusta ja tehdä yhteistyötä " (3. viite).

Lännessä lisäsi ärtymystä kun paavi oli videoyhteydessä Venäjälle Pietarin katolisiin. Katolinen kirkko Suomessa toimii paavin hengessä vuonna 2024: "Katolisen kirkon Moskovasta käsin toimivan Jumalanäidin arkkihiippakunnan arkkipiispa Paolo Pezzi teki vierailun Suomeen. Hän halusi vihdoin tutustua läntiseen naapurimaahan (...) (4. viite).

Suomessa oli joskus vahva ja edes suhteellisen itsenäinen rauhanliike, jossa vasemmistolla oli vankka asema. Nykyisin NATO-Suomen valtioapu järjestöille on hybridiä, mutta onneksi paavin toiminta rauhan puolesta on edes jotenkin huomioitu esim. Ydin-lehdessä: Miksi paavista tuli globaalin rauhanpuheen johtaja (5. viite).

Kuwawa-sivusto vahvistaa tukensa paavi Franciscuksen toiminnalle rauhan puolesta.

Kalle Sorainen
Helsinki
22.12.2024

... jatkuu kuvan alapuolella:

Kuva alla: Ympäri Eurooppaa ja Suomessakin on maailmanrauhalle omistettu puita, aukioita, patsaita, kylttejä jne., jne. ja rauhan puolesta puhuttu paljastustilaisuuksissa. Rauhan merkitys on tunnustettu moneen kertaan korkeimmilla tahoilla. Nyt olisi puheille käyttöä. Mahatma Gandhin patsas paljastettiin Helsingissä vuonna 2019. Olen lukenut ainakin yhden, suomalaisen rauhanjärjestön kustantaman, Gandhin kirjan. Nyt on rauhanjärjestöjen aika toimia Gandhin hengessä, joka ei ole "passiivista" - päinvastoin! Gandhin patsaaseen kirjattu ajatus "Rauhaan ei ole tietä, rauha on tie" tiivistää suurmiehen kokemukset. Kuunneltuani joitakin vuosikymmeniä suomalaisessa poliittisessa kentässä elänyttä lausetta "Tehdään reilu maailma", esitän Gandhin hengessä: Rauha on tie reiluun maailmaan. Helsinki 20.12.2024.

... jatkoa kuvan yltä

Viitteet:

1.
Pope Francis pleads for peace in the world
https://www.vaticannews.va/en/pope/news/2024-12/po...

2.
Paavin kommentti herätti kritiikkiä
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/d7451f9c-8633-...

3.
Ukrainan sodan pitkittyessä on pidettävä kiinni toivosta.
Arkkipiispa Tapio Luoman Vieraskynä-kirjoitus
Helsingin Sanomissa 22.2.2023
https://www.arkkipiispa.fi/kirjoitukset/ukrainan-s...

4.
Toivon kantaja 22.3.2024. "Helmikuussa piispantalossa kävi harvinainen vieras. Katolisen kirkon Moskovasta käsin toimivan Jumalanäidin arkkihiippakunnan arkkipiispa Paolo Pezzi teki vierailun Suomeen. Hän halusi vihdoin tutustua läntiseen naapurimaahan ja samalla onnitella maan uutta katolista piispaa. Seuraavassa tutustumme tarkemmin arkkipiispa Pezziin ja katoliseen kirkkoon Venäjällä".
https://fides.katolinen.fi/toivon-kantaja/

5.
Miksi paavista tuli globaalin rauhanpuheen johtaja
https://www.sadankomitea.fi/uutinen/globaalin-rauh...

Yllä: Kerjääjät ovat vakiintunut osa pääkaupungin katukuvaa ja erityisesti joulunaika ilmaisee suomalaisten ja ulkomailta tulleiden kerjääjien elinolojen epätodellisen jyrkän eron. Joku ratkaisee ristiriidan anteliaisuudella ymmärtäen hyvin, että se ei ratkaise mitään. Enemmistö säilyttää joulutunnelman siirtämällä kerjäläiset näkymättömyyteen. Kuvan kerjääjän edessä on englanninkielinen lappu: "Ole hyvä auta minua niin paljon kuin voit, että voin hankkia jotakin syömistä. Kiitän sinua sydämeni pohjasta". Helsingin joulukatu marraskuussa 2024. - katso myös alla toinen kuva samalta kadulta.

37. rs - Joulukatu

Kuvassa yllä pääkaupungin joulukatu 2024, mutta ilmiöön tutustuin ensimmäisen kerran 13. heinäkuuta 1989 Pariisissa. Seuraava päivä oli Ranskan itsenäisyyspäivä, mutta erityisesti Ranskan vallankumouksen 200-vuotisjuhla ja väkeä paljon. Place du Carrousel on Louvren museon lähellä ja siellä n. 6 v tyttönen tuli myymään pikkukoruja. Suhtauduimme tyttöseen kuten Suomessa koululaisten joulumyyntiin eli pakkohan jotain oli ostaa (kuva alla). Seuraus oli outo. Yllättäen lähituntumaamme tuli, vaativasti rahaan pyytävä 8–10 pikkulapsen ryhmä. Peräännyimme hämmentyneinä ja kun pääsimme rauhaan, näimme aukiolla pari samoin toimivaa lapsiryhmää. Lapset oli selvästi pantu asialle. Vuonna 1989 Ranska oli jo kehittynyt EU-maa, jossa lapsiryhmien katukerjäys suvaittiin kun ihmisoikeuspuhe oli siirretty eliitin kabinetteihin osaksi ulkopolitiikkaa. Myöhemmin Suomessakin uutisoitiin tuosta Euroopassa ristiriitaisia tunteita synnyttäneestä ilmiöstä.

Nyt vuonna 2024 ollaan tilanteessa, jossa Helsingissä kerjäläisiä on keskustassa ja esikaupungeissa. Ilmiön muotoja ovat suora rahan pyytäminen, katusoitto, katukauppa yms. Aluksi Suomessakin lapsia oli "asialla", mutta suomalainen systeemi on hoitanut lapset pois katukerjäämisestä. Kaupungin hallinto, kolmas sektori ja poliisi ovat järjestelmällisesti kehittäneet menettelytapojaan kerjäämisen hoitamisessa. Ilmiö on vakiintunut, mutta elää omaa elämäänsä, erillään suomalaisesta arjesta.

Yllä: Muisto Pariisista vuodelta 1989 Ranskan vallankumouksen 200-vuotisjuhlinnasta. Kuvassa juhlavuoden kirjakuoren kulma ja juhlan alakulttuurissa eläneen kerjäyksen kaltaisen katukaupan muistona, ison miehen peukalon kynnen kokoinen pikkukoru. Euron kolikko mittakaavana. Pariisi 13.7.1989.

Kansainvälisen järjestelmän perustaa on jokaisen valtion ja kansan velvollisuus hoitaa omat asiansa. Katastrofiapu ja solidaarisuus ovat luonnollista kansainvälisyyttä, mutta Suomen kehitysyhteistyön henki vääristyi ajatukseksi, että Suomella on varsinaista vastuuta esim. Afrikan kehittymisestä vaikka Afrikalla on hyvät mahdollisuudet kehittyä. Ukrainan sodan asiassa Suomen päättäjät ovat jatkaneet vastuun ottamista ja Ukrainalle on annettu avoin piikki suomalaisten verorahoihin ja suomalaisille on pantu moraalista vastuuta Ukrainan kohtalosta myös sodan jälkeen.

Kun Ukrainan itsenäistyi vuonna 1991, oli sillä iso koulutettu väestö, vankka teollisuus, tieteen korkea taso, runsaat luonnonvarat, ruuan omavaraisuus, hyvä kuljetusverkosto jne. Ukrainalla oli monipuolinen aseteollisuus ja merkittävää asevientiä. Itsenäisyytensä kolmen vuosikymmenen aikana Ukrainalla oli loistavat mahdollisuudet nousta maailman kehittyneimpien maiden joukkoon eurooppalaiseksi suurvallaksi ja rakentaa kansan yhtenäisyys sekä armeija sellaiseksi, että vuonna 2022 Venäjä olisi harkinnut hyökkäykselleen vaihtoehtoa. Suomen pieni köyhä kansa pystyi, itsenäisyytensä ensimmäisessä kahdessa vuosikymmenessä, kehittämään yhteiskuntansa ja kansan yhtenäisyyden Talvisodan ihmeen kuntoon. Ukrainan sodan vertaaminen Talvisotaan on tyhjää propagandaa vailla todellista perustaa.

Yllä: Toinen vakiintunut ulkomaalaisten kerjääjien paikka Helsingin joulukadulla 2024. Matka yllä olevaan, jutun ensimmäiseen katukuvaan, on 80 metriä. Jos tältä paikalta piirtää ympyrän 500 metrin säteellä on sen sisällä ainakin kymmenen vakituista kerjäyspaikkaa. Virallisen opin mukaan tämä on monikulttuurista rikkautta.

Jos pitää paikkansa, että oheisten kuvien kerjäysilmiön juuret ovat satojen vuosien päässä Intian kastilaitoksessa (1.viite), on monikulttuurisuutta käsittelevään keskusteluun sisällytettävä meemi. Jos meemi vaikuttaa yhdessä yhteisössä/yksilössä se vaikuttaa kaikissa. Vai onko helpompaa vain myöntää kulttuuriperinteen sitkeys, sen tuoma haaste monikulttuuriseen yhteiseloon, arvioida kokemukset avoimesti ja tehdä johtopäätöksiä? Miten vain, mutta vaikutelma on, että tämän kerjäysryhmän kotoutuminen on haasteellista. Kuka kantaa vastuun?


Euroopan unioni ja ihmisoikeudet

Euroopan unioni lausuu: "Laajentumisprosessin aikana komissio auttaa EU-jäsenyydestä kiinnostuneita maita täyttämään jäsenyysehdot ja tukee niitä talouteen ja demokratiaan liittyvien uudistusten toteuttamisessa. Uudistusten tulosten on oltava vakuuttavia, kestäviä ja peruuttamattomia" (2. viite).

Bulgariasta ja Romaniasta siirtyi ihmisiä syrjintää pakoon, muihin EU-maihin jäsenyyden alusta lähtien, vuodesta 2007. EU on ihmisoikeuksien suhteen tarkka, mutta Bulgaria ja Romania hyväksyttiin siis EU:n jäseniksi vaikka ne eivät olleet käyttäneet saamaansa EU-(suomalaisten vero-) rahaa tuloksekkaaseen syrjinnänvastaiseen toimintaan. EU-johdolle EU:n laajentuminen oli tärkeämpää kuin ihmisoikeuksien toteutuminen Bulgariassa ja Romaniassa ja tulos näkyy Helsingin joulukadulla vuonna 2024.

Kalle Sorainen
Helsinki
2.12.2024

Viitteet:

1.
Intian kastilaitoksesta esim. Seppo Simonen,
Intia-idän arvoitus, Pellervo-seura,
Helsingin Liikekirjapaino 1952, Helsinki,
sivut 121–122.

2.
EU:n laajentuminen
https://commission.europa.eu/strategy-and-policy/p...

36. rs - Kieli-ilmapiirin raikastus -
PAKKOVIRO PAKKORUOTSIN TILALLE

Suomalaisten ja virolaisten suhde on ainoalaatuinen. Kielisukulaisuuden taustalla oleva muinainen yhteys on arvokas osa eurooppalaista monikulttuurisuutta, jonka nämä kaksi kansaa osaavat säilyttää. Suomalais–ugrilaisuudesta pitää tehdä suomalais–virolaisen tulevaisuuden elävä voimavara ja rikkaus.

Suomalais–virolaiseen yhteistyöhön suhtaudutaan myönteisesti. Arvokasta työtä onkin tehty, mutta käyttämättömiä mahdollisuuksia vielä on. Kansalaistoimintaa tarvitaan, mutta valtion ja tiedotusvälineiden osa on huomioitava.

Verrokkina on voima, jolla pohjoismaista yhteistyötä, Suomen ja Ruotsin valtiollista lähentymistä, ruotsalaisuutta ja suomenruotsalaisuuttaa esitellään suomalaisissa tiedotusvälineissä, pakkoruotsin vahvalla sivustatuella.

Virolaisuuden, viron kielen ja suomalais–virolaisen yhteistyön esitteleminen Suomessa on silmiinpistävän vähäistä. Suomalais–virolainen tasa-arvoinen kanssakäyminen on nostettava kansalaisten laajaan tietoisuuteen televisiossa, radiossa jne.

Suomalaisten Viron-matkailu rikastuu jos suomalaiset osaavat viroa hiukkasen paremmin. Jos suomalaisella on hallussa muutama ylimääräinen vironkielinen lause, ei tarvitse turvautua englantiin ja virolaiset ilahtuvat. Tunnetuista syistä virolaiset puhuvat suomea laajemmin, mutta nykyisin suomalaisia on toki mennyt Viroon ja oppivat kielen.

Englantia ja ruotsia opetetaan suomalaisille suomeksi tekstitetyillä tv-ohjelmilla ja elokuvilla. Vironkielistä, suomeksi tekstitettyä ohjelmaa, pitää saada reilusti lisää. Tätä opetusta kielisukulaisuus tehostaa ja herättää luontevaa kiinnostusta Viroon ja viron kieleen. Viro kehittyy vauhdikkaasti ja omaa kulttuuria vaalitaan innolla. Tästä kaikesta suomalaisille on kerrottava nykyistä paljon laajemmin. Televisioon/radioon pitää saada viron kielen kursseja ja varmistettava viron kielen riittävä yliopistollinen opetus. - jatkuu kuvien alla.

Yllä: Tartossa olevan Eesti Rahva Muuseumin seinien ulkopinta on lasia. Kuvassa seinää kolmelta eri etäisyydeltä. Käynti Tarton museossa johdattaa vertailemaan suomalaisten ja virolaisten museoiden mahdollisia asenne-eroja omaan historiaan ja kulttuuriin. Harrastusta tosin vaikeuttaa Suomen hallituksen museosulkulinja. Virossa museotoiminta kukoistaa. Viro menee Suomen ohi!

Alla: Tutuntuntuista tekstiä, mutta ihan jyvälle ei pääse. Pikkuinen viron kielen kurssitus avaisi sanomaa.

Suomessa järjestetään harvoin yleisötilaisuuksia tai festivaaleja, joiden keskiössä Viro on. Ehkä virolaisuus ei kiinnosta suomalaisia? Varmasti kiinnostaa. Veljeskansa-asenteelle on tilausta, jos sitä pidetään esillä nykyaikaisesti.

Erityinen syy suomalais–virolaisen yhteyden voimistamiseen on suomalaisten syrjintä pohjoismaisessa yhteistyössä. Keväällä 2024 Suomen hallitus hyväksyi suomen kielen sulkemisen pois Pohjoismaiden neuvoston työkielistä. Tämä päätös kyseenalaistaa Suomen perusteen olla mukana pohjoismaisessa "yhteistyössä". Onko Suomi Pohjoismaa?

Myönteinen tapa vastata pohjoismaiseen suomalaissyrjintään on vahvistaa ja monipuolistaa suomalais–virolaista aitoa, luontevaa ja tasa-arvoista kanssakäymistä - esim. Suomalais–ugrilainen neuvosto tai Itämerensuomalainen neuvosto.

Suomen siirtyminen ulos pohjoismaisuudesta olisi rikkaus todellisille pohjoismaille kun niiden tasa-arvoinen kieli- ja kulttuuriyhteys voisi kukkia, ilman suomalaisten aiheuttamaa vaivaantuneisuutta. Ahvenanmaalla on jo nyt oma erillinen edustajansa Pohjoismaiden neuvostossa ja tämä voi jatkua. Suomen ja Ruotsin valtiollinen yhteistyö jatkuu tietenkin normaalisti.

Maahanmuuttajien kotoutumiseen tulee sisällyttää tutustuminen suomalais–ugrilaisuuteen ja viron kielen alkeet.

Kalle Sorainen
Helsinki
1.11.2024

Suomen kielen oikeudet 161 vuotta 4.8.2024

(*) Näin päättyy Keisari ja senaattori-näytelmä,
joka Mika Waltari kirjoitti,
vuoden 1963 suomen kielen oikeuksien
100-vuotisjuhliin (1. viite).

34. rs - Suomalaisten kielioikeuksien merkkivuosi 1863

Suomen kieli on vanha, mutta suomen kielen oikeudet ovat yllättävän nuoret. Vasta runsas 160 vuotta sitten keisari Aleksanteri II teki kieliasetuksella oikeutta suomen kielelle. Tapahtumaa on juhlittu isosti ainakin 4. elokuuta vuonna 1963 ja 4. elokuuta 2013.

Suomen kielen oikeudet ovat aihe vuotuiseen juhlaan 4. elokuuta. Miksipä ei myös viralliseen liputukseen.

Ne viisituhatta 4.8.1963

Suomen kielen oikeuksien valtakunnallisessa 100-vuotisjuhlassa 4.8.1963, juhlaesitelmän piti akateemikko Paavo Ravila todeten mm: "Puhe suomen kielen oikeuksista on kuvaannollista. Kysymys oli tietysti maan asukkaiden valtavan enemmistön oikeuksista, itsestään selvistä oikeuksista, sanoisimme nyt. Meistä saattaa tuntua käsittämättömältä, kenties suorastaan nöyryyttävältä, että näin vähän on vierähtänyt siitä ajasta, jolloin suomen kieltä puhuva oli omassa maassaan toisen luokan kansalainen. Suomalainen tarvitsi tulkkia voidakseen selviytyä asioissaan oikeudessa tai virastoissa, puhumattakaan siitä, että vain vieras kieli avasi portit opin ja sivistyksen maailmaan".

Hämeenlinnan lähelle, Hattulan Parolannummelle oli tullut peräti viisituhatta ihmistä juhlaan, jonka professori L.A. Puntila totesi olevan valtiovallan kunnioituksen ja kiitollisuuden osoitus niille, jotka menneinä aikoina ovat vaalineet suomen kieltä.

Juhlaesitelmän ja Mika Waltarin näytelmän lisäksi 100-vuotisjuhlissa oli mm.
- juhlavieras tasavallan presidentti Urho Kekkonen
- läsnä ministereitä, hallinnon sekä kirkon johtoa, akateemikkoja ja muita sivistyselämän kärkinimiä.
- jumalanpalvelus Hattulan Pyhän ristin kirkossa, mieskuoro lauloi, presidentti Kekkonen vastasi jokaista lääniä edustaneen 12-henkisen lähetystö tervehdykseen ja kunnallisneuvos Kaarlo Aitamäki totesi, että valtiomme päämies on meidän suomalaisen äidinkielemme - kuten myös toisen kotimaisen kielemme - oikeuksien ylin suojelija.

Parolannummella paljastettiin Suomen Kulttuurirahaston suomen kielen oikeuksien 100-vuotisjuhlakivi (alla: 32. rs). Siihen liittyy Aimo Tukiaisen tekemä Suomen kielen oikeuksien 100-vuotisjuhlamitali.

Juhlarunon 100-vuotisjuhliin oli kirjoittanut P. Mustapää. Runon lausui maisteri Timo Tiusanen. Runon neljästä säkeestä kaksi:

Parola
Nummi, jonka me näemme, ei ole pelkkää hiekkaa,
jankkoa, multaa ja juurta ja ruohoa, puuta,
maata, jonka yllä on turvallinen taivas.
Tuuli-symbolista on viisainta alkaa:
tuuli on liikettä:
äsken se nosti
harmaan tomun, milteipä verhon, kun hän saapui,
Majesteetti. Nyt hurratkaamme, nyt innostukaamme
- asento, sinellirivit!
Niin, hyvät naiset ja herrat, tänään saapui
nummelle tuulen humu,
tämä nummi liikkuu.
(...)
Seisot yksin, Snellman. Sortuukkisi
kauluksen näen vilkkuvan hartiamuurin takaa,
kun Majesteetti ratsastaa tasa-astujallaan
poispäin, historiaan,
kun tomu, miltei verho, sulkeutuu, ja rumpujen kumu,
silloin, kenties, henkemme on sinun henkesi kanssa,
sanomme, äänettömät: Olen ollut, olen,
löysimme, sokeat: sillä valkeutta on kyllin,
eikä mykkiä ole,
eikä sokeita ole,
eikä näännytetyitä,
eikä nöyriä ole, vaan uskaliaat
barrikaadin harjalla viittovat:
Vapauteen!

(2. viite)

100-vuotisjuhlasta laajasti: Helsingin Sanomat 5.8.1963, sivut 4. ja 5.

Yllä: Hämeenlinnan tanssi- ja liikuntakeskuksen balettioppilaisen LENTOON-esitys. Hämeenlinnan Vanaja-sali. 4.8.2013
Alla: Ensiesityksenä "Laulu Suomessa", Esa Sirosen käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva Jaakko Juteinista. Hämeenlinnan Vanaja-sali. 4.8.2013.

Suomen kielen oikeuksien 150-vuotisjuhlat 4.8.2013

3.8.2013
Hattulassa Parolan leijonapatsaalla juhlapuheen piti ylijohtaja Anneli Taina, juhlakantaatin esitti VOKaali-kuoro ja panssariprikaatin tervehdyksen esitti komentaja, eversti Pekka Toveri. Lisäksi sotilassoittokunta ja yhteislauluna Arvon mekin ansaitsemme. Paikalla n. 400 ihmistä.

4.8.2013
Pääjuhla Hämeenlinnan Vanaja-salissa paikalla 400 ihmistä. Juhlapuhujana eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma, juhlaruno Olli Jalosen "Kieli, jossa sana on lause". Hämeenlinnan tanssi- ja liikuntakeskuksen balettioppilaisen LENTOON-esitys.
Ensiesityksenä "Laulu Suomessa", Esa Sirosen käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva Jaakko Juteinista.

Kalle Sorainen
2.8.2024

Viitteet:
1. Waltari Mika : Keisari ja senaattori, seuranäytelmiä-sarjan nro 600., Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 1963.
2. P. Mustapää, Kootut runot, kolmas lisätty painos, WSOY, Porvoo 1969.

Uutta ulkopolitiikka

Suomen ulkopolitiikan heilahtelu ääripäästä toiseen huolestuttaa. Entiset hyvät suhteet Venäjään selitetään "sinisilmäisyydeksi" eli se oli ajan henki. 1990-luvun alun suomalainen Venäjä-tuntemus on hylätty ja korvattu Lännen propagandistisella Venäjä-pelottelulla - se on ajan henki.

Länsi hyökkäsi Afganistaniin 2002 ja Suomi meni mukaan. Operaatiossa kuoli suomalaisia, rahaa meni ja tulos oli 100% epäonnistuminen, joka on kuitattu vaikenemisella. Nyt Suomella on Ukrainan sodassa, muka aseapuun velvoittavaa vastuuta vaikka mukana on useamman suurvallan voimavarat. Ennen suomalainen vasemmisto tiesi ketkä sodista hyötyvät. Uutisissa oli pieni väläys asiasta kun todettiin maailmantalouden yllättävän hyvä tila: "... työttömyys, inflaatio ja korot ovat aisoissa ja, niin makaaberia kun se onkin, maailmankauppa on sopeutunut myös sotiin …". (Yle radio uutiset, sunnuntai 21.7.2024, klo 12.00 kohta 01:40). Muistamme myös, että Venäjä ei enää ole sosialistinen ja sielläkin sotaboomi tuottaa tyytyväisyyttä pääomapiireissä sekä työvoimapulan korottamista palkoista nauttivissa työntekijöissä (1. viite). Suomessa ei enää ole rauhan ja edistyksen vasemmistoa ja kansalaisjärjestöjen rauhantyö on konvertoitu nato-yhteensopivaksi.

Rauhan voimia on. Mielenosoituksia rauhan puolesta on ollut useassa Euroopan maassa. Maaliskuussa 2024 Paavi Franciscus julkaisi rauhan linjansa (katso alla: rs 27. "Paavi, Ukraina, Suomi, totuus). Slovakian pääministeri Robert Fico ja Serbian presidentti Aleksandar Vucic puhuvat rauhan puolesta ja Unkarin pääministeri Viktor Orban teki Kiova–Moskova–Peking -rauhakierroksen. Kaikki nämä EU/Suomi torjuu.

Putinin tapasi äskettäin myös Turkin presidentti Recep Erdoganin, joka tarjoutui rauhan välittäjäksi Ukrainan sodassa. Tapaamisessa ilmeni myös Turkin ja Venäjän hyvä suhde, Turkki harkitsee venäläistä ydinvoimaa, Erdogan ihasteli venäläisten turistien lisääntynyttä määrää Turkissa ja kauppa on muutenkin monipuolista. Erdoganin ja Putiniin välit ovat hyvät, mutta Erdogan säästyy haukuilta sillä tärkeää NATO-jäsentä ei sovi hermostuttaa.

Tunnettu on myös Suomen/EU johdon Kiinan Xi:n käskytys, että tämä yhdellä puhelinsoitolla pakottaisi Putin lopettamaan sota Ukrainassa, mutta Kiinaan ei voi käskyttää. Parempaa todellisuudentajua osoittaa Ukrainan hallitus, joka heinäkuun 2024 lopulla lähetti ulkoministeri Dmytro Kuleban Kiinaan neuvottelemaan. Kiinassa 24.7.2024 Ukrainan ulkoministeri ilmaisi tyytyväisyyttä Kiinan tapaan edistää rauhaa Ukrainan sodassa. Vierailun toinen puoli oli maiden väliset suhteet, joita Ukrainan ulkoministeri kovin kehui. Ukrainalla oli jo ennen sotaa ja on nyt sodan aikana, paremmat suhteet Kiinaan kuin Suomella, joka katsoo Kiinan tukevan Venäjää sodassa Ukrainaa vastaan. Monimutkaiseksi menee.

Nato/EU on tuonut Suomen ulkopolitiikkaan meille sopimatonta ylimielisyyttä. Etsiessään tukea Venäjää vastaan, Suomen valtiojohto esittää julkisesti Etelä-Afrikalle (katso alla: rs 12. Ikkuna auki...) ja Vietnamille (katso alla: rs 24. Vierailu Vietnamissa) Venäjän hyökkäyksen tuomitsemista. Suomi siis pyytää näitä maita muuttamaan ulkopoliittista linjaansa! Pyyntö ei ole realistinen, sillä näiden maiden historiakokemus on erilainen kuin Suomen. Etelän nousu tekee Euroopasta maailman syrjäkylän ja Suomen paluu realistiseen puolueettomuuspolitiikkaan on haastavaa, mutta se on tulevaisuutta. Yhdysvalloissa Ukrainan sodasta käytävä kansalaiskeskustelu on korkeatasoista, monipuolista ja sodan vastustajien merkittävä määrä on yleistä tietoa. Vaikea sanoa mitä Trump todella tekee jos hän voittaa presidentinvaalit syksyllä 2024, mutta puheillaan rauhasta hän ainakin saa kannatusta.

Eurooppalaistukaa!

Suomalaisia kehotetaan toistuvasti "eurooppalaistumaan" eli vihjataan, että olemme metsäläisiä. Muistettakoon, että eurooppalaisuuteen kuulu myös 1900-luvun kaksi maailmansotaa, jotka mahdutettiin 30 vuoteen. Sivistysvaltioilta suoritus on hämmästyttävä ja nyt vallitsee sama ajan henki, joka ei pidä suotavana rauhasta puhumista. Kansanvaltaisuuttaan korostava eurooppalaistunut (= EU) järjestelmä vaikuttaa vaalitaktisilla "erikoisoperaatioilla" äänestystuloksiin. Jos tulos on ei-toivottu, todetaan kansan äänestäneen väärin eikä hallitusta muodosteta normaalisti vaalituloksen perusteella tai hallituksen työtä häiritään epänormaaleilla poliittisilla toimilla. Kravatin väriä tai Putinin terveyden tilaa jne. merkityksettömiä yksityiskohtia käsitellään pitkään.

Maailman ja Suomen talous, tekniikka ja rakenteet ovat kehittyneet hienosti, mutta yhteiskunta ei ole pysynyt mukana. Suurvaltojen suhteet ovat maailmansodan tunnelmissa. Ele Alenius näki, että ratkaistava on "... tieteellis–teknologisen kehityksen (...) ja toisaalta yhteiskunnallisen kehityksen välillä vallitseva mieletön epäsuhde ..." (2. viite).


Kotimaa

Sisäpolitiikassa hallinto muutetaan palvelemaan muita asioita kuin suomalaisten elämään. Hyvinvoinnin ytimessä ollaan kun kansalaisia kerääntyy eduskuntatalolle vaatimaan sairaalan pitämistä toiminnassa, hallituksen tehostaessa asetuotantoa. Varat Suomen militarisointiin otetaan sote-rahoista, suomalaisen yhteiskunnan yleistä tasoa lasketaan ja "jälkeä syntyy": lisääntyvä huumekuolleisuus, katujen väkivalta, täydet turvakodit, taxikaaos, leipäjonot, epäsiisteys, myymälävarkaudet (yrityslähestymiskielto!) jne.

Yhteisöllisyys vähenee. Olen ihmetellyt miksi kirjastoissa tms. pidetään esillä Turvallisemman tilan periaatteet -julistetta, jossa mm. "ei saa häiritä" , "ei myydä huumeita" jne. . . Taustana on katujen muuttuminen vaaralliseksi tilaksi. Muun lisäksi jalankulkijoiden seassa ylikovaa kurvailevat moottoroidut menopelit päätyvät vakaviin onnettomuuksiin, mutta tarvittavia päätöksiä ei vain saada aikaan. Länsi-Euroopan suurkaupungeissa mellakoidaan laajuudessa, joka oikeuttaa arvioon, ainakin paikallisesta vallankumouksellisesta tilanteesta.

1980-luvun jälkeen Suomeen yhteiskuntaan on syntynyt kaksi uutta kerrosta. Uusi yläkerros on, ihmisoikeuksista uskonnon tapaan saarnaava EU-luokka, jonka oloissa on piirteitä aateliston etuoikeuksista. Tarkoituksella synnytetyn uuden alaluokan elinoloissa on piirteitä ryysyköyhällistöstä: toivottomuus, näköalattomuus ja pikkurikollinen päiväkerrallaan-elämä. He ovat uuden yläluokan ihmisoikeuspuheesta toiseutettu näkymätön ryhmä. Pääkaupunkiseudulla joillakin kulmilla meno on muuttunut erikoiseksi. Asetelma on epätodellinen.

Tässä taustaa miksi rotat ja rotta-ravintolat ilmestyivät ja lisääntyvät. Selitys on siis "ajan henki" tai "sinisilmäisyys".

Kalle Sorainen
Helsinki
26.7.2024

PS. Irlantilainen The Boomtown Rats -yhtye vaikutti vuodet 1977–1985.

Viitteet:
1. Responsible Statecraft: What I saw and heard about the Ukraine war in Moscow. Russian elites appear resigned to accepting that the conflict will carry on indefinitely. Anatol Leiven jul 19, 2024
https://responsiblestatecraft.org/ukraine-war-2668..

2. Ele Alenius, Maailmankehityksen suuri käänne, Into Kustannus Oy, Jelgava Printing House Latvia 2015.ISBN: 9789522644565, s.199.

32. rs - KIELIKIVI

On aika ottaa kesäloman tutustumiskohteeksi Kielikivi eli suomen kielen oikeuksien kivi, joka on Hattulassa Hämeenlinnan lähellä.

Tärkeä hetki Suomen historiassa sattui vuoteen 1863 kun 29. heinäkuuta Venäjän tsaari Aleksanteri II oli tarkastamassa Suomen sotaväkeä Parolannummella. J.V. Snellman pääsi Kielikiven paikkeilla antamaan tsaarille esityksen suomen kielen aseman kohentamiseksi ja jo seuraavana päivänä 30.7.1863 tsaari allekirjoitti kieliasetuksen.

Kieliasetus muutti valtiovallan asenteen suomen kieleen. Ensimmäisen kerran Suomen koko historian aikana tuli mahdolliseksi jättää suomenkielisiä asiakirjoja hallintoon, muun muassa oikeuteen. Näin päättyi vihdoin suomen kieltä puhuvien ihmisten satoja vuosia kestänyt toiseuttaminen ja alkoi kehitys kohti suomenkielisten kielioikeuksien laajaa kohentumista.

Kieliruusu tarkasti Parolannummen 10.7.2024 ja asettui vartioon Kielikivelle. Lähekkäin olevat Parolan leijona ja Kielikivi ovat hyvä kokonaisuus. Kielikivi on kuitenkin puiden siimeksessä eikä moni Parolan leijonan luona kävijä sitä huomaa. Tämä ilmeni 10.7.2024 kun paikalle saapui kaksi henkilöautollista aikuisia ihmisiä, joista yksikään ei huomannut Kielikiveä ja kun heille se osoitettiin sanoivat, että eivät ole siitä koskaan kuulleet.

Vaikka Kielikivi on lähellä Parolan leijonaa ei sitä helpolla hoksaa jos ei osaa etsiä. Kieliruusu asettui vartioon Kielikivelle 10.7.2024.

Kalle Sorainen
Helsinki
12.7.2024

MuseovirastoValtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKYParolannummen harjoituskenttähttps://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE...

31. rs - Yllä: Kieliruusu menossa vartioon Eino Leinon muistomerkille. Helsinki 6.7.2024.

Yllä: Kieliruusu tehtävässään. Ilahduttavasti olivat muutkin tuoneet patsaalle kukkia päivän kunniaksi. Viralliset liputuspäivät ja vakiintuneet liputuspäivät ovat sisäministeriön määräämät ja todetaan: "Hyvään liputuskulttuuriin kuuluu liputtaa vakiintuneina liputuspäivinä Suomen lipulla samaan tapaan kuin virallisinakin liputuspäivinä". Tämä on kannatettavaa, mutta linja lipsuu. Valtion laitokset ja vastaavat liputtivat hyvin, mutta 6.7.2024 kierroksella Helsingin keskustassa näki tyhjiä lipputankoja turhan paljon vaikka katsojia olisi ollut, Helsingin keskusta oli täynnä turisteja. Liputtamattomuuskulttuuria on ollut keskustan ulkopuolella jo vuosia. Jos liputtamattomuuspäätöksen tekevät taloyhtiöt niin mikä on syy?

Vuonna 1848 Flooranpäivänä Kumtähden kentällä vallitsi ystävyys ja keskinäinen kunnioitus. Nousevan suomalaisuuden tulevaisuuteen kuuluivat kielirauha ja hyvä kieli-ilmapiiri, jotka voivat perustua vain oikeudenmukaisuuteen. Vuoden 1848 Flooranpäivän ohjelma oli lupaus arvostuksesta vuosisatoja toiseutettuna olleelle suomalaisuudelle ja sopuisaa yhteiseloa kaikille Suomessa eläville. Miksi emme tavoittelisi tuota tunnelmaa tänäänkin?
- jatkuu kuvien jälkeen.

Alla: Ruusun reissu jatkui Fredrik Paciuksen medaljongin yläreunaan, jossa se oli vielä maanantaina 27.5.2024. Kielikukka on ollut muistomerkillä rauhassa kaksi viikkoa, sateeton aika on kuivattanut sen oikeaoppisesti värin säilyttäen ja sitä on vaalittu.

- jatkoa

Kaksi maata, kaksi asennetta

Laaja maahanmuutto voidaan nähdä alkavana ja loppuvana historiallisena jaksona. Mitä maahanmuutosta näkyy, kun sen loppumisesta on kulunut esim. sata vuotta?

Ruotsissa myönteinen asenne maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen ei sisällä ajatusta ruotsalaisuuden heikentymistä. Tämän tietävät sadattuhannet Ruotsissa eläneet suomalaiset. Ruotsalaisuus valta- ja pääkulttuurina on kirjattu vuoden 2009 kielilakiin. Ruotsissa, maahanmuuton päättymisen jälkeiset maahanmuuttajataustaiset sukupolvet, toteuttavat omaa kulttuuriaan tuon lain hengessä. Sata vuotta maahanmuuton päättymisen jälkeen Ruotsissa kaikki ovat tyytyväisiä: ruotsalaiset, jotka eivät koe kulttuuriaan uhatuksi sekä maahanmuuttajataustaiset, jotka voivat vaalia omaansa.

Suomessa monikulttuurisuus, monikielisyys jne. ovat julkisen vallan suojelussa tavalla, joka haastaa suomalaisuuden ja suomen kielen. Suomalaisten täytyy "tottua" yhteen ja toiseen asiaan. Suomessa valtion asenne suomalaisuuteen ja suomen kieleen ei varmista niiden asemaa maamme pääkulttuurina. Esimerkki tästä on Suomen hallituksen hyväksymä päätös jättää suomen kieli pohjoismaisen yhteistyön ulkopuolelle.

Suomessa suomalaisuuteen ja Ruotsissa ruotsalaisuuteen suhtaudutaan eri asenteella. Miksi?

Kalle Sorainen
Helsinki
28.5.2024

- 28.5.1918 eduskunta hyväksyi siniristilipun Suomen lipuksi.

29. rs - Hyvää Flooran päivää 2024

1. Suomen hallitus hyväksyy, että suomen kieltä ei käytetä pohjoismaisessa yhteistyössä. Yhteistyökielet ovat norja, ruotsi ja tanska. Tähän kivaan juttuun pitää tottua - katso: rs 28 Suomalaisuus kestää.

2. Marketin asiakaslehden kannessa sanotaan: "Meidän on aika tottua siihen, että palvelua ei aina saa suomeksi". Näin Suomessa suomalaisia totutetaan kivasti suomen kielen heikentyvään asemaan. Kuinka pitkälle siinä mennään eli mikä on suomen kielen tulevaisuus.

Ruotsi
Ruotsissa elettiin pitkään ilman varsinaista kielilakia. Ruotsin kielen asema pääkielenä on niin itsestään selvä, että lakia ei tarvittu. Vuonna 2000 selvennettiin vähemmistökielten asemaa lailla. Sen jälkeen on Ruotsissa keskusteltu mm. englanninkielisten sanojen käytöstä. On huomautettu, että vastaavia hyviä ruotsinkielisiä sanoja on olemassa jne. Tunnelma kehittyi niin, että vuonna 2009 valtiopäivät säätivät ensimmäisen varsinaisen kielilain, jonka tarkoitus on varmistaa ruotsin kielen valta-asema pääkielenä. Viranomaisilla on vastuu, että ruotsin kieltä käytetään, se kehittyy sekä on tieteen ja opetuksen kieli. Taustalla tässä on tietenkin mm. maahanmuuttajien runsas määrä.

Eri kieliä Ruotsissa kuulee ja käytetään kaupoissa jne., mutta asenne on selvä - ruotsin kieli on, pysyy ja kehittyy pääkielenä. Se on itsestäänselvyys, josta ei ole mitään tarvetta keskustella. Tätä mieltä ovat ja siihen tottuneet kaikki Ruotsissa asuvat ja valtio tukee asia laeilla ja asenteellisesti..

Kalle Sorainen
Helsinki
Flooran päivänä
13.5.2024

Alla: Maamme-laulun muistomerkki Kumtähden kentällä, jossa Maamme-laulu esitettiin ensimmäisen kerran Flooran päivänä 13.5.1848. Ruusu on Kuwawa-sivustolta. Helsinki Flooran päivänä 13.5.2024.

28. rs - Suomalaisuus kestää

Suomen hallitus hyväksyi Pohjoismaisen kielipoliittisen julistuksen toukokuussa 2024. Julistus luo kieli-ilmapiiriä.

Pohjoismaissa tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat tarkassa valvonnassa eikä toiseuttamista sallita. Julistuksessa on kirjaus: "pohjoismaisessa yhteistyössä käytetään vastedeskin skandinaavisia kieliä eli norjaa, ruotsia ja tanskaa". Suomen kieli ei ole listassa. Julistuksessa on muutakin tekstiä, mutta tuo on ydinsanoma. Pohjoismaisessa yhteistyössä ei käytetä suomen kieltä. Suomen kieli ei ole tasa-arvoinen, vaan syrjitty ja toiseutettu. Suomen kieli on suljettu pois. Suomen yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) kielletään syrjintä mm. kielen ja kansalaisuuden perusteella.

Pohjoismainen kielipoliittinen julistus on kuitenkin suomennettu. Miksi? Keitä varten?


Mihin erilaisia julistuksia tarvitaan. Yksi näkökulma on, että itsestäänselvyyksiä ei pidä julistaa. Toisaalta itsestäänselvyyksiksi on historian aikana julistettu kovin erikoisia aatteita, esim. rotulait. Suomen kielen pitäisi itsestään selvästi kuulua pohjoismaisiin yhteistyökieliin. Tämä kielipoliittinen julistus tarvitaan nimenomaan suomen kielen poissulkemiseksi pohjoismaisesta yhteistyöstä. Pohjoismainen kielipoliittinen julistus on suomen kielen käyttökielto. Tuo kielto on tämän julistuksen syy ja tarve.

Kielellä ja ihmisellä on läheinen suhde, joten julistus tarkoittaa suomalaisten asettamista toisarvoiseen asemaan. Aidossa, ystävällisessä ja kunnioittavassa pohjoismaisessa yhteistyössä käytettävät kielet ovat norja, ruotsi, suomi ja tanska. Olisi kiva tietää, mitä Suomen hallitus ajatteli allekirjoittaessaan tämän julistuksen. Miten muut hallitukset perustelevat päätöstä?

Pohjoismainen kielipoliittinen julistus valmisteltiin epäilemättä huolellisesti. Asian luonne edellyttää julkista ja perusteellista kansalaiskeskustelua, johon Suomessa olisi ollut kaikki mahdollisuudet, mutta mitään tällaista ei tehty, vaan pieni piiri valmisteli asian demokratian vastaisesti.

Suvaitsevuus on kaksisuuntaista
Ne harvat kerrat, jolloin Suomessa on nähty edes suppeaa kielipoliittista debattia esim. pakkoruotsista, on suomenruotsalaisten narratiivissa ollut väite joidenkin suomenkielisten tahojen halusta kieltää ruotsin kieli Suomessa. Tämä perätön väite on kaunis kiitos suomenkielisen enemmistön, nyt satavuotisesta suvaitsevuudesta pitää ruotsin kieli toisena virallisena kielenä. Nyt kun suomenruotsalaiset ja riikinruotsalaiset ovat vahvoilla pohjoismaisessa yhteistyössä, suomen kieli kielletään. Asenteellisesti tässä palataan taaksepäin pari sataa vuotta, Ruotsin vallan ajan Suomen ruotsalaistamiseen ja 1800-luvun skandinavismin unelmaan Suomen liittämisestä takaisin Ruotsin yhteyteen.


Tulevaisuus
Mutta tärkeintä on tulevaisuus. Suomen ja Ruotsin valtiollista yhteistyötä hehkutetaan nykyisin sellaisella voimalla, että jonkinlainen unioni noussee esille. Suomen kielen väheksyminen on osa tätä. Pohjoismaisessa, skandinaavi-enemmistöisessä unionissa tai Ruotsi–Suomi unionissa suomalaiset olisivat vähemmistönä. Mitä sitten tapahtuu?

Suomen kansalaisiin kohdistetaan erilaista identiteettipainetta. Globalismi on onneksi mennyttä, mutta monikulttuurisuus on yhä valtion dogma, EU painottaa eurooppalaisuutta ja pohjoismaisuus on erityishehkutuksessa. Pohjoismainen kielipoliittinen julistus on osa tätä. Suomalaisuus ja suomen kieli eivät ole arvossaan. On kiintoisaa havainnoida eri maiden tunnelmia ylhäältä annettujen identiteettipaineiden alla. Virossa muistetaan Neuvostoliiton "monikansallisuus", pakkovenäjä, venäläistäminen ja pakkoylpeys neuvostopassista ja siksi virolaiset arvostavat kansallisia asioita. Euroopassa (siis ei vain EU:ssa) nousee kansallinen tietoisuus tuputukseksi koettua euro–monikulttuuri–tasapäistämistä vastaan, jonka erityinen ja ihmeellinen osa on pohjoismaisen valtioliiton hienovarainen markkinointi.

Kansainvälisessä yhteistyössä pärjää vain terveellä kansallisella itsetunnolla, jota on esim. Ruotsilla ja Tanskalla. Siksi niillä on oma raha eli valta hoitaa omaa talouttaan. Suomen johto on sallinut taloutemme euro-hallinnan ja hämmästelee: Miksi menee huonosti?


Ahvenanmaa!
Jos Suomessa halutaan varjella suomalaisuutta näiltä kaikilta identiteettipaineilta on olemassa yksi malli: Tehdään Suomesta eurooppalainen ja pohjoismainen "Ahvenanmaa", jossa suomen kieltä, suomalaisuutta ja omaa taloutta saa ja pitääkin arvostaa sekä suojella aktiivisella asenteella. Suomalaisethan ovat vähemmistönä Euroopassa ja pohjoismaiden skandinaavisessa valtioliitossa. Suomalaisen vähemmistön oikeudet pohjoismaisessa yhteistyössä on turvattava.

Mutta.

Suomalaisuuden, suomen kielen ja maamme itsenäisyyden tulevaisuuden ratkaisevat suomalaiset sekä suomalaisuuden ja suomen kielen ystävät. Heillä on vastuu. Turha syyttää muita.

Kalle Sorainen
Helsinki
11.5.2024

Yllä: Ukraina, Krimi, Jalta, lauantaina 2. lokakuuta vuonna 2004 klo 14.45. Näkymä, suomalaisille tutun, Hotelli Jaltan huoneen nro 1510 parvekkeelta yli Massandran puiston kohti Jaltan keskustaa, joka on vasemmalla näkyvän aallonmurtajan oikealla puolella. Taustalla Ai-Petrin vuori, jonka huipulta (oikea yläkulma) köysirata vasemmalle niemen kärkeen, lähelle Pääskynpesän pikkulinnaa - muistikirjan aukeama.



27. rs - Paavi, Ukraina, Suomi, totuus

Mikä on totuus Ukrainan sodasta huhtikuun lopulla 2024? En tiedä ja siksi toiveena on riippumaton, puolueeton ja luotettava taho, jonka näkemyksiä kannattaa huomioida. Venäjän hyökkäyksen jälkeen on selvinnyt, että unelmat ja ylväät kannustuspuheet eivät tuo voittoa. Voiton tuovat sotavoima, talous ja kansan kantti. Osapuolten todelliset tavoitteet ja toimintamallit selviävät vasta sodan jälkeen, kun tilanne on vakautettu. Nyt tiedotus on sotapropagandaa.

Maaliskuussa 2024 paavi Franciscus ilmaisi vakavan toiveensa rauhan saamiseksi Ukrainaan. Paavin viesti oli:
- sodan tuottama kärsimys saatava loppumaan
- aselepo ja neuvottelut.

Lännen asenne

Suomen Perusta -ajatuspajan julkaisema hyvä ja ajankohtainen WOKE-kirja (1. viite) käsittelee aihetta ansiokkaasti ja monipuolisesti. Tutustuminen kirjaan tuottaa oudon kokemuksen: Ukrainan sodan käsittelyssä Suomen päätiedotusvälineet, hallitus, eduskunta ja Länsi ovat päätyneet woke-asenteeseen.

Paavin "väärät" ilmaisut tuomittiin, kuten "valkoinen lippu" ja "rohkeus neuvotella", joita Vatikaanin tiedotus joutui selittelemään (irtisanoutumaan). Paavi sai kunnon woke-schanzin kun hänen vakava sanomansa hukutettiin toisarvoisten seikkojen vatkaamiseen, ymmärrettiin tahallaan väärin + pöyristely, vaikeneminen ja unohdus. Paavia ei sentään syytetty Putinin agentiksi.

Kun tavoitteena on mahdollisimman riippumaton näkemys Ukrainan sodan tilanteesta on paavi kärjessä. Hänen tuskansa on niin aitoa kuin nyt olla voi, eikä hänellä ei ole intressiä antaa sodasta muuta kuin paras saatavilla oleva arvio ja halutessaan hänellä varmasti on mahdollisuus kuulla sotilaita. Paavin lausuntoa voidaan tulkita, että Ukrainan kannalta tilanne on nyt huolestuttava, olisi johtopäätösten aika ja neuvoteltava Putinin kanssa, ilman vaatimusta muutoksista Venäjän johdossa.

On valitettavaa, että Länsi ei tarttunut paavin aloitteeseen jatkotoimiin johtavalla tavalla. Lännen puolelta paavin viesti on loppuun käsitelty. Paavilla on myös ajatus saada joku valtio rauhanvälittäjäksi. NATO-kumppanimme Turkki on yksi ehdokas ja muitakin on, mutta valitettavasti Suomea tuskin nähdään rauhanvälittäjänä. Ennen oli toisin.

Suomessa ja Lännessä Putinia ja Venäjää voidaan luonnehtia mahdollisimman kielteisillä ilmaisuilla, mutta ne eivät vei mihinkään. Todellisuus ratkaisee. Kun Suomi syksyllä 1944 alkoi neuvotella Neuvostoliiton kanssa, syy ei ollut Stalinin tekemä henkilökohtainen parannus kiltiksi pojaksi, vaan Neuvostoliiton sotilaallinen voima. Jos Suomi olisi syksyllä 1944 asettanut aselevon ehdoksi Stalinin vaihtamisen, olisi se ollut hulluutta, kun Länsikin tuki tuota hirmuhallitsijaa. Sota on raskas asia ja häviön myöntäminen on vaikeaa, mutta syksyllä 1944 Suomen johdolla oli rohkeutta tunnustaa todellinen tilanne. Vaihtoehtoista näkemystäkin oli: "Sotaa on käytävä Saksan rinnalla sitkeästi ja uskollisesti lopulliseen voittoon asti" totesi P. E. Svinhufvud joulukuussa 1943 (2. viite).

Stanfordin vetoomus

WOKE-kirjassa (sivu 102.) esitellään mm. Stanfordin vetoomus, jonka kolmas kohta liittyy yliopistoihin. Kaksi muuta kohtaa edellyttävät:

1) laajaa sananvapautta
2) instituutioiden neutraaliutta poliittisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä.

Näitä periaatteita kannatan. Samaa ei voi sanoa ulkopoliittisen woke-herätyksen kokeneista Suomen päätiedotusvälineistä ja eduskuntapuolueista. Kaksi esimerkkiä Suomen nykymenon woketuksesta:

- Suomen EU- ja NATO-kumppania, Unkarin pääministeri Viktor Orbánia käsitellään kielteiseen sävyyn, mutta häntä ei haastatella kunnolla, että hän voisi itse perustella toimiaan mm. Ukrainan suhteen.

- Suomi–Venäjä-Seuran "tuomitseminen" pian Venäjän hyökkäyksen jälkeen keväällä 2022. Tämä woketus ei millään tavalla edistänyt Ukrainan asiaa tai maailmanrauhaa. Kas kun eivät kieltäneet tsajua SA-Intissä putinistisena aivopesutroppina. Olen sen verran seurannut Suomi–Venäjä-Seuran toimintaa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, että voin sanoa toimintaa kehitetyn asiallisessa ystävyysseurahengessä. Suomi–Venäjä-Seuran kausti oli ehtaa woketusta.

Nämä käsittelytavat kuuluvat samaan rintamaan, joka ei poliittisista syistä halua tehdä Suomen väkivalta- ja huumerikostilastoista tarvittavia johtopäätöksiä. Kun lisäämme Lännen ulkopolitiikan toistosuosikit, "autoritaariset" ja "yksinvaltaiset" valtiot, jotka muodostavat "pahan akselin / axis of evil", ollaan päästy eroon puolueettomuutta tavoitelleen Suomen vakaasta ulkopolitiikasta, jonka "kylmää tahtoa" useat muut maat ihailivat.

Kun Suomea vietiin Euroopan Unioniin oli rauha keskeinen peruste. Rauhan piti olla kaikkein tärkein EU-tuotos. Tätä lupausta EU ei ole täyttänyt ja se on nostattanut mielenosoituksia ympäri Eurooppaa mm. Pariisissa muutama päivä sitten.

Kuwawa-sivusto ilmoittautuu paavi Franciscuksen rauhanaloitteen kannattajaksi. Oikea tie on aselepo, neuvottelut ja sopimus. Tappaminen ja tuhoaminen on lopetettava Ukrainassa ja Gazassa.

Kalle Sorainen
30.4.2024, päivitys 1.5.2024
Helsinki

Viitteet:
1. Woke - identiteettipolitiikkaa antirasismista transkysymyksiin, Suomen Perusta -ajatuspaja 2023.

9. HUHTIKUUTA
Mikael Agricolan päivä
SUOMEN KIELEN PÄIVÄ
Elias Lönnrotin syntymäpäivä

25. rs - Eläköön suomen kieli ja Ståhlbergilainen perustuslaillisuus!

Suomi on yksi Euroopan Unionin 24:stä virallisesta kielestä ja kansalainen voi asioida EU:ssa suomeksi, mutta "kielellinen monimuotoisuus", "monikielisyys" ovat EU:n erityisessä suosiossa. Tämä ei ole uutta, sillä meillä opiskeltiin kieliä laajasti jo ennen EU-jäsenyyttä. Miten unioni suhtautuu äidinkieleen tai kansalliseen kieleen? On vaikea löytää EU-lausetta, joka tukee suomen kielen vahvistamista ja kehittämistä Suomessa. Suomi on EU:n syrjäseudun kieli, joka ei koskaan nouse unionin valtakielien joukkoon, siksi suomalaisten meppien aloitteellisuutta tarvitaan suomen kieltä tukevan kielidirektiivin saamiseksi.

24. rs - Vierailu Vietnamissa 2024

Alla (rs 21./18.2.2024) pohdittiin millä asenteella Suomi hoitaa suhteitaan Vietnamin sosialistiseen tasavaltaan ja asiassa onkin tapahtunut. Maaliskuussa 2024 puhemies Jussi Halla-ahon johtama Suomen eduskunnan puhemiesvaltuuskunta vieraili Vietnamissa ja tapasi Vietnamin kansalliskokouksen puhemies Vuong Dinh Huen lisäksi mm. pääministeri Pham Minh Chinhin ja Vietnamin kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenen Truong Thi Main.

Kuwawa-sivusto tervehtii tyydytyksellä tätä kahden yhteiskuntajärjestelmältään erilaisen valtion ystävällistä kanssakäymistä, joka varmasti yleisesti uutisoitiin hyvin.


Yksi vierailua KOSKEVA UUTINEN herättää kommentointitarpeen, kun suomalaisten käynti Ho Tši Minhin (1890–1969) hautarakennuksella esitetään arveluttavana Ho:n kommunistisuuden vuoksi, vaikka suomalaiset tapasivat ihan eläviäkin kommunistijohtajia, eikä Suomen ulkosuhteiden historiakaan ole vapaa kommunistikontakteista. Mitä olisi tapahtunut jos P. E. Svinhufvud olisi kieltäytynyt lähestymästä kommunisti-Leniniä? Itsenäistynyt Suomi sai siedätyshoitoa kommunistista naapurivaltiota kohtaan vuoteen 1944 asti, joka muuttui peräti ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimukseksi kommunistien kanssa. Presidenteistämme Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto sekä tuhannet poliitikot tapasivat halukkaasti kommunistipamppuja, sadat suomalaiset opiskelivat Neuvostoliitossa ja ties kuinka monta miljoona suomalaista turistia kävi Leninin mausoleumilla Moskovassa jne.

1990-luvulla alkanut vieroitushoito kommunismista on ollut supertehokas!

Vietnamista saattaa tulla Suomeen kommunistin johtama korkean tason vierailu, johon sisältyy vastaava kunniakäynti. Suomalaisten olisi epäviisasta julkisesti paheksua tätä vain vieraan kommunistisuuden vuoksi.

Nyky-Vietnam on samassa talouden ja ulkopolitiikan edistymisen tilassa kuin 1960–70 -lukujen Suomi. Vietnamin ulkopolitiikka muistuttaa suomalaista puolueettomuutta, joka menestyksellä tasapainoili suurvaltojen kanssa. EU ja Yhdysvallat suhtautuvat Vietnamiin myönteisesti maan geopoliittisen aseman ja 100-miljoonaisen väestön lisääntyneen ostovoiman vuoksi.

Ranskan ja USA:n Vietnamiin vuosiksi 1954–1975 tuomat brutaalit pommitukset sekä Etelä-Vietnamissa tapahtuneet kidutukset ja joukkomurhat ovat suurin toisen maailmansodan jälkeinen rikos ihmisyyttä vastaan, jotka tulee tuomita ja muistaa kuten Stalinin hirveydet. Vietnamin vapaussodan voittoisuus perustuu nimenomaan kansan yhdistymiseen yli poliittisten rajojen, meille tuttuun Talvisodan henki -tyyliin. Stalin kehotti kukistamaan "Mannerheimiläiset valkobandiitit" ja USA aikoi kukistaa "Ho Tši Minhin julmat vietkong-kommarit", mutta yhdistynyt kansa torjui kummatkin, valheeseen perustuneet hyökkäykset.

Suomella ja Vietnamilla on oma itsenäisyyden ja kansallisen yhtenäisyyden hahmonsa. Suomessa se on Marski ja Vietnamissa Ho Tši Minh, jonka tunnuslauseen "mikään ei ole arvokkaampaa kuin itsenäisyys ja vapaus", suomalainen ymmärtänee.

Sotiensa jälkeen Suomi ja Vietnam kehittyivät ripeästi ja elintaso nousi. Vietnamissa jälleenrakennus saattoi alkaa vasta vuonna 1975. Kummassakin maassa kehityksen toi ahkera kansa, itsenäisyys, poliittisen järjestelmän kyky pitää kansa yhtenäisenä ja itsenäinen ulkopolitiikka.

Sosialistisen yhteisön romahdus 1990-luvulla, on saattanut Lännen omahyväisyyteen ja epä-älylliseen kommarivihaan. On jäänyt huomaamatta, että sosialismi ei hävinnytkään. Kommunistit johtivat Kiinan talousihmeeseen ja Vietnamin on kyennyt asennemuutokseen esittäen dynaamisen, omaperäisen ja menestyvän sosialismin, joka on huomioitu varsinkin nousevan etelä maissa, joiden johtajat käyvät kunnioittamassa Ho Tši Minhiä. Halla-ahon johtama puhemiesvaltuuskunta taisi olla oikeistoviritteinen. Käsittääkseni ainakin sen yhdellä jäsenellä on kokemusta Kiinan buzineskommunismista ja vierailu Vietnamissa toivottavasti edelleen tarkentaa Suomen valtiojohdon kuvaa Kaakkois-Aasian todellisuudesta ilman sanamaagista kommunismivihaa. Tässä VIDEO MATKALTA.

Puolueettomuuden ikävä

Puolueettoman Suomen, rauhaan ja neuvotteluihin pyrkinyt, menestynyt ulkopolitiikka palaa mieleen kun tarkastelemme tämän vierailun yhtä osaa. Suomen ja Vietnamin kahdenvälisiä suhteita hoitavaan vierailuun suomalaiset toivat kaksi muuta maata: "Puhemies Halla-aho sanoi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan rikkovan YK:n peruskirjaa ja kansainvälistä oikeutta. Hän toivoi Vietnamin tukevan näitä periaatteita myös Venäjän hyökkäyssotaa arvioidessaan". Toive on epäjohdonmukainen, puolueettomuutensa hylännen Suomen kylmän sodan rituaali ja sen takana on Yhdysvallat, jonka toimet vietnamilaiset hyvin muistavat. (katso myös alla: 12. rs/presidentti Niinistön Etelä-Afrikan vierailusta).

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan aloitti Suomen ulkopolitiikka tunteellisen tiedotussodan kauhistellen pommitusta ja tappamista. Kun Gazan tilanne ajankohtaistui, suhtautuu Suomi tykistö- ja ilmapommituksiin viileän välinpitämättömäsi. Tämä ei ole johdonmukaista. Suomen järkevä linja Ukrainan ja Gazan sodissa on toiminta niiden lopettamiseksi. Nämä sodat pystytään käymään ilman Suomea. Suomella voisi olla - entiseen malliin - kokoaan suurempi rooli rauhan asiassa ja Suomi olisi voinut ehdottaa Vietnamille yhteistyötä rauhan edistämiseksi.

Kun lännettyneellä Suomella on nyt hyvät suhteet Vietnamin sosialistiseen tasavaltaan, on linjaa jatkettava. Suomella tulee olla elävät suhteet mm. seuraaviin maihin: Valko-Venäjä, Iran, Venezuela, Kuuba ja Syyria, Pohjois-Korea ja tietenkin Kiina. Elävät suhteet eivät tarkoita hyväksyntää maiden hallitusten politiikalle, mutta ne mahdollistavat tiedonsaannin ja eritasoiset avoimet keskustelut. Noissa maissa tapahtuu kiinnostaviakin asioita, joista suomalaisille pitää tiedottaa. Näiden maiden edustajille tulee antaa mahdollisuus esittää näkemyksiä, kysymyksiä ja vastata kysymyksiin. Kun näin ei tehdä syntyy vaikutelma, että Suomessa pelätään avointa tiedonvälitystä. Onko Länsi siirtynyt pysähtyneisyyden aikaan?

Kalle Sorainen
Helsinki
2.4.2024

Selvityksessä todetaan, että toisen kotimaisen kielen muuttuminen valinnaiseksi ylioppilastutkinnossa on vaikuttanut vähentävästi erityisesti ruotsin kielen osaamiseen. Tämä oli helppo ennustaa. Ruotsin kielen pakollisuuden poistaminen oli suomenkielisten vanha, oikeutettu ja järkevä toive, jonka toteutuminen on parantanut kieli-ilmapiiriä.

Nyt tuodaan esille, että ruotsin kielen taidon heikentyminen aiheuttaa haasteita korkeakouluissa, joissa kaikkien opiskelijoiden tulee osoittaa ruotsin kielen suullista ja kirjallista taitoa vähintään taitotasolla B1.

Ratkaisu on linjan jatkaminen: korkeakouluissa poistetaan kaikkien opiskelijoiden pakko osoittaa ruotsin kielen suullista ja kirjallista taitoa vähintään taitotasolla B1. Näin kieli-ilmapiiri paranee edelleen. Jne, jne.

Rivikansalaisen kannalta suomen ja ruotsin kielisuhde on epäselvä. Käsittelytapa vaikeuttaa asian seuraamista ja ruotsinkielisten ylivahva kielipoliittinen valta estää tilanteen vakauttamisen. Selvää on vain, että pakkoruotsi ei toimi. Se on suomenkielisten aikaa ja voimavaroja vievä kohtuuton taakka.

Ratkaisu on suomalaisten ja suomenruotsalaisten sivistyksellinen itsehallinto eli kulttuuriautonomia. Osapuolet päättävät itse omista kieliopinnoista, kulttuurityöstä jne. Riitely loppuu, eletään sovussa, yhdessä ja rinnakkain. Vallitsee hyvä kieli-ilmapiiri ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Näin syntyy suomalaisten ja suomenruotsalaisten uusi yhteistyö, joka tuottaa loistavia tuloksia!

Kalle Sorainen
Helsinki
26.3.2024

22. rs - Suomalaisuus on suvaitsevuutta

Suomalainen maantiedon oppikirja kirja vetää yhteen: "(...) olemme lukeneet myös muista maista ja niiden kansoista. Olemme havainneet, ettei mikään niistä ole halveksittava. Kaikki täyttävät omaa tehtäväänsä." (1. viite). Näkemys on suvaitsevainen ja kalevalainen. Suomalaisuutta!


Kalevala käy läpi ihmismielen tunteet, mutta mikä on lukijan saama kokonaisuus? Suvaitsevuus? Miksipä ei! Suvaitsevuus on osa Suomen pitkää yhteiskuntarauhaa, mutta kauas ei tarvitse mennä kun ollaan kovin eri tilanteessa. Siinä kyllin syytä suomalaisuuden arvostamiseen. Onko se myös isänmaallisuutta?

Opettaja Antti Kivimäki:"Pieksämäellä ammattikoululaiset ovat hyvin suomalaisia, suomenkielisiä ja suomenmielisiä. Jalat maassa-asenne on vallitseva jo koulutusvalinnan kautta. Toiveena on kädentaitojen ammatti ja työpaikka kotimaakunnassa". Kivimäki ei tunnista oppilaissaan kansainvälisyys-asenteen erityistä suosiota. Kielitaidon merkitys tietysti ymmärretään ja kieliä osataan, mutta Etelä-Suomeen ei ole pyrkyä.

Suomalaisuus ja kansainvälisyys / monikulttuurisuus eivät ole vastakohtia, mutta niiden suhdetta tulee käsitellä avoimesti. Antti Kivimäki näkee, että maahanmuuttajien on tarpeen huomata oman kulttuuripiirin taaksejääminen. Hän toteaa: "Suomessa menestynyt maahanmuuttaja on sopeutunut tänne omaksumalla työkulttuurin ja aktiivisen asenteen suomen kieleen. Menestynyt maahanmuuttaja voi olla oma itsensä kun viestii arkisessa kanssakäymisessä haluaan tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa mm. kunnioittamalla lakia". Tätä kaikkea helpotta juuri suomalaisten suvaitsevuus ja kiinnostus uusiin asioihin, mutta suvaitsevuuden tulee olla kaksisuuntainen.

Suomalaisuuden korostaminen - esim. Kalevalan päivä - palvelee myös maahanmuuttajia. Kuvataide johdattaa Kalevalan tunnelmaan. Merkkipäivä viestittää, että suomalaisen suvaitsevuuden taustalla on hyvä kansallinen itsetunto, jota ilman ei voi olla aitoa kansainvälisyyttä. Suomalaisuuden terävöittäminen on aina paikallaan Antti Kivimäen tyyliin: "Ei ihme, että Kalevala on kansalliseepos! Sitä saattaa olla vaikea lukea, mutta kielen runsaus ja ilmaisuvoima luovat vahvan ja kiehtovan mielikuvan jostain, joka on suomen kielen alku ja juuri".


Pitkää kansainvälisyyttä

Suomalaisuus on kansainvälisyyttä. Idän ja lännen kulttuuriraja halkaisee Suomen Haminasta Hailuotoon syväkansainvälistäen Suomen. Täällä on oltu yhteydessä kaikkiin suuntiin riittävästi. 1800-luvun sivistysprojektiin kuului myös kiinnostus muihin maihin. Lönnrot kansainvälisti suomalaisuutta Kalevalalla ja vastaanotto maailmalla oli hyvä jo 1800-luvun puolivälissä. Kalevala vaikutus J. R. R. Tolkienin (1892–1973) tuotantoon on vankka näyttö globaalista suomalaisuudesta. Suomalaisille ei tarvitse opettaa kansainvälisyyttä.

Suomen julkisen vallan 1980-luvun alussa omaksuma kansainvälisyys-dogmi leimasi Suomen "monokulttuuriksi", joka piti korjata kansainvälisyyteen. Nyttemmin monokulttuuri-näkemyksen on syrjäyttänyt uusi oppi: Suomella onkin pitkä "monikulttuurinen" historia.

Kalevalaisen suvaitsevuuden ja luontevan kansainvälisyyden ovat kokeneet Suomeen tulleet tataarit, jotka kertovat: "Suomen tataarit ovat merkittävässä määrin säilyttäneet kansallisen omaleimaisuutensa, kulttuuriarvonsa ja sosiaalistaloudellisen riippumattomuutensa. Panoksensa niiden hyväksi ovat antaneet myös Suomen hallitus ja kansalaispiirit, jotka eivät ole loukanneet Suomen tataarien kansallisia ja taloudellisia etuja, vaan ovat päinvastoin luoneet suotuista edellytykset niiden kehitykselle ja osittaneet siten jälleen kerran kuuluvansa maailman sivilisaation järkevimpiin hallituksiin ja yhteiskuntiin". (2. viite).

Kalevalaistuneet suomalaiset,
maailman suvaitsevin kansa!

Viitteet:
1. Isänmaa ja maailma kansakoulun maantieto, Hakalehto-Salmela, kuudes painos, WSOY Porvoo 1941, sivu 357.
2. Tataarit, keitä te olette? A. H. Halikov, Abdulla Tukain Kulttuuriseura r.y.,Vammalan kirjapaino 1991, sivu 164.

Propaganda, tiedotussota eli suurvaltojen kamppailu maailman ihmisten "sydämistä ja ajatuksista" on jatkuvaa sisältäen valitettavasti myös väärää tietoa. Mikä on totuus maailmanpolitiikasta? Monipuolinen tiedotus ja keskustelu ovat keino edes lähestyä totuutta. Jos sitä ei toteuteta on jossain vikaa. Lännen suhteellinen voima maailmanpolitiikassa vähenee, mutta Länsi kaavailee sen palauttamista kypärälinjalla asettaen kansalaisille paineen ulkopoliittiseen yksimielisyyteen tavalla, joka hämmästyttävästi muistuttaa Kekkosen ajan Neuvostoliitto-tiedotusta. Kypärälinjan myötä maamme puolueettomuus ja rauhanpolitikka on jätetty, mutta se on vielä joidenkin muistissa. Kuinka paljon on pipopäitä, jotka haluavat pitää Suomen erillään konflikteista?

9.2.2024 esillä oli Tucker Carlsonin Putin-haastattelu, jota Suomessakin vähäteltiin. Sananvapaa Länsi ei oikein hyväksy Tucker Carlsonin journalismia vaikka hän vain esitteli suurvallan näkemyksen, joka sinänsä on "totuus". Lännen totuus olikin jo tiedossa. Tieto ja kuunteleminen ei haittaa kun sen päälle keskustellaan monipuolisesti. Tähän Suomi ei enää pysty.

Vuonna 1939 Rudolf Holstista oli päästy eroon, eikä Suomen hallituksella ollut kiinnostusta kuunnella Stalinia. Asiat kehittyivät niin, että Stalin sai yllättäen liittolaisekseen Yhdysvallat ja Englannin, näiden massiivisen aseavun, sotaonni kääntyi ja vuoden 1944 syksyllä Suomen hallitus kuunteli Stalinia. Näin yllättäviä käänteitä on suurvaltapolitiikassa. Vuonna 1939 Suomen hallitus oli aliarvioinut Neuvostoliiton voiman kiinnittäessään huomion toisarvoisiin seikkoihin. Tilanne oli tietenkin monimutkainen, enkä vähättele arvioinnin vaikeutta, mutta ulkopolitiikan päättäjät ovat siksi, että he hankkivat tietoa, tietävät paremmin, tunnustavat tosiasiat ja kykenevät kylmiin, ennakkoluulottomiin päätöksiin sillä kysymyksessä on sota ja rauha. Neuvostoliiton aliarvioinnista maksettiin kova hinta.

Vuonna 2024 tietoa on. Kiina on noussut ja Putinista riippumatta on Etelä nousemassa itsevarmana eikä halua olla suurvaltojen alla. Suomella pitää uudessa tilanteessa olla osa rauhan ja kehityksen asiassa sekä edistää omaa kaupallista etuaan. Suomalaisille pitäisi esitellä esim. tammikuun 2024 Sitoutumattomien maiden liikkeen 19. huippukokouksen ajatuksia. Valitettavasti Länsi ja Suomi ovat panneet kypärän päähän ja tällä asenteella oltiin Afganistanissa 20 vuotta, kunnes afganistanilaiset itsenäisyystaistelijat heittivät USA:n ja suomalaiset ulos maasta. Suomi oli Afganistanissa miehittäjänä.


Vietnam ja muut

Presidentinvaalikampanjan esitteessä Alexander Stubb lupaa "olla luotettava kumppani läntisille liittolaisillemme, (...) strateginen kilpailija niille, jotka idässä arvojamme haastavat, (...) yhteistyökykyinen toimija globaalin etelän suuntaan." Lupauksessa on kiinnostavuutta, mutta verrattuna Suomen entiseen rauha–kehitys–puolueettomuus-linjaan, siinä on tulkinnanvaraisuutta ja vastakkainasettelua.

Miten Stubbin ulkopoliittinen linja suhtautuu Vietnamiin? Vietnam on sosialistinen valtio, jolla on hyvät valtiosuhteet Kiinaan merirajariidasta huolimatta. Maita johtavavilla kommunistisilla puolueilla on korostuneen hyvät aatteelliset suhteet. Näillä eväillä Suomen nykyhallituksen jokainen puolue liittää Vietnamiin määritteet "autoritaarinen", "yksinvaltainen" ja "epädemokraattinen". Tätä taustaa vasten on kiintoisaa huomioida "kommunistisen" Vietnamin ja Yhdysvaltojen kukoistukseen noussut ystävyys kuten:

- Hanoin valinta vuoden 2019 Trump–Kim-tapaamisen paikaksi nosti Vietnamin kansainvälistä arvovaltaa
- Yhdysvaltain presidentti Joe Biden vieraili Vietnamissa syyskuussa 2023 ylistäen Vietnamia ja maiden ystävyyttä
- Vietnam–Yhdysvallat-suhteen nykymääritelmä on "strateginen kumppanuus"
- Yhdysvallat on poistanut Vietnamiin kohdistetut talouspakotteet
- Vietnam–USA taloussuhde laajenee esim.:
- amerikkalainen yritys kommunistisessa Vietnamissa
- kommunistisen Vietnamin autotehdas Yhdysvaltoihin.

Suomessa muistellaan nykyisin Neuvostoliiton / Venäjän pahoja tekoja. Vietnam voisi halutessaan tehdä samoin, sillä vuosiksi 1950–1975 Länsi ja Yhdysvallat toivat Vietnamiin sodan ja brutaalit pommitukset. Vietnam voitti itsenäisyyssotansa, mutta ei ole juuttunut vihaan vaan katsoo tulevaisuuteen. Vietnamin johto reissaa ympäri maailmaa paiskaamassa kättä rakentaen itsenäistä ulkopolitiikkaa ja solmien kauppasuhteita. Vietnam muistuttaa 1960–70-lukujen Suomea, joka rakensi puolueettomuuttaan. Aikooko Stubb tehdä Suomesta "strategisen kilpailijan" Vietnamille, joka on Yhdysvaltojen "strateginen kumppani".

Vietnam (väestö 100 miljoonaa) on vain yksi Etelän maista. Indonesiassa (väestö 270 miljoonaa) uusi presidentti kenraali Prabowo Subianto julistaa ystävyyttä Kiina kanssa ja muistelee Lännen kolonialismia suorasukaisesti. Aikooko Stubb tehdä Suomesta Indonesian strategisen kilpailijan?

"Intia kaveeraa Venäjän kanssa" kerrottiin YLEn keskipäivän uutisissa la 27.1. 2024 kun Intia ei EU:n tavoin tuomitse Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Intia (väestö 1500 miljonaa) ei "kaveeraa" minkään valtion kanssa vaan toteuttaa suuren valtion omaa ulkopolitiikkaa, eikä Suomella ei ole varaa näpäyttää Intiaa. Ja sitten Afrikka (väestö 1400 miljoonaa), jonka itsetunto saa voimaa nyt alkaneesta kehityksestä. Muuttuvaa maailmaa on myös Etelä-Afrikan Kansainvälisessä tuomioistuimessa nostama kansanmurha-kanne Israelia vastaan Gazan asiassa.

Suomen johtopäätös tästä kaikesta on hallitusohjelman: "Suomi ei jaa kehitysapua hallinnoille tai toimijoille, jotka tukevat Venäjän hyökkäyssotaa.". Suomi katsoo sivusta ja lajittelee valtioita keinotekoisesti hyviin ja pahoihin. Etelän maiden keskinäinen suhde on jo nyt monipuolistunut ja laajentunut maailmaa muuttavalla tavalla. Suomi saattaa jäädä eristäytyneeksi pikku niuhottajaksi Pohjois-Eurooppaan. Jokaisen suomalaisen puolueen pitää lähettää puoluevaltuuskunta Kiinaan tutustumaan oloihin ja käymään täysin avoimia keskusteluja eri tahojen kanssa.

Lännessä on pohdittu / toivottu Venäjän ja Kiinan välien huononemista. Jos näin käy, Venäjä ja Yhdysvallat saattavat löytää "vanhan ystävyyden", turha ihmisoikeushössötys lopetetaan ja kauppa käy. Silloin Suomen ulkoministeriön käytävällä kajahtaa käsky: "Siivooja! Kaiva roskiksesta sinne kätkemäsi Moskovan suuntanumero!"

Mennään rauha ja kehitys edellä. Se sopii Suomelle eli pipo päähän.


Kalle Sorainen
Helsinki
18.2.2024

1. viite:Atlas - Suomen historia, Rantatupa Heikki ja muut, 2. uudistettu painos, IS-VET oy, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2008, sivu 106.

20. rs - Supervoima
2.2.2024

2. Uusi kieliasiain neuvottelukunta
https://valtioneuvosto.fi/-/1410853/uusi-kieliasia...

18. rs - Kolme kivikovaa kielimiestä

Kielipolitiikkaan tarvitaan A. Kiven asennetta. Suomen kielen ja ruotsin kielen suhde tulee tuoreistaa ajan vaatimusten mukaiseksi. Varmistetaan, että suomen kieli on tulevaisuudessa luonnollisessa asemassaan maan vaalittuna ja kehittyvänä pääkielenä.

Yksikielisen Suomen puolesta ry haluaa, että suomen kieli määrätään perustuslaissa maan hallinnon ainoaksi viralliseksi kieleksi.

Syntynyt ihminen oppi luonnollisesti perheensä kielen, joka on hänen pääkielensä eli äidinkieli, mutta Suomessa jokaisella on kaksi äidinkieltä ja oikein valtion määräyksellä. Erikoista.

Kansallinen kielivaranto
Yksikielisen Suomen puolesta -yhdistyksen puheenjohtaja Antti Kivimäki muistuttaa EU:n kielitaitotavoitteesta jokaiselle: äidinkieli + kaksi vapaavalintaista vierasta kieltä=3 kieltä.

Suomenkieliselle tavoite laajenee reilusti kun pakkoruotsi ikään kuin sisällytetään EU:n äidinkieli-käsitteeseen eli: äidinkieli ja pakkoruotsi+kaksi vapaavalintaista vierasta kieltä=4 kieltä.

Ruotsi on suomenkielisille koululaisille käytännössä vieras kieli ja liian usein voimat riittävät vain yhteen vapaavalintaiseen vieraaseen kieleen, joka on englanti. Vähemmälle jäävät esim. saksa, ranska, espanja ja italia. Näin suomalaisten kansainvälinen pärjääminen vaikeutuu kun ruotsia puhutaan maailmalla vähän. Kansallinen kielivaranto heikentyy.

Alla: Yhdistyksen varapuheenjohtaja Paul Betcke toteaa, että lapsia ja lasten vanhempia ei kuultu pakkoruotsista päätettäessä.

Vapaa kielivalinta
Ruotsin kieli sai perustuslaillisen erityisasemansa jo 1920-luvulla, mutta pakkoruotsi tuli opetukseen vasta vuonna 1968 ilman perustuslain muutosta eikä pakkoruotsin poistaminenkaan sitä edellytä. Suomen tulee toteuttaa EU-tavoite aidosti eli äidinkieli+kaksi vapaavalintaista vierasta kieltä, joista toinen voi olla mainiosti ruotsi jos oppilas haluaa. Tämä vapaa kielivalinta kohentaa kansallista kielivarantoa monipuolistamalla perusasteen ja toisen asteen kielikoulutusta. Pakkoruotsin julkisuuskuva perustuslaillisena muuttumattomuutena on luotu kielipoliittisen keskustelun tietoisella estämisellä.

Lasten oikeudet
Yhdistyksen varapuheenjohtaja Paul Betcke muistuttaa, että perustuslain mukaan lapsia tulee kohdella yksilöinä samaan tapaan kuin täysi-ikäisiäkin. Käytännössä se tarkoittaa, että lapsia on kuultava tehtäessä heitä koskevia päätöksiä. Tämä kuulemisvaatimus ei kuitenkaan ole missään vaiheessa täyttynyt kun valtiovalta määrää ruotsin kielen pakolliseksi koko suomenkieliselle ikäluokalle ilman, että lapsia ja lasten vanhempia olisi millään lailla kuultu asiasta päätettäessä.

Voimien tuhlaus
Antti Kivimäki Pieksämäeltä ja Paul Betcke Hämeenlinnasta ovat kummatkin pitkän linjan kieltenopettajia. He ovat nähneet mitä on ruotsin kielen opiskelu ilman motivaatiota. Voimavarojen laittaminen pakkoruotsiin ei tuota sitä hyvä, mitä vastuullisen päätöksenteon tulisi edellyttää. Vaikutelma on verovarojen tuhlaus, josta on vaikea keskustella ammattiryhmän sisällä.

Yksikielisen Suomen Puolesta ry
Lisätiedot ja jäseneksi liittyminen:

puheenjohtaja Antti Kivimäki
antti.kivimaki@esedu.fi
0408350795

varapuheenjohtaja Paul Betcke
paulbetcke@gmail.com
+358442066606

ENSIMMÄINEN PANSSARIVAUNU

Vuonna 2006 oli noista tapahtumista kulunut 50 vuotta ja Unkarissa sekä Egyptissä merkkipäivä huomioitiin. Unkarin tapahtumat ovat vahvasti osa Suomenkin historiaa ja Liszt-instituutti - Unkarin kulttuurikeskus (vuonna 2006 Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus) järjesti Helsingissä näyttelyn vuoden 1956 tapahtumista. Vetonaula oli aito neuvostoliittolainen panssarivaunu kadulla näyttelyn tuntumassa ja sisällä näyttelytilassa oli toinen pahvista tehty. Väkeä tietysti kävi ja kaikki sujui ilman erityisiä kuvioita.

Yllä ja alla: Vuonna 2006 Liszt-instituutti - Unkarin kulttuurikeskus toi Helsinkiin panssarivaunun elävöittämään vuoden 1956 tapahtumien muistoa.

Vuonna 1956 Suomen hallitus muotoili kantansa varovaisesti. Unkarilaiset kuitenkin tiesivät suomalaisten laajan myötätunnon eikä minulla ei ole tiedossa, että unkarilaiset olisivat syyttäneet Suomea välinpitämättömyydestä tms. Unkari on kypsä kansakunta, joka ymmärtää jokaisen valtion oikeuden katsoa omaa asiaansa eikä yksi kansa voi vaatia toista kansaa uhrautumaan puolestaan.

Unkarilaiset tekevät edelleen selväksi, että Neuvostoliiton vuoden 1956 rikos ei unohdu, mutta vuonna 2024 Unkarin ja Venäjän suhteet ovat hyvät. Maat eivät pidä kärjekkäästi esillä historian ongelmia vaan ovat löytäneet yhteistyön edut. Tähän EU suhtautuu nuivasti ja sitä myötäilevä Suomi on uhrannut Suomen ja Unkarin pitkät ja ystävälliset valtiosuhteet.

Ehdoton historiallinen totuus on harvinaisuus ja valtioiden välisten suhteiden kuvailu on poliittista valintaa. Jotain muistetaan, jotain unohdetaan, jostakin opetetaan huutamaan ja jostakin pitää vaieta. Unkari ei korosta mennyttä pahaa vaan pyrkii rauhalliseen tulevaisuuteen.

Vuonna 2024 EU–Unkari-suhde on samantyyppinen kuin Neuvostoliitto–Jugoslavia-suhde 1960-luvulla kun totalitaristinen suurvaltablokki painosti yhtä jäsentään ruotuun. Tuon ajan "viktor orbán" oli Jugoslavian johtaja Josip Tito (1892–1980), jonka menestyksekästä kansallista linjaa länsi tuki

TOINEN PANSSARIVAUNU

Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 on Suomessa, EU:ssa ja koko Euroopassa ylipolitisoinut historian. Suomi korostaa uhkaa ja menneitä vääryyksiä niin painokkaasti, että ilmeinen tavoite on tulevaisuuden huonon Venäjä-suhteen varmistaminen ja propaganda on kovaa kummakin puolella.

Vuonna 2023 Venäjä järjesti Moskovan lähellä "erikoisoperaation" sotasaalisnäyttelyn, jossa oli suomalainen panssaroitu kuljetusajoneuvo Pasi. Vastaveto tuli marraskuussa 2023 kun Helsingin paraatipaikalle, Kansalaistorille tuotiin Ukrainan armeijan tuhoama Venäjän armeijan panssarivaunu. Tätä on suomalais–venäläinen vuoropuhelu nykyisin - köyhää!

Tankkiromun esittely oli nykyisyyttä - sotahan jatkui - ja vahva viittaus tulevaisuuteen eli Ukraina voittaa, Venäjä häviää ja johto vaihtuu Moskovassa.

Tuhotun venäläistankin ympärillä oli sulkunauha koskemista estämässä. Asiaan liittyy hienotunteisuutta kun tankin miehistöä oli ehkä kuollut sinne. Kaikesta huolimatta he olivat ihmisiä. Paikalla oli Ukrainaa tukeva infotaulu, tukea osoitetiin, Ukrainan lippuja heilutettiin jne. Erikoista oli punaisten kukkien ilmestyminen tankin päälle ja, että niitä haettiin pois ja heitettiin maahan. Tämä voidaan tulkita niin, että Suomessa on erilaisia tunteita tämä sodan suhteen.

Kameran hyvällä sihtauksella saadaan samaan kuvaan Ukrainan sotasaalistankki ja Finlandia-talo, jossa vuonna 1975 kokoontuivat maailman johtajat neuvottelemaan rauhasta. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi - ETYK oli Suomen vuoropuheluun, rauhaan ja puolueettomuuteen pyrkineen ulkopolitiikan loistava voitto. Mutta eikö ETYK-ajattelu ole vanhentunutta? Ei ole. Vuonna 2021 tasavallan presidentti Sauli Niinistö NOSTI ESILLE ETYK-ajatteluun liittyvän rauhan ja vuoropuhelun tarpeen. Raju on ajan riento. Tässä en muuta sano.

Kansainvälisen politiikan shakki tarvitsee rauhasiirron. Miksi Suomi ei sitä tee? Mitä tapahtuu jos joku sano:"Shakki ja matti"? Heijastus Helsingin keskustakirjasto Oodin ikkunassa. Oodissa voi pelata shakkia ja siirtojen välillä katsella yli Kansalaistorin Eduskuntatalolle.

Teksti ja kuvat
Kalle Sorainen
Helsinki 11.1.2024

Kansalliskieli, virallinen kieli, pääkieli, vähemmistökieli - nimiä on, mutta monikulttuurisessa Ruotsissa on selkeästi yksi "kansallisvirallinenpääkieli" kuten Tanskassa ja Norjassakin. Yksi kieli on virallinen ja vähemmistöjen kielioikeudet hoidetaan käytännöllisesti, tarpeen mukaan. Suomen virallinen kaksikielisyys on kansainvälinen kummajainen. Se on menneeseen juuttumista, ristiriidassa todellisuuden kanssa, kallis ja suomalaisuuden toiseuttamiseen vievä harharetki. - jatkuu kuvien jälkeen.

Yllä: Helsinkiläisen museokadun nimikyltti ja pinta havainnollistavat historiaa. Sofijskaja ulitsan ajoista on runsas sata vuotta ja silloin suomen kieltä suojeltiin reippaasti, isolla porukalla valtion epäoikeudenmukaiselta vallankäytöltä. Helsinki 19.12.2023.

Alla: Kielipoliittinen nähtävyys Helsingissä. Kunnan hallinto on päätynyt laajennettuun kielivalikoimaan metroaseman wessan opasteessa ja lisääntyvä monikulttuurisuus tuo painetta listan jatkamiseen. Kuinka monella kielellä ohjeita suvaitaan laittaa ja miten kielivalinta tehdään. Suomi ja ruotsi - selvä juttu. Englanti - sekin OK. Jatko on kiinnostavaa. Miksi on valittu saksa? EU:n vuoksi? Eikö paikallisen asujamiston pitäisi vaikuttaa? Tämä metroasema on monikulttuurisessa Itä-Helsingissä, jossa saksaa - oman pitkän kokemukseni mukaan - kuulee harvoin. Onko kieli tai kieliä, joita ei syystä tai toisesta haluta listaan. Monikulttuurisessa Suomessa kielipolitiikan merkitys on nousemassa, valta seuraa asiaa tarkoin ja lobbausta varmasti on. Kenellä on kielivalta? Helsinki, Siilitien metroasema 18.12.2023.

Alin: Viro vuonna 1993. Viro oli julistautunut uudelleen itsenäiseksi 20.8.1991 ja vanhan vallan ilmentymät haluttiin poistaa näkyviltä. Tienviittojen vaihtaminen yksikielisiksi on iso urakka ja oletan, että kuvassa on menossa välivaihe kun tärkeimmät kyltit yksikielistettiin ensin. Suomen ja Viron kielipoliittisessa historiassa on samoja piirteitä, mutta terveen kansallistuntoinen ja dynaaminen Viro on päättänyt: valtiolla on yksi virallinen kieli. Nettissä voi kurvailla Viron teillä varmistamassa mm. Narvan suunnan kyltit. Kuulemma ennen 2. maailmansotaa Virossa rantaruotsalaisten seudulla oli viitoissa myös ruotsia - kuva KS 1993.

jatkoa - Kuinka monta kulttuuria Suomeen pitää tulla kunnes ymmärretään, että suomen kielen tulee olla ainoa virallinen kieli? Suomen kieleen kohdistuu haasteita, tiedekielen varjelu on passiivista ja kielihallinnossa tapahtuu yhtä sekä toista.

On olemassa yksiselitteinen tarve käydä laaja kansallinen kielipoliittinen keskustelu, jossa kaikki asiaansa ajavat ryhmät avoimesti esittävät näkemyksensä. Tämä on erityisesti Ylen tehtävä ja viranomaisten sekä eri päättäjien on vastattava yksityistenkin kansalaisten kieltä koskeviin tiedusteluihin. Kielipoliittinen hiljaisuus on suomen kielen sortamista. Länsimainen demokratia - avoin tiedotus ja vapaa keskustelu - on ainoa tie Suomen kielipolitiikan tulevaisuuteen. Tutustu adressiin.

Adressi: Suomen kielilainsäädäntö muutettava kansanvaltaiseksi
https://www.adressit.com/kielilainsaadanto_muutett...

14. rs - Etelä-Korean Soul - siisti kaupunki

"Kaikki täällä näyttää hyvältä. Puhtaalta. Soul on taatusti puhtaampi kuin moni Euroopan pääkaupunki". Näin esittelee Etelä-Korean pääkaupunkia englantilainen näyttelijä Alexander Armstrong (Lähde: Yle Areena. "Erikoinen Etelä-Korea", kausi 1, 1/3., kohta 25:20).

Alexander Armstrongin tarkoittaa, että moni Euroopan pääkaupunki on roskainen. Mahtipaikat Lontoo, Berliini, Pariisi jne. ovat menettäneet hohtoaan, kun samaan aikaan Etelä-Korean lisäksi muita köyhiä maita on saanut talouteen ja koko yhteiskuntaan ryhtiä.

Japani tiedetään: "Puhdas kaunis kaupunki, ...", "Ulkona liikkuessa tulee aika nopeasti havaittua, ettei roskakoreja näy missään.", "Roskaamista ei harjoiteta missään tapauksessa, ...", "Japanin miljoonakaupungit toimivat mutkattomasti, kun sääntöjä normeja noudatetaan säntillisesti." (Lähde: Kriittisiä huomioita Japanin-matkalta, Minervan Pöllö 1/2023 sivu 22., Helsingin yliopiston filosofian opiskelijoiden ainejärjestön Dilemma ry:n lehti).

Eurooppalaisen pääkaupungin roskaantuminen on eurooppalaisuuden väsymistä. Eurooppa väsyttää väärä politiikka. EU ja Suomi ovat panostaneet rahaa ja henkistä voimaa vastuun ottamiseen muista maista. Tulos on kaukana toivotusta kun pakote-, tuki- ja solidaarisuuspolitiikka on tuonut jännitteitä Eurooppaan, jonka suurkaupunkien elintaso laskee. Asiasta on toki puhuttu ennenkin esim. englantilainen Douglas Murray kirjassaan The Strange Death of Europe.

Siisteys on sitä, mikä teki Euroopasta Euroopan, mutta käynti aasialaisessa siistissä pääkaupungissa avaa silmät. Onhan Euroopassa puhtaitakin pääkaupunkeja. Ainakin Puolassa, Unkarissa ja Itävallassa on siistiä. Keskustelin äskettäin Helsingissä työskentelevän tallinnalaisen kanssa, joka kertoi Viron siisteyden olevan kotipuolessa käynnin vahva vaikutelma. Hän muotoili: "Kuinka suomalaiset antavat Helsingin olla noin roskainen?". Entä Valko-Venäjän Minsk: " ... ihmetyksen aihe on kaupungin absoluuttinen siisteys.", "Myös katurikollisuus loistaa Minskissä lähes täysin poissaolollaan. Kaupunkilaisten mielestä kahden miljoonan asukkaan Minsk on yksi turvallisimpia suurkaupunkeja maailmassa. Katukuvaa tarkasteltaessa tämä on helppo uskoa: monista eurooppalaisista kaupungeista tuttuja hämäriä tyyppejä ei näy katukuvassa." (Lähde: Minsk yllättää siisteydellään ..., Iltalehti 20.1.2018, sivu 38.).

Missä on suurkaupungin julkisen tilan siisteys? Se on korvien välissä eikä hyvässäkään puhtaanapidossa jos jopa aikuiset roskaavat.

Vähemmän kehittyneissä maissa roskaisuus on yleistä ja kehityksen alku onkin yleisen siisteyden parantaminen. Suomen kaltaisen kehittyneen maan takaisinroskaistuminen on taantumista. Kun tätä ei huomata, tunnusteta, eikä uskalleta keskustella avoimesti eikä tehdä poliittisia käytännön johtopäätöksiä, ollaan historiallisissa tunnelmissa. Pikkusieluinen, omaan erinomaisuuteensa käpertynyt ja muiden yläpuolelle asettuva EU vie Eurooppaa henkiseen lamaan. Yksilö tai yhteisö, joka suuntaa liikaa voimiaan muihin, palaa loppuun. Pitää osata hoitaa myös itseään.

Jo ennen EU-jäsenyyttä Suomi teki anteliasta kehitysyhteistyötä. EU-jäsenenä velvollisuudeksi tuli muiden EU-maiden tukeminen ja nettomaksajana Suomi ehtikin useamman vuoden tukea Kreikkaa kunnes ilmeni, että "... Kreikka oli vuosien ajan vääristellyt taloustilastojaan ...". "Euromaat (...) tukivat Kreikkaa satojen miljardien eurojen takuilla". "Pelastusohjelmat tarvittiin myös Portugalille, Irlannille ja Kyprokselle". (Lähde: EU-PERUSTEOS, Heli Satuli ja ulkoministeriön Eurooppatiedotus, 2. uudistettu laitos, 2020, sivu 103.). Tämä bailout bailaus on suoraan Absurdanista. Afganistanin sotaa Suomi rahoitti 20 vuotta ja on panostanut estotta turvapaikanhakijoiden tukemiseen, sitten tuki Ukrainalle ja Gaza. Näin suuret rahat löytyvät vain Suomen sote-rahoista. Suomen 1980-luvun hyvinvointivaltio on historiallinen saavutus ja ihailtava osoitus rauhanomaisesta rakennustyöstä, jonka on vaihdettu Suomen militarisointiin, vaikka Suomen armeijan puolustuskyky oli tunnustettu. Tämän on mahdollistanut suomalaisen vasemmiston päävoiman muuttuminen britti–labour–impperialisti -liikkeeksi, tuloksena mm. katujen väkivalta ja toistuvasti uutisoitava kansallisen mielenterveyden huolestuttava tila.

Yläkuva: Kevään 2023 eduskuntavaalien ehdokkaan tarra on helsinkiläisessä katutolpassa vielä marraskuussa.
Alakuva: Tämä yli vuoden kestänyt kampanja oli isosti esillä metroasemien ulkopuolella ja laitureilla. Toiminta mielenterveyden puolesta on arvokasta, mutta tarve asian voimalliseen esilläpitoon osoittaa kansakunnan ikävän tilan.

Suomen taantuessa muu maailma kehittyy: Brasilia, moni Afrikan maa, Kazakstan, Intia, Argentiina, Vietnam, Indonesia jne.. EU:ssa Unkari ja Puola painottavat kansallista hyvinvointia ja tasapainoilevat USA:n, Kiinan ja Venäjän välissä. Kuubaan ja Venezuelaan eivät lännen pakotteet vaikuta vanhaan malliin, kun tavaraa ja pääomaa saa muualta.

Dynaamisuutta, innovatiivisuutta, kansallista vireyttä ja itseluottamusta kerääntyy eri puolilla maailmaa. Väsynyt länsi on eristäytymässä kansainvälisen politiikan valtavirrasta ja kuikuttelee kylmän sodan propagandallaan. Tärkeää on myös tietää, että Suomen painavimmat tiedotusvälineet eivät anna monipuolista kuvaa edes EU-parlamentissa vaikuttavista ajatuksista! Esim. irlantilainen Clare Daly, joka on GUE/NGL- vasemmistoryhmässä. Hänen näkemyksiään mm. Gazan tilanteesta, Ukrainasta ja Kiinasta ei esitetä. EU:n heikkous on teennäinen yksimielisyys, joka ei toimi.

Osoitus Euroopan ja Suomen tilasta saatiin perjantaina 27.10.2023 kun keskipäivän radiouutiset ilmoittivat: terrorivaara koko Euroopassa ja myös Suomessa. Asia esitettiin neutraalisti kuten säätiedotus eikä sitä moni ehkä enää edes muista. Kaunis tulos kaikesta Suomen globaalista kansainvälisestä "velvollisuuksien" täyttämisestä. En kaipaa pelottelua vaan suhteellisuudentajua.

Tarkoitan mm. tätä: Kesällä 2023 Suomen hallitusneuvotteluihin sisältynyt syyttely ja kiihotus osittivat, että Suomi ei ole normaali parlamentaarinen demokratia. Tämän tapahtumasarjan ajamat edut ovat hämäriä ja syy vakavaan huoleen valtiomme tilasta. Jo monen vuoden ajan suomalaisen yhteiskunnan arjessa on tapahtunut "pieniä" heikennyksiä, joiden suuri määrä tekee niistä yhteiskunnallisen ilmiön. Kun tähän liitetään Suomen nykyisen ulkopolitiikan haluttomuus edistää rauhaa ja Suomen kansallisia etuja EU:ssa, on todettava: Suomi on väsähtänyt!

Suomen ulkopolitiikan paras perintö on puolueettomuus sekä toiminta rauhan ja kehityksen puolesta. On päästävä eroon näkemyksestä, että vaatimus Ukrainan sodan lopettamisesta on Venäjän myötäilyä. Näin ei ole. Moderni ihminen vaatii: sota Ukrainassa ja Gazassa on lopetettava. Aselepo+neuvottelut pitää olla Suomen linja.

Kalle Sorainen
Helsinki
12.11.2023

13. rs - BRICS - hyvä, paha, hällävälii?

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muuttanut Eurooppaa. EU on valinnut käsittämättömin linjan - sota täydelliseen voittoon, jolle ei saada toivottua tukea maailmalta. Suomi jakaa kansaa riitelyllä sekä toteuttaa asekeskeistä ulkopolitiikkaa. Afrikka, johon Suomi panosti pitkään, on löytämässä uuden asenteen kehitykseen, joka näkyy Johannesburgin julistuksessa. Suomi jää globaalin menon sivustakatsojaksi.

BRICS - kauppaa, geopolitiikkaa, kumpaakin, jotain siltä väliltä, hyvä vai paha? Onko BRICS maailman muutosta, jonka Suomenkin pitäisi huomioida? BRICS-huippukokouksessa kesällä 2023 oli, viiden jäsenvaltion lisäksi, valtiojohtoa yli 30 maasta, joista Valko-Venäjä ainoa Euroopasta. BRICS käsitellään seuraavassa kahdessa osassa: 1. Johannesburgin julistuksen 94 kohtaa rajusti tiivistettynä. 2. BRICS yleisesti.

1. Johannesburgin julistus - raju tiivistys

BRICS on Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan muodostama valtiokamppanuus. XV BRICS-huippukokous Etelä-Afrikassa julkaisi Johannesburg II julistuksen 23.8.2023: BRICS ja Afrikka: yhteistyöllä nopeutuvaan kasvuun, kestävä kehitys, osallistava, monenkeskinen, rauhan ja kehityksen kansainvälinen ympäristö, ihmisten kanssakäyminen, kansainvälisen lain kunnioitus, tuki YK:lle ja sen uudistamiselle sisältäen turvallisuusneuvoston uudistamisen.

Yhteistyövalmius maailman kaikinpuoliseen ja kokonaisvaltaiseen kehittämiseen, rauhanomaisen ja kestävän kehityksen hengessä. Tuki kehittyville maille ja kaupan vapauden varmistaminen eli BRICS-henki.

BRICS-talouden keskiössä on New Development Bank (NDB), joka tukee pankin jäsenmaita, nousevien (EMDC) maiden kestävää kehitystä ja on avoin YK:n jäsenmaille. Paikallisten valuuttojen käyttöä ja vaihdettavuutta kansainvälisessä kaupassa rohkaistaan.

BRICS-jäsenmaiden talouden kehittämisessä: neuvostoja, ajatushautomoita, busines-foorumeita, ohjelmia jne. Kaupan perusrakenteiden vahvistaminen, tilastoinnin kehittäminen. Panostus monipuoliseen kaupalliseen koulutukseen ja kanssakäymiseen sekä kansallisesti, että kansainvälisesti. Kansainvälisen rahoituksen tasapainottaminen (BRICS CRA), naisten liiketoiminta yleensä sekä erityisesti nuorten ja naisten rohkaisu Pk-yritysten perustamiseen. Ruokaturva. Talousneuvoston vuosittainen raportti - BRICS Business Council Annual Report.

Painotus mm.: innovaatio, avaruusyhteistyö, kumppanuus uuteen teolliseen vallankumoukseen (PartNIR), teollisten taitojen keskus (BCIC), startup-yritykset.

Yliopistojen yhteistyö (Universities League - BRICS UL), akateemisten tukintojen keskinäinen tunnustaminen, ammattitaitoisen työvoiman ja opiskelijoiden liikkuvuus, ammatillinen ja tekninen koulutus (BRICS TVET), digitaitojen koulutus, nuorisovaihto, kaupunkisuunnittelu, kestävä kehitys (SDG), katastrofihallinta, kulttuuriyhteistyö, perinteellinen lääketiede ja urheiluyhteistyö - BRICS Games.

Korostetaan ihmisten tapaamista, kanssakäymistä ja keskustelua. (People-to-People Exchanges). BRICS-maiden poliittisten puolueiden tapaamiset. Yhteyttä yhteistyöhaluisiin ja kiinnostuneisiin pidetään BRICS Plus- ja Friends of BRICS-ohjelmilla. Nuorisolla on oma neuvosto, oma huippukokous, oma tiedefoorumi, oma energiakokous ja oma keksintöpalkinto.

Asiakirjassa luetellaan kattavasti maailman kriisi- ja konfliktialueet ja esitetään rauhanomaisia ratkaisuja. Rauha Ukrainaan ja tuki afrikkalaisen johtajien Ukrainan rauhanaloitteelle. Tuki aseriisunnalle. Terrorismin voimakas tuomitseminen ja korruption vastainen toiminta. Naisten merkitys rauhan ja konflikitin estämisessä. Luonto: monimuotoisuus, kestävä käyttö, suojelualueita, laiton eläinkauppa lopetettava. Luonnon monimuotoisuuden kestävä hyödyntäminen paikallisen talouden tueksi ja luomaan työpaikkoja.

Huoli tieto- ja viestintätekniikan (ICT) ja Internetin turvallisuudesta sekä valmius parannuksiin. Maailman talouskasvun varmistamiseksi kiinnitetään huomiota pandemian hoitoon, kansainvälisten rahalaitosten luotettavaan toimintaan. Monenkeskinen toiminta on maailman kehityksen edellytys.

BRICS-maiden ulkoministerien lausunto 1.6.2023 ja BRICS-maiden korkeiden kansallinen turvallisuusedustajien lausunto 25.7.2023. Vuoden 2024 alussa BRICS laajenee kuudella jäsenellä: Argentiina, Egypti, Etiopia, Iran, Saudi Arabia, Arabiemiirikunnat. Seuraava BRICS-huippukokous vuonna 2024 Venäjällä Kazanissa.


2. BRICS yleisesti

Kun Eurooppaa ajetaan permakriisiin on terapeuttista lukea rauhaan ja kehitykseen keskittyvää asiakirjaa, joka ei rakenna viholliskuvaa.

Sana monenkeskinen (multilateralism) on asiakirjassa noin 20 kertaa. Taustalla mm. kehittyvien maiden turhautuminen lännen pakotepolitiikkaan, jonka ihmisoikeus-, demokratia- ja ympäristönsuojeluvaatimukset eivät ole johdonmukaisia. BRICS-jäsenmaiden kanssakäymisen keskiössä on puuttumattomuus toistensa sisäisiin asioihin eikä BRICS määrittele miten jäsenmaat hoitavat suhteita kolmansiin valtioihin. Tämä oli puolueettomalle Suomelle tuttu juttu ja keskeinen osa hyvinvointivaltiomme rakentamista. Valtiot elävät elämäänsä ja ovat ystävällisissä kanssakäymisessä.

New Development Bankin päämajassa Shanghaissa työskentelee tuore pääjohtaja, Brasilian entinen presidentti Dilma Rousseff ja hänen kiintoisia pohdiskelujaan löytyy netistä. Pankki räätälöi uusia toimia kehittyvien maiden vahvistamiseksi. Vuoden 2024 alusta pankin jäsenet ovat Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikka, Bangladesh, Egypti ja Arabiemiraatit. Pankki etsii lisää jäseniä etelän kehittyvistä maista ja pankin jäsenyyshän on avoin kaikille YK-maille.

Julistuksessa ei ole sanaa "kolonialismi". BRICS-maat käyttävät voimavarat tulevaisuuden rakentamiseen. Tämä henki on myös tunnuksessa "Afrikkalaiset ratkaisut Afrikan ongelmiin". Paras tapa päästi irti kolonialismista on kehittyä omaehtoisesti kansainvälisessä yhteistyössä.

BRICS:n edeltäjänä kehityksen edistämisessä, voidaan nähdä mm. Sitoutumattomien maiden liike (NAM), mutta BRICS on myös hieman samaa kuin Pohjoismaiden neuvosto! BRICS liittää kehityksen kansainvälisyyteen kuten 1990-luvun Suomi rakentuessaan euroopan unioni -kuntoiseksi. Arabikevään tapahtumat olivat näyttäviä ja varmasti vaikuttivat asenteisiin. BRICS suuntautuu työvoimavaltaisiin rakennushankkeisiin, jotka saattavat vähentää Välimeren turvapaikkaliikennettä vaikuttaen mm. ilmiöön, josta Suomen ulkoministeriö käyttää nimeä "afrikkalainen diaspora".

BRICS on laajentumisen vaiheessa ja jonkun maan eroaminen olisi arvovaltatappio. Onko jäsenyysneuvottelut käyty niin perusteellisesti, että järjestöön ei tuoda ristiriitoja. Jos talousmenestys perusparantaa Intian ja Kiinan suhteet, vahvistuu koko maailmanrauha.

BRICS–geopolitiikka -arviointi on tarpeellista ja lännessä olisi hyvä tutustua perusteellisesti myös BRICS:n kehittyvien jäsenmaiden näkemyksiin tässä asiassa. Kiinan vahvaa asemaa BRICS:issä hillitsee parhaiten muiden jäsenten talousmenestys ja Intia varmasti osaa katsoa eteensä. Jos BRICS saa lisää jäseniä ja tuottaa selvää kehitystä myös Afrikassa, vaikuttaa se EU:n ja Suomen kehitysyhteistyölinjaan. Kehittyvien maiden nouseva itsetunto on vahva voima. Vuoden 2022 Euroopan unionin ja Afrikan unionin huippukokouksen henki oli yhä eurooppalaisen rahan siirto Afrikkaan (KATSO: Opit ihmissaunassa kohta 31. Afrikka raiteet ratkaisevat). Vuonna 2023 Pietarissa BRICS-henkisessä, Venäjä–Afrikka-kokouksessa, eräs eteläafrikkalainen virkailija sanoi: "Emme tulleet tänne pyytämään mitään". Jo nyt BRISC:in väkimäärä. pinta-ala, luonnonvarat ja taidotkin asettavat Euroopan 750 miljoonaa ihmistä tilanteeseen, johon pitää kehittää myönteinen ratkaisu.

Kansainvälisistä urheilutapahtumista ulos sulkeminen ja pois jättäytyminen ovat osa lännen kansainvälistä politiikkaa. Vuoden 2023 BRICS-kisat järjestetään lokakuussa Etelä-Afrikassa, mukana viisi maata. Vuoden 2024 BRICS-kisat järjestetään Venäjällä - juuri ennen Pariisin olympiakisoja - mukana jo 11 maata. BRICS:n ympärille on tullee myös globaali mediaverkosto: uutisia, raportteja ja urheilua. Jos BRICS todella laajenee, pitää urheilun ja politiikan erillään, BRICS-kisojen valtava katsojamäärä varmasti kiinnostaa mainosrahaa. Haastavatko BRICS-kisat tulevaisuudessa jopa olympiakisojen statuksen?

Kalle Sorainen
Helsinki
8.10.2023

Johannesburg II julistus 23.8.2023

12. rs - Suomi - ikkuna auki maailmaan

Suomalaista tv-uutisointia Ukrainasta: Sotilaat ampuvat tykillä vihollista, järkyttyneet siviilit vihollisen tuhoaman asuinrakennuksen luona. EU:n estosta huolimatta voi netistä katsoa Venäjän tv-uutisten hämmentävästi samaa kuvaa, vaihtunein osapuolin. Kummatkin ovat voitonvarmoja, huutavat slaavaa eikä rauha ole vaihtoehto. Sodan hulluus näkyy jopa on-line´na. Tämä kaikki maailmassa, jossa on YK, monta rauhanjärjestöä ja EU, jonka piti ajaa nimenomaan rauhaa. Aikaisemmin Suomi vei maailmalle neuvotteluja ja siitä tuli nobelkin, nyt viedään aseita sotaakäyvään maahan ja eikä huomioida Euroopan ulkopuolelta tulevia rauhansuunnitelmia. Kaikki on mennyt! Suomi reagoin väärin maailman muuttumiseen.

Huhtikuussa 2023 presidentti Niinistön Etelä-Afrikan vierailun selkeä piirre oli hänen Venäjään kohdistama arvostelu. Suomen puolueettomuuden kokeneelle tuntuu vieraalta, että presidenttimme vierailullaan toisessa maassa, arvostelee kolmatta. Etelä-Afrikan edustajat varmasti kuuntelivat kohteliaasti, mutta luulen heidän kokeneen Niinistön yrittäneen - mm. Suomen kehitysyhteistyömainetta hyväksikäyttäen - markkinoida lännen politiikkaa. Menikö viesti perille? Niinistön vierailun jälkeen Etelä-Afrikka on ottanut osaa mm. Venäjä–Afrikka huippukokoukseen Pietarissa ja isännöinyt BRICS-kokousta, jonka yhteydessä tv-haastattelussa eräs Etelä-Afrikan diplomaatti sanoi: "Meillä on hyvät suhteet maailman jokaiseen maahan". Tämä kaikki vaikka Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja sotii siellä edelleen. Presidentti Niinistö vieraili myös Brasiliassa, jonka sekin on BRICS-maa ja yhdessä Etelä-Afrikkan kanssa korostaa neuvotteluja Ukrainan sodan lopettamisessa.

Yhdysvallat soti Afganistanissa 20 vuotta tavoitellessaan mm. sotilastukikohtaa vaikutusvaltansa lisäämiseksi Aasiassa. Suomi ihmisoikeuspesi tätä operaatiota, jossa ei pommeja eikä ihmishenkiä säästetty. Tämä muistetaan Etelä-Afrikassa, Brasiliassa ja muissa maissa, joiden tuesta suurvallat kisaavat ja Suomen Venäjän hyökkäyksen kauhistelu saatetaan kokea epäjohdonmukaisena.

Elokuussa 2023 BRICS laajeni ja paikalla oli ainakin 30 maan johtoa ja YK:n pääsihteeri António Guterres. Nykyisin Afrikka painottaa kehitysyhteistyötä tavalla, joka saattaa murentaa Suomen perinteellisen kehitysyhteistyön populistiseksi yksittäisten ihmisten auttamiseksi sen sijaan, että olisi rohkaistu kansoja auttamaan itseään. Onko BRICS kilpailija, vihollinen, ystävä vai yhteistyökumppani. Entä jos joku länsimaa hakee jäsenyyttä?

Kiinan ja USA taloudet ovat nykyisin yhtä suuret. USA:n koko väestö on +300 miljoonaa, mutta Kiinassa pelkästään työikäisiä on +600 miljoonaa ja Kiinan talousteho on tiedossa eli mitä sitten kun Kiinan talous on kaksinkertainen USA:han verrattuna. Onko se pahaa, joka estämisessä Suomikin aikoo olla mukana? Rajoituksia? Saarto? Viljanvientikielto eli nälkäase? Ydinsota? Menettääkö dollari asemansa? Ovatko ns. poliittiset mannerlaatat asennoitumassa uudelleen? Ja niin pois päin, maailma muuttuu eikä kukaan tiedä tulosta. Tämä korostaa kansalaisten oikeutta hyvään tietoon, sillä maailmanpolitiikka vaikuttaa jokaiseen.

Suuri ongelma

Tiedonvälityksen vastuu on iso, mutta ei näytä hyvältä Suomessa. Yksisilmäisyys on hallitseva piirre. Jos presidenttimme kertoo eteläafrikkalaisille Suomen linjan Venäjän hyökkäykseen niin, miksi minulle ei uutisoida Etelä-Afrikan linjaa tai ja näkemystä Suomen 20-vuotisesta toiminnasta Afganistanissa? Reissaavatko suomalaiset maailmalla matkasaarnaamassa yhtä totuutta ilman vuoropuhelua. Ainakin uutisointi on lännen näkemyksen yksipuolista esittelyä.

En ole nähnyt Suomen tv-kanavilla yhtään kunnon selitystä Kiinan maailmanhistoriallisen nopeaan kehitykseen - sen taustoihin ja toimintamalliin. Asenne on "väärin sammutettu".

Venäjä hyökkäys Ukrainaan esitetään Suomen valtamediassa yksipuolisesti EU:n linjan mukaan, vaikka toinenkin näkökulma on olemassa. Tarkoitan Unkarin pääministeri Viktor Orbania. Hän on liittolaisemme EU:ssa ja NATO:ssa, jotka valvovat sananvapautta ja kansanvaltaa ympäri maailmaa, mutta amerikkalaisen toimittajan Tucker Carlsonin piti lentää yli Atlantin, jotta sain tänään Orbanin tuoreita näkemyksiä mm. Ukrainan sodasta. Amerikkalaisen tiedonvälityksen erikoinen piirre on mm. virallisen ulkopolitiikan haastava toiminta, joka vaikutti esim. Vietnamin sodan lopettamiseen ja elää vahvana nytkin. Kun Suomi ja Yhdysvallat ovat lähentyneet niin, miksi tätä sananvapauden voimaa ei esitellä suomalaisille? Kuinka pieni on se ryhmä, joka EU:ssa ja Suomessa käyttää valtaa?

Länsi on jo nyt menettänyt tiedotusvaltaansa. Nousevat maat seuraavat omia uutisiaan sekä mm. Intian, Kiinan, Venäjän jne. tiedotusta, joita tulee laadukkaasti ja laajalla kielivalikoimalla seurattavaksi helposti syrjäkylissäkin, mutta Suomi yksipuolistaa uutisointia. Mielessäni on hyvin esillä olleita meikäläisiä asiantuntijoita, jotka ovat kadonneet kanavilta siksi, että eivät jaa nykyistä ulkopolitiikkaa. Elokuun 2023 BRICS-kokous Etelä-Afrikassa sai Suomessa uutispäivinä kovin vähän tilaa ilmeisesti siksi, että kokouksen tunnelmassa painottui itsenäistyminen lännen linjoista. Ikkuna oli kiinni.

Maailmanpolitiikkaa koskeva tiedotus on saatava kuntoon esittämällä osapuolten näkemyksiä ja oloja monipuolisuudella, joka antaa eväät muodostaa mielipide. Tämähän on tiedotuksen virallinen linja, mutta näin ei ole ja se loukkaa kansalaisten ihmisoikeuksia. Yksipuolinen, osoitteleva, merkityksettömiä yksityiskohtia korostava, valikoiva historiamuisti, tylsistyttävä toisto eli ikkuna maailmaan on poliittisesti sopivasti raollaan. On vaara, että suomalaiset eristetään nousevien kansojen aatevirtauksista ja tulos voi olla ikävä yllätys kuten Afganistan-operaation äkkiloppu eli epäonnistuminen vaikka virallinen kuva oli kovin ruusuinen.


Parannusta uutisointiin saadaan esim. näin:

1. Kaksi kertaa vuodessa reilun pituinen lähetys, jossa suomea puhuvat EU:n, Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen tutkijat esittelevät valtioittensa linjoja ja keskustelevat. Näin saadaan suoraan näkemykset, kannat, vaikutelmat ja jälkipuinti on varmasti kiinnostava. Tosin vielä kiinnostavampaa on miksi näitä ei ole jo ollut.

2. Suomessa pitää järjestää tilaisuuksia, joissa kansalaisaktiivit voivat esittää kysymyksiä maan johdolle kuten esim. Ylen Pääministerin haastattelutunnilla. Näin sananvapauden Suomi osoittaisi tukea kansalaistoiminnalle myös omassa maassa eikä vain mm. Valko-Venäjän johdon haastavalle kansalaisaktivismille.

EU-jäsenyyden saanut Suomi totteli sääntöjä mallioppilaana ja sama jatkuu kun suurvallat nyt sopeutuvat maailman muutoksen kukin tavallaan, mutta isojen käskyttämä Suomi katkaisee suhteita ja rakentaa Eurooppa-linnaketta omia etujaan vastaan. Rauhan ja kehityksen edistämisessä Suomi on parhaimmillaan, mutta valtiomme on hypännyt osapuoleksi suurvaltakonflikteihin, joissa Suomi on taatusti aina kokoaankin pienempi?

Kalle Sorainen
Helsinki
1.9.2023

11. rs - Kielireskripti 1863

30. heinäkuuta 1863 Venäjän keisari Aleksanteri II allekirjoitti kielireskriptin eli asetuksen suomen kielen aseman kohentamiseksi. J. V. Snellmanin ansiot asiassa ovat tunnustetut. 30. heinäkuuta 2023 tapahtumasta on 160 vuotta.


Ennen kieliasetusta

Tukena Snellmanin toiminnalle suomalaisuuden puolesta oli 1800-luvun alkupuolella noussut harrastus suomenkieliseen kirjalliseen sivistykseen voimalla, joka ilahduttaa nykyistäkin historian harrastajaa. Vaikuttaa, että jo 1700-luvulla suomalaisten keskuudessa oli kulttuurinälkää omakielisyyteen, joka olosuhteiden muuttuessa näytti voimansa kuten mm. "Kirja-Matti" Pohto (1817–1857) osoitti. Venäjän keskusvalta katsoi omia etujaan salliessaan Suomessa paikallisen pääkielen nousun. Esim. Ukrainassa tsaari kohdisti ukrainan kieleen laajaa kieltoa.

Suomalaisille luonteva, vuosisatainen kanssakäyminen muiden kulttuurien kanssa vahvistui, kun Kalevala ilmestyi ranskaksi vuonna 1845 herättäen kansainvälistä kiinnostusta. Snellman kommentoi: "Monia varmaankin hämmästyttää, että ulkomaalainen on löytänyt Suomesta jotain tietämisen arvoista ja etenkin se, että hän ei ole löytänyt sitä maan niin kutsutusta sivistyksestä vaan siitä puhtaasti suomenkielisestä, jonka tuo sivistys on jättänyt koskemattomaksi". - (1. viite).


Kieliasetuksen jälkeen

Kieli on valtaa, kansan oma kieli on kansanvaltaa ja suomalaisuudesta tuli loistava menestystarina, jonka erottamaton osa on oman kielen nousun voimaannuttama kansallinen itseluottamus. Kieliasetus antoi myös suunnan kohti epätasa-arvoisen sääty-yhteiskunnan lopettamista ja vuoden 1907 eduskuntavaaleja eli maailman demokratian kärkeen.


Vuonna 2023

Maahanmuutto on luonut Suomeen uuden kielipoliittisen tilanteen kun kielten määrää on lisääntynyt ennen kokemattomalla määrällä ja nopeudella. Mikä on nykyisen keskusvallan eli EU:n kielipoliittinen linja? Onko odotettavissa EU:n "kielireskripti" ja mikä se voisi olla. Käyttöön on jo nyt otettu kiinnostavia määritelmiä kuten "jokainen yhteisö ja yhteisön jäsen on monikielinen", "kotikansainvälisyys" ja "kansallinen kansainvälisyys". Mitä uutta nuo määritelmä tuovat? Suomessahan kieliä osataan laajasti, mutta maahanmuuton myötä Suomessa on alueita, joissa suomen kieli on vähemmistössä. Onko tavoitteena tehdä suomen kielestä vain yksi Suomen monista kielistä, jota ei tarvitse erityisesti vaalia, mutta jokaisen on opiskeltava ruotsin kieltä ja mihin tämä johtaa? Katso alla juttu 3.rs. - Kaksi maata yksi tulevaisuus.

Suomen kielen nykyinen asema on niin haasteellinen, että elokuun 4. päivä (2. viite) on sopiva vuotuiselle keskustelulle, jolla vahvistetaan suomenkielisten itseluottamusta ja kirkastetaan suomen kielen asema maan ykköskielenä.

Kalle Sorainen
Helsinki
4.8.2023

Viiteet:
1. 30.10.1845, Lehtikirjoitus:
http://snellman.kootutteokset.fi/fi/dokumentit/sai...

2. Tapaukseen liittyy muutama kiintoisa päivämäärä. mutta suomen kielen oikeuksien viettopäiväksi on tullut elokuun 4. Katso myös yllä: 34. rs ja 35. rs.

Yllä: ..... museokauppa on museon tärkein osasto, jossa tiivistyy laitoksen kokonaisasenne. Nurmijärvi-Taiteen Museon kauppana toimivan pöydän valikoima painottuu paikallisen eloon, oloon, tuotteisiin ja A. Kiveen, mutta minulle tarttui mukaan Helsingin kauppatorin panoraamavalokuva noin vuodelta 1900.

Kalle Sorainen
Helsinki
2.7.2023

Yllä: Vaalitoreilla tapahtuu. Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson oli perussuomalaisten teltalla 15.3.2023 Helsingin Narinkkatorilla. Åkesson kuvan vasemmassa yläkulmassa. Ihan samasta paikasta hain perussuomalaisten Woke-kirjan 27.3.2023. Vasemmistoliiton vaalilehti löytyi Itäkeskuksen Tallinnanaukiolta.

Ihmisoikeudet!

WOKE-kirjassa osoitetaan kuinka suvaitsevaisto ajaa ihmisoikeuksien varjolla omaan politiikkaansa: " Vaikka woke pyritään pukemaan ihmisoikeuksien kaapuun, ei asiaan liittyvissä kiistoissa ole pohjimmiltaan kyse yksilönoikeuksista tai värisokeasta yhteiskunnasta. Aktivistit ovatkin milloin vaatimassa ihmisen näkemistä ainoastaan yksilönä ja milloin taas vaativat tunnustamaan ihmisen etnisyyteen tai sukupuoleen perustuvan ryhmäidentiteetin ensisijaisuuden." (sivu 120.). Woke on keino peittää oma todellinen tavoite ja hiljentää muut. Perussuomalaisten käsitykseen ihmisoikeuksista ei sovi woke-vaatimus Suomen muuttamisesta maailman sosiaalitoimistoksi. Tämä on aivan järkevää.

Suomi oli Afganistanissa 20 vuotta Yhdysvaltojen kanssa juuri ihmisoikeuksia puolustamassa. Tämäkin on wokea, sillä ihmisoikeudet olivat vain keino peittää sota, jolla oli geopoliittinen tavoite. Ulkopoliittinen woketus tekee Suomesta maailman sossun lisäksi myös maailmanpoliisin.

Unelma yhteisestä rintamasta

On yleinen näkemys, että suurvalta- ja maailmanpolitiikan suuressa kuvassa on tapahtumassa muutos ja Perussuomalainen 3/2023 -vaalilehdessä yhtenä osaratkaisuna esitetään: "Suomen etu on länsimaiden yhteisen rintaman muodostuminen Kiinaa vastaan" (sivu 17.).

Tämän rintaman muodostumista oli kiintoisa seurata 6.4.2023 kun ykkösuutinen oli kahden eurooppalaisen johtajan vierailu Kiinassa. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen piti matalaa profiilia jopa EU:n yhteisestä Kiinan vastaisesta rintamasta Ranskan presidentti Emmanuel Macronin allekirjoitellessa hunajaisia vientisopimuksia Kiinaan mm. 130 Airbussia.

Ranska on Kiina-politiikassaan aina mennyt oma etu edellä. Pitääkö Suomen vaatia Ranskaa muuttamaan Kiina-politiikkaansa? EU-maista esim. Unkarilla, Italialla ja Kreikalla on oma Kiina politiikkansa eli ne ajavat omaa etuaan. Saksalla on laajentuvat taloudelliset edut Kiinassa. USA, Englanti ja Japani ajavat omaa etuaan Kiina-suhteissaan. Eikö tätä voi sanoa ihan suoraan ja lähteä siitä? Suomi sopii toki jonkun suurvallan kainaloon kuuntelemaan "velvollisuuksia" ajaa jotakin muuta kuin omaa etuaan. Lännen yhteinen rintama Kiinaa vastaa on samaa woketusta kuin suvakkien "reilu maailma" tai "kaikilla on oikeus kaikkeen". Suomen kansallinen etu upotetaan sekavaan ulkopoliittiseen unelmahöttöön.

Lännessä Kiina nimetään "autoritaariseksi". Termi on samaa genreä kuin suvakkien väite perussuomalaisista "rasisteina" ja "äärioikeistolaisina", joka perätöntä ja turhauttavaa woke-solvausta. Etsivä löytää virheen, mutta ei katso kokonaiskuvaa.

EU leimaa Unkarin epädemokratiaksi ja painostaa sitä. Kun Kataloniassa täysin rauhanomaisesti pyritään itsenäisyyteen, ottaa Espanjan hallitus käyttöön totalitaaris-autoritaariset otteet, eikä EU "huomaa" mitään. Säännöt muuttuvat lennossa, ehtaan woke-tyyliin.

Yllä: Markku Kivinen, emeritusprofessori ja Aleksanteri-instituutin entinen johtaja, pohtii maailman tilaa rauhaan pyrkivällä asenteella. Ukrainan pitää voittaa rauha. Esim. Ranskan ja Kreikan suhteet Venäjään ovat niin hyvät, että ne alkavat taas vaikuttaa sodan jälkeen. Yleisötilaisuus: Sota Euroopassa - Mitä sen jälkeen? Richardinkadun kirjasto Helsinki 17.11.2022.

Etäisyyttä suurvaltajakoon

Vaalitorilta kassiin päätyi myös Helsingin vasemmiston vaalilehti 2023, jossa ehdolla ollut emeritusprofessori ja Aleksanteri-instituutin entinen johtaja Markku Kivinen pohtii otsikolla: "Uusi globaali aikakausi vaatii taitavaa ulkopolitiikkaa". Ilmastomuutoksen lisäksi huomioitavana on siirtyminen kohti moninapaista maailmaa, jossa ei ole yhtä suurvaltaa vaan monia valtakeskuksia. Yhdysvaltojen ja Kiinan vastakkainasettelun professori näkee vaarallisena. Kivisen yleinen asenne on rauhaan pyrkivä: "Venäjän reunavaltioilla on muodostumassa linjaksi: Venäjä alas ja Kiina ulos! Tämä ei voi olla pitkällä tähtäimellä EU:n eikä Suomen linja."

Kivinen toteaa edelleen: "Vaikka puolueettomuus ei ole Nato-jäsenyyden myötä mahdollista, niin Pohjoismaissa on ymmärrystä ulkopoliittiseen etäisyyden ottoon suurvaltojen intresseistä. Se ei tarkoita asettumista Venäjän, Kiinan tai edes Yhdysvaltojen puolelle, vaan etäisyyttä suurvaltajakoon, joka luo pysyvää ontologista epävarmuutta." (1. viite).

Kivisen sanoma on ymmärrettävä sillä, se on yhteydessä todellisuuteen eikä käytä tunteellisia iskusanoja. Tulkitsen ja toivon Kivisen viittilöivän "uuteen puolueettomuuteen". Suomen kokemus puolueettomuudesta on niin hyvä, että sitä ei saa unohtaa.

Tulkitsen myös Kivisen "ulkopoliittisen etäisyyden ottamisen suurvaltojen intresseistä" merkitsevän, että Suomi katsoo omaa etuaan. Ystävällinenkään suurvalta ei osaa / halua / viitsi / pohtia asioita vakavasti Suomen kannalta, mutta osaa tietenkin painostaa ja tulkita sopimuksia omalla tavallaan.

Woke on sisäpoliittista kylmää sotaa ja kylmä sota on ulkopoliittista wokea.

Kumpikin yksinkertaistaa maailman vaarallisesti, toistaa iskulauseita, on aggressiivista, ei kuuntele, vääristelee, ymmärtää väärin tahallaan eikä keskustele. Maailman kansalaisten etua ajavan ulkopolitiikan lähtökohta voi olla vain pyrkimys maailman rauhaan, joka neuvotellaan olemassa olevien valtioiden ja voimakeskittymien välillä. Poissulkeminen on leikkimistä uudella maailmasodalla. NATO-jäsenyys ei saa olla Suomen oman ulkopoliittisen historian loppu.

Suomessa on nyt hallitusneuvottelut, joiden asetelma voidaan määritellä näinkin: Muiden puolueiden etu on ollut perussuomalaisia vastustava yhteinen rintama, jonka julkilausutut perustelut ovat wokea. Todellinen syy on EU-eliitin vallan suojelu, jonka vuoksi tätä epädemokratiaa on käytetty mm. Ruotsidemokraatteja, Ranskan Le Peniä ja Unkarin hallitusta vastaan. Suomen hallitusratkaisulla on merkitystä koko EU:ssa jos perussuomalaisten vaalimenestys murtaa vanhojen puolueiden kansallismielisyyttä vastustavan yhteisen rintaman.

Kalle Sorainen
Helsinki
18.4.2023

1. viite:
ontologia
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:ontol...
tai
poliittinen ontologia
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:polii...

Kirja:
Woke – identiteettipolitiikkaa antirasismista transkysymyksiin,
Toimittanut Simo Grönroos, Suomen Perusta 2023
https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/woke-identit...

8. rs - Pyhän Patrickin päivän tunnelmaa 17.3.2023

Irlannin suojeluspyhimyksen Pyhän Patrickin päivää vietetään 17. maaliskuuta, joka tänä vuonna sattui perjantaiksi Suomen NATO-jäsenyyden ollessa isosti esillä. Helsinkiläinen pubi irkkuistui päiväksi vihreällä rekvisiitalla ja lasinalusella, joiden luomassa tunnelmassa sopi hämmästellä Suomea, NATOa ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Yhdysvalloissakin on tunnelmaa kun lauantaina 18. maaliskuuta on laajaa kansalaistoimintaa. Valkoisen talon edessä ja ainakin 15 muussa kaupungissa kutsuu suuri määrä järjestöjä marsseihin ja mukana on Noam Chomsky. Tunnuksiakin on monia, mutta kärjessä ovat:

Protest on the 20th anniversary of the U.S. invasion of Iraq
Fund People's Needs, Not the War Machine!
Peace in Ukraine – Say NO to Endless U.S. Wars!

20 vuotta sitten Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin. Perusteet olivat ositttain samoja kun Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan 2022. Näihin kukin uskoo tai on uskomatta, mutta kummassakin hyökkäyksessä on pommitettu ja suuri määrä viattomia on tapettu.

Noam Chomsky on Suomessakin arvostettu vaikuttaja. Nykyisin tiedonvälitys toimii paljon tehokkaampana globaalina organisaattorina kuin Vietnamin sodan aikana. Jos sodanvastaisuus kansainvälistyy vahvaksi, joutuu suomalainen vihervasemmisto erikoiseen tilanteeseen kun se on lähtenyt tukemaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa. Tämä linja saattaa johtaa aatteelliseen impivaaralaisuuteen, joka vierastaa tasa-arvoisuuteen pakottavaa kansainvälistä kanssakäymistä.

Kalle Sorainen
Helsinki
17.3.2023

PS.
Pyhän Patrickin päivänä sopii muistella myös suomalaisten massamuuttoa Ruotsiin sodan jälkeen, sillä Pyhän Patrick on myös karkotettujen suojeluspyhimys. Työikäisten muutto Ruotsiin jatkui 1970-luvun loppuun ja 1980-luvun alussa hoksattiin äkkiä: Suomessa on huutava työvoimapula! Ruotsinsuomalaisiin pitää kohdistaa paluumuuttokampanja.

Protest on the 20th anniversary of the U.S. invasion of IraqFund People's Needs, Not the War Machine!Peace in Ukraine – Say NO to Endless U.S. Wars!Saturday, March 18 at 1:00 p.m.Washington, D.C.The White House
https://www.answercoalition.org/protest_march_18_1...

7. rs - Rauhaa ja rakkautta, ei sotia

Yhteiskunnallista ja poliittista sanomaa sisältävä katutason viestintä on pääkaupunkiseudulla näkyvää. Tällä tarra- grafittiavaruudella on omat dominaattorinsa, mutta kulmille on ilmestynyt outoja puhuva jengi. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on paljastanut valtapolitiikkan rauhakriittisyyden ja toive sodan päättymisestä heti, on muuttunut epäilyttäväksi. Presidentti Urho Kekkosen Suomi on aina rauhan puolella sotaa vastaan -oppi on tipahtanut kansakunnan kaapin päältä kadulle dissidenttien viestiksi.

Suomessakin tuodaan isosti esille Venäjän pyrkimys palauttaa menetetty laajuus ja mahti. Sen alle on jäänyt Yhdysvaltojen sama tavoite.

Etelä-Amerikka oli ennen USA:n valta-alue, jossa nyt on vahvoja itsenäisyyspyrkimyksiä. Esim. Kuubaa ja Venezuelaa USA pyrkii horjuttamaan tavoitellen - tietenkin - valtansa levittämistä sinne. Yhdysvaltojen hyökkäyksen kohteeksi joutunut Vietnam voitti itsenäisyyssotansa vuonna 1975 ja USA:n vetäytyminen Kaakkois-Aasiasta mahdollisti alueelle silmiinpistävän rauhan, josta loistava osoitus on Trump–Kim -tapaaminen vuonna 2019 kun nähtiin Vietnamin kehittyneen maaksi, joka pystyy tekemään kansainväliselle yhteisölle hyviä palveluksia. Nykyisin USA palaa alueelle mm. Etelä-Kiinan meren politiikallaan.

Kiinan kansantasavalta perustettiin vuonna 1949 ja USA "menetti Kiinan" (1. viite) eli USA:n tavoite Aasian geopoliittisesta hallinnasta romuttui. USA yritti paluuta saartamalla Kiinan diplomaattisesti ja kaupallisesti vuosina 1949–1979. Tämä hanke epäonnistui, mutta USA on palannut asiaan. Vuonna 2023 USA pyrkii horjuttamaan Pekingin hallitusta luomalla epävarmuutta Kiinan tulevaisuudesta tiedotussodalla, joka on hämmästyttävästi samaa kuin Neuvostoliiton propaganda 1970-luvulla (2. viite).

USA soti Afganistanissa 20 vuotta vakiinnuttaakseen geopoliittisen tukialueen häviten afganistanilaisille itsenäisyystaistelijoille, mutta unelmoi paluusta tavalla tai toisella.

USA:n hyökkäyssota Vietnamia vastaan päättyi vahvan sananvapauden ja kansalaistoiminnan säestyksellä. Myös vuonna 2023 kansalaisten Ukrainan sotaa koskeva rauhantahto on Yhdysvalloissa laaja. Euroopassa on ollut rauhanmielenosoituksia. Toivon, että kansalaisten tahto rauhaan Venäjällä, Ukrainassa, EU:ssa, Yhdysvalloissa jne. nousee ja löytää yhteisen toimintamallin. On valitettavaa, että Suomen eliitti pyrkii impivaarallisella sotapropagandallaan eristämään suomalaiset globaaleista mielipidevirtauksista

Alistuminen vedätykseen

Euroopan unioni ei merkitse yleistä kansallisten etujen poistumista vaan sitä, kenellä on valta, halu ja kyky niitä ajaa, mutta tuon vedätyksen Suomi omaksui nöyrästi ja maksaa loputtomasti. Suurvallat pystyvät ajamaa etujaan kuten BREXIT osoittaa. Suomi ja Ruotsi ovat EU-jäseniä - mutta eri tavoin. Monisatavuotisen itsenäisyyden kokemuksena Ruotsilla on ulkopoliittinen tahto, asenne ja taito suojella omaa etuaan; luovia, antaa lausuntoja sekä vaikutelmia ja EU:ssa Ruotsilla on oma raha eli oma talouspolitiikka. Jopa Ahvenanmaan suhde Euroopan unioniin on itsenäisempi kuin Manner-Suomen!

Suomi päätyi itsenäistymisensä jälkeen heti keisarillisen Saksan vasalliksi. Jatkosodassa Suomi luovutti Pohjois-Suomen Saksalle. Sodanjälkeinen suhde Neuvostoliittoon jatkoi ylinöyryyden tarinaa. Suomelta on vedätetty kehitysavun varjolla suuria rahoja ilman luvattua tulosta. Aikanaan sitten nähdään Ruotsin todellinen linja Ukrainan sodassa. Suomi on etujoukossa viemässä raskaita hyökkäysaseita Ukrainaan. Onko Ruotsilla sama pidättäytyvä linja kuin Sveitsillä? Suomi-Ruotsi-NATO -prosessi on kesken ja mahdollisten jäsenyyksien mahdolliset eroavaisuudet ovat kiintoisia.

Venäjän hyökkäyksen jälkeen Suomea ajetaan Ukrainan totaaliseen tukemiseen mm. muistuttamalla Ruotsin talvisodan ajan (1939–40) tuesta, josta Suomessa toivottiin suurtakin, mutta "Näin ei tapahtunut, sillä radiopuheessaan uudeksi pääministeriksi noussut Pehr Hansson arvosteli Suomen hyväksi tapahtuneita mielenosoituksellisia purkauksia ( ... ). Hallituksen tärkeimmäksi tavoitteeksi määriteltiin Ruotsin pysyminen sodan ulkopuolella. Suomea voitiin tukea vapaaehtoisvoimilla ja humanitaarisella avulla, mutta Suomen avoin tukeminen ei tullut kysymykseen." (3. viite)

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vedättänyt Suomen nato-alistumiseen kun Suomen hallitus ei aktiivisesti etsi rauhaa. Kun / jos Ukrainan sota päättyy on seuraava Nato-Suomelle varattu tehtävä, lähettää sotalaivojaan toiselle puolelle maapalloa. Suomalainen ulkopolitiikka ei todellakaan ole saavuttanut kypsää ja kylmää omaa tahtoa kansallisten eli Suomen kansan etujen puolustamiseksi. Uhrautuva kirkasotsaisuus on laajentunut kehitysavusta sotilaspolitiikkaan.

Kalle Sorainen
Helsinki
15.3.2023

Viitteet:

1. viite
"Kiinan menetys", Loss of China oli vakava takaisku Yhdysvaltojen laajentumispyrkimyksille.
https://en.wikipedia.org/wiki/Loss_of_China

2. viite
Vuonna 1979 neuvostoliittolainen lehtimies Victor Louis julkaisi lännessä kirjan, jossa ennustettiin Kiinan hajoavan kun Xinkiang, Tiibet ja muut vähemmistöt kapinoivat jne. ja tähän neuvostoliitto-uskovaiset ns. taistolaiset luottivat 1970-luvulla Suomessa. Kirjan esipuheessa arvostettu amerikkalainen lehtimies Harrison Salisbury tyrmää Luisin näkemykset toiveajatteluna, mutta vuonna 2023 Yhdysvallat käyttää tätä samaa neuvostopropagandaa.

Neuvostoliittolainen lehtimies Victor Louis
https://en.wikipedia.org/wiki/Victor_Louis_%28jour...

Kirja: The coming decline of the Chinese Empire / Victor Louis ; with a dissenting introduction by Harrison E. Salisbury.
https://www.nypl.org/research/research-catalog/bib...
sekä
https://www.foreignaffairs.com/reviews/capsule-rev...

Harrison Salisbury
https://en.wikipedia.org/wiki/Harrison_Salisbury

Victor Louisin kirjasta myös:
Neuvostoliiton väite: Suur-Kiinaa uhkaa hajaantuminen, Kalle Sorainen, Etelä-Saimaa,7.9.1980.
sekä
Neuvostoliittolainen lehtimies: Kiina tuhoutuu, Kalle Sorainen, Ilkka 14.9.1980.

3. viite
Alpo Juntunen, Paasikivi - Geopoliitikko ja Suomen kohtalon vuodet, Otava, 2021, ISBN 978-951-1-38848-7, sivu 104.

6. rs - Ei saa antaa sodalle valtaa

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa toiminta rauhan puolesta nousi. 1960-, 1970- ja 1980-luvut olivat Suomen ulkopolitiikassa puolueettomuuden vahvistamista, tukenaan kansalaistoiminta rauhan puolesta.

Helsingissä kokoontui vuonna 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin - ETYK. Rivikansalaiselle kokous merkitsi suurvaltasodan mahdollisuuden vähentymistä sekä Suomen puolueettomuuden vahvistumista. Itse kävin rauhanmarsseilla 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla vaikka eurooppalaisen sodan mahdollisuus tuntui pieneltä, mutta Suomen toiminta kansainvälistä rauhaa edistävänä valtiona ansaitsi tuen. Suomalainen rauhan rintama oli leveä kun valtio, puolueet ja niiden tukemat kansalaisjärjestöt pitivät rauhaa esillä. Rauhantyö vauhditti yhden ja toisen poliitikon uraa.

Venäjän, Ukrainaan hyökkäyksen luomaa synkkyyttä on lisännyt suomalaisen rauhanperinteen osoittautuminen ohkaiseksi. Helsingissä 3.9.2022 mielenosoituksessa Ukrainan puolesta, vaadittiin mm. "Aseita Ukrainaan" - kuva alla. Helmikuussa 2023 Suomi oli Saksassa Münchenin turvallisuuskonferensissa, jonka henki oli sotilaallinen uhmakkuus. Miten päästään kohti rauhaa?
- jatkuu kuvan alla.

5. rs - Sana on vakaa

"3X lukematta paskaa, joululahjakirjallisuuden turhin paperiroska" -palstallaan Ylioppilaslehti esittelee kaksi poplaulaja Antti Tuiskun kirjaa. Lisäluonnehdintoja ovat: " ... täynnä tyhjiä sivuja ..." ja "Diibadaaba, liibalaaba... ." Tämä herätti uteliaisuutta Antti Tuiskun ajatuksiin, sillä on kiinnostavaa miksi valtakulttuuri huomioi luovan henkilön näin voimallisesti.


OSA I

Ylioppilaslehden valitsema tyyli on sama, jota Paavo Arhinmäki käytti luonnehtiessaan kulttuuriministerinä rap-artisti Cheekin taidetta: "Hirveää sontaa" (1. viite). YO-lehti ja Arhinmäki soveltavat Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan -aatetta, jolla on oma historiansa.

Kaikissa viidessä WSOY:n julkaisemassa Antti Tuiskun kirjassa ote on elämää pohtiva, mutta järjestelmällisyyteen päädytään kahden viimeisimmän muodostamassa kokonaisuudessa, joka on esillä Ylioppilaslehdessä: Menesty!: näin löydät itsesi ja voit hyvin -kirjasta on vain kansikuva, mutta palstan otsikko toimii arvosteluna. Kirjassa Tuisku syventää sanomaansa ja esittelee näkemyksiään ja sille johdonmukainen jatko on (ensisijaisesti) Antti Tuiskun ajatteluun tutustuneille suunnattu Työkirja, jonka alkulause päättyy omatoimisuutta korostaen: "Nautinnollisia kirjoitushetkiä". Kirjan "tyhjätkin" sivut ovat harkittuja sapluunoita ajattelun apuvälineiksi kun lukija pitemmän ajan kuluessa kirjaa ajatuksiaan ja palaa niihin toteamaan kehittymisensä. Pitkää käyttöä tukee kirjan vankka rakenne.

Ihmisen henkisten voimavarojen kehittäminen on iso juttu ja filosofia on alan huippua, jonne Antti Tuisku ei edes yritä. Tuiskun kirjat ovat käytännön ja arjenläheistä Kuinka menestyä -genreä, joka sekin on arvokasta elämän pohdintaa. Alan klassikko on Dale Carnegien Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa, vuodelta1937 (2. viite.), joka on ollut esimerkkinä monelle myöhemmälle kirjalle, videolle jne. ja tässä ryhmässä ovat myös Antti Tuiskun kirjat.

Suomessa on tapana palkata työntekijöiden kurssittajiksi henkilöitä, joilla on oma näkemyksensä miten ihminen / työntekijä / työyhteisö voimaannutetaan paremmaksi ja tehokkaammaksi. Kurssien taso vaihtelee, mutta kurssittaja on vakuuttava jos hänen on oma uransa tukee sanomaa. Antti Tuiskusta tekee kiinnostavan mm:

- tuore kokemus menestyksestä
- menestyminen Suomessa
- ideoiden saattaminen käytäntöön
- kaupallinen menestys
- menestys on toistunutta
- hittimusiikkia, jättikonsertteja, koreografiaa, oma vaatemerkki jne.
- itsekriittisyys
- kanssaihmisten arvostaminen
- vain kivapuhetta
- johtamiskokemus
- kokemus työelämän ristiriidoista
- taloudellisen vastuun kantaminen
- monikulttuurisuus: Tuiskun töissä on helppo tunnistaa se tuttu suomalaisuus, joka aktiivisesti seuraa maailman trendejä, suodattaa hyvät ja kehittää niitä. Monikulttuurisuuden parhautta!

Suomalaisuus toimii myös hyvin kun kirjat ovat suomalaisen suomeksi kirjoittamia. Esim. Yhdysvalloissa asenne yrittäjyyteen ja menestykseen on omanlaisensa. Kirjoihin tulee tehoa kun asiaa lähestytään suomalaisella asenteella ja Suomen todellisuuden kautta. Pisatestien tulokset ovat huolen aiheena ja Antti Tuiskun asenteella voisi olla myönteinen panos tässäkin asiassa.

Ihan uusien ajatusten esittäminen on lähes mahdotonta. Filosofiaan ja Carnegien oppeihin tulee kiinnostavuutta kun sanoja on ajassamme vahvasti elävä vertaistukihenkilö. Kun Antti Tuiskun fanittaja lukee kirjan voi olla, että se johdattaa laajempaan katsantoon ja kysymyksiin: Mitä on elämä? Mikä on paskaa? Mikä on ihminen? Mikä on sontaa? Mitä on hyvyys? Mikä on diibadaabaa? Mitä on valta? Mitä on kivapuhe? Mitä on itsetunto? Mitä on vihapuhe? Mitä on viisaus? ja tulee asiaan kirjastoon - filosofian kirja!

Antti Tuisku on viihdettä ja ...
... viihteen arvo on suuri. Tästä osoituksena on YLE, joka tämän vuosituhannen aikana on muuttunut viihdetehtaaksi ja Antti Tuiskun työ on linjassa tuon valtakulttuurin kanssa. Mutta kun YLEn viihde on tajunnan puuduttavaa toistoa, osoittaa Tuisku, että viihtellä voi olla arvokasta sisältöä kun hänestä aistii sen suomalaisuuden, jolle voimme luottavaisena rakentaa ihan kaikkien tässä maassa asuvien ihmisten hyvän tulevaisuuden. Tässä saattaa olla yksi syy suorasukaiseen arviointiin.

Yrittäjyys
Maatalouden ja teollisuuden kehittynyt tuotanto on keskeinen syy miksi Suomi pystyy tarjoamaan turvapaikan ja uuden elämä monille. Sen perustaa on se mitä vaatimattomasti sanotaan puurtamiseksi, joka todellisuudessa on täsmällistä, kurinalaista ja korkeatasoista yhteistyötä. Kun Antti Tuiskulla on konsertti stadionilla hän ei voi aamulla sanoa: "Väsyttää, ei haluta. Siirretään huomiseen". Antti Tuisku on luotettava yhteistyökumppani ja sen merkitystä hänen kirjansa viestittävät. Siinä mallia työelämään valmistautuvalle nyt kun savupiipputeollisuus on historiaa, uutta pitää kehittää ja EU–Euro-Suomi kehottaa kansalaisia yrittäjyyteen. "... minun ja tapahtumajärjestäjän toimesta työllistimme Helsingin Olympiastadionin konsertissa yli 600 ihmistä" ( viite 3.). Kuinka moni Suomessa asuva voi näin sanoa?

Antti Tuiskun Menesty!-kirjat sopivat kurssikirjaksi Taideyliopistoon, humanistiseen tiedekuntaan, kauppakorkeakouluun ja liikuntapuolelle.



OSA II

Täydentävää lukemista:

1. UHKA YLIOPISTOLLA: "Yliopistojen on ryhdyttävä rajoittamaan woken leviämistä. Muuten päädymme ideologiseen totalitarismiin". Näin pakinoi Tutkain-lehden nimimerkki Kysyks kukaan?
Lue koko pakina! Tutkain - valtiotieteellinen ylioppilaslehti 4/2022 sivu 6.
Tutkain on Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden toimittama lehti.
Julkaisija HY:n valtiotieteellinen tiedekunta
https://issuu.com/tutkain/docs/tutkain_422_issuu
tai
http://tutkainlehti.fi/uhka-yliopistolla/

2. Ylioppilaslehti: "Kirkkonummen Trudeau". Liberaaleilla ei ole Suomessa poliittista kotia. RKP:n varapuheenjohtaja Anders Adlercreutz haluaisi tarjota heille sellaisen, men det är komplicerat.
https://ylioppilaslehti.fi/2017/09/kirkkonummen-tr...


Kalle Sorainen
Helsinki
15.1.2023
Antti Tuisku -fani 1.1.2023 lähtien.

Ylioppilaslehti 6/2022 sivu 13.:
-3X lukematta paskaa-joululahjakirjallisuuden turhin paperiroska."Sinun oma päiväkirja".



Viitteet:

1. viite: Gloria: Paavo Arhinmäki haukkuu Cheekin - "Hirveää sontaa" Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki kertoo Gloria-lehdessä, ettei arvosta Cheekin musiikkia.
https://www.is.fi/musiikki/art-2000000650199.html

2. viite: Dale Carnegien Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Miten_saan_yst%C3%A4...

3. viite: Sivu 181, Antti Tuisku, Menesty!: näin löydät itsesi ja voit hyvin, WSOY, 2021, 249 sivua, ISBN 9789510467510

Alla: Kyltit kertovat millä asialla ollaan. Näin oli! Polkupyöräteitä oli Helsingissä kovin vähän ja fillaristin todellisuuus oli autojen välissä.

Ennen sotia Helsingissä pyöräiltiin runsaasti ja monet pääsivät kävellen töihin. Vuoden 1945 jälkeen sama menoi jatkui, mutta 1960-luvun elintasonarratiivi nosti yksityisauton liikenneykköseksi. 1960–70 -luvuilla pyöräily Helsingin keskustassa oli vähentynyt, eikä pyöräily liikennemuotona ollut kaupunkisuunnittelussa. Hallinto rinnasti pyöräilyn kelkkailuun ja muihin leikkeihin, jotka jäävät lapsuuteen kun aikuisen menopeliksi tulee yksityisauto.

Alla: ... ajetaan Mannerheimintietä lyhyt pätkä, käännytään Runeberginkadulle ...

Vaikka vuoden 1987 pyöräilyolot olivat epätäydelliset, tälle porukalle jalkakäytävä oli no-go-zone eli jalkakäytävällä ei pyöräilty. Nykyisin pyörätiet ovat mukana Helsingin kaupunkisuunnittelussa eli auto-, pyöräily- ja jalankulkuliikenne pyritään erottamaan omille väylilleen. Juuri näin pitää olla.

Haasteena on liikennekulttuuri, joka syrjii, sortaa, toiseuttaa ja exclusoi kävelijät. Oli pyöräteitä tai ei, tuhat ja sata pyörällistä vekotinta painaa jalkakäytävillä tuhatta ja sataa ja ihmisoikeuksiaan puolustava jalankulkija joutuu solvatuksi. Joukkoliikenteen perustehtävä - ihmisten kuljettaminen - on liian usein unohtunut pidennettyjen pysäkkivälien autiuteen. Helsingin kävelyperinteen elvyttäminen alkaa tunnustamalla jalankulkijan oikeus turvalliseen tilaan ja riittäviin liikennepalveluihin. - jatkuu kuvien jälkeen.

On aina kiinnostava kuulla tuoreita näkemyksiä ympäristön kohentamiseksi ja kansalaistoiminnan muodoiksi. Oma ehdotukseni on, että - kun eduskuntavaalit lähestyvät - joku ympäristöjärjestö varaa salin ja pyytää sinne ehdokkaan kaikista vaaleissa mukana olevista puolueista keskustelemaan ympäristöasioista. Hyvässä keskustelussa voi kehittyä uusia ajatuksia ja viesti leviää. MInulla ei ole mitään nettiä ja somea vastaan, mutta julkinen keskustelutilaisuus on politiikan perustaa, jonka elvyttäminen olisi kulttuuriteko.

- jatkuu kuvien jälkeen.

Yllä: Pyöräilymuotia vuodelta 1987. Kypärä ei vielä ole vahvasti kuvassa, mutta muutamassa vuodessa käyttö alkoi yleistyä.
Alla: Kylttien viesti on edelleen täyttä asiaa.

Yllä: Jälkijoukko liikennevaloissa Aalto-yliopiston kohdalla Runeberginkadun ja Arkadiankadun risteyksessä.
Alla: Arkadiankadulla, Pikkuparlamentin kohdalla lähestytään Mannerheimintietä. Taustalla pääposti

Yllä: Mannerheimintiellä Ruotsalaisen teatterin kohdalla odotellaan hetki ja ...
Alla: ... käännytään Eteläesplanadille, joka ajetaan päästä päähän Kauppatorille.

Yllä: Kauppatorilta käännytään Katariinankadulle, jonka päässä marssi uljas päättyy ...
Alla: .... Senaatintorille, loppuhehkutukset ja fillarimiekkari on paketissa. Totaalisen rauhallinen tapahtuma, jonka tarpeellisuuden aika on osoittanut, pyöräilyolot ovat kohnetuneet.

Yllä: Vuonna 1987 polkupyörämielenosoituksen toive ....
Alla: ... joka on toteutunut. Ihan uutta katua Helsingissä syksyllä 2022. Perintehikäs Vilhonvuorenkatu laskeutuu "Kurvista" alas Sörnäisten rantatielle, ylittää sen ja nimensä säilyttäen jatkuu kuvan uutena katuna Kalasatamaan vähintään tuplaten pituutensa. Vuoden 1987 fillarimiekkarin viesti päättäjille: " Tarvitaan kattava pyörätieverkko" on toteututumisensa prosessissa Helsingissä.

Rauha

Ympäristöliike on uskottava vain jos se on osa rauhanliikettä toimien sen hengessä. YK:n lisäksi maailmassa on valtava määrä rauha-, kehitys- ja ympäristöjärjestöjä, mutta jokainen tietää maailman epätyydyttävän tilan. Euroopassa soditaan ja Suomen turvallisuuspolitiikan sotilaallinen osa laajenee huolestuttavasti. Katujen väkivalta ja huumekuolemat ovat ennennäkemättömällä tavalla tulleet suomalaistenkin arkeen. Mitään tällaista kansalaiset eivät toivoneet.

Maailmanrauha on valtioiden välillä ja maiden sisällä. Mahatma Gandhi sai tulosta linjallaan:”Ei ole tietä rauhaan, rauha on tie”. Tätä arvostava ympäristöliike luo toiminnallaan rauhaisaa ilmapiiriä. Tämä ei tarkoita passiivisuutta tai, että sanomaa ei voi ilmaista räväkästi. Jos ympäristöliike haluaa kansalaisten tukea sen pitää ymmärtää heidän huolensa ja vahvistaa rauhallista elämänmenoa, muuten se liittoutuu taantumuksellisen uuden aristokratian kanssa, joka suhtautuu ylimielisesti kansalaisiin ja estää vapaan poliittisen keskustelun.

Esimerkki tästä on YK:n ilmastokokous (COP27) Egyptissä, jonka asiakirjoista on vaikea löytää vaatimusta maailmanrauhasta eikä YK:n pääsihteeri loppupuheesaan viitannut kertaakaan rauhaan ympäristönsuojelun perusehtona (viite 1.).

Parempaan pystyi Ympäristö vaatii rauhaa -tapahtuma Tampereella 19.-20.11.2022, joka totesi: "Ympäristökriisin ratkaisu vaatii kansainvälistä yhteistyötä, joka puolestaan edellyttää rauhan ja luottamuksen ilmapiiriä. Nykyisten sotien, konfliktien ja maiden välisten voimannäytön tarpeiden aikana yhteisiin vaikuttaviin ilmastoratkaisuihin ei päästä ilman rauhan rakentamista" ( viite 2.).

Kalle Sorainen
Helsinki
21.12.2022, päivitys 22.12.2022, 31.8.2023.

1. viite; 19 November 2022, Statement by the UN Secretary-General at the conclusion of COP27 in Sharm el-Sheikh.
https://www.un.org/sg/en/content/sg/statement/2022...

2. viite: Ympäristö vaatii rauhaa -tapahtuma
http://www.ymparistovaatiirauhaa.fi/

3. rs. -Kaksi maata – yksi tulevaisuus

Pohjoismaiden neuvoston 74. istunto pidettiin Helsingissä 31.10–3.11. 2022 ja samalla Pohjoismaiden pääministerit huippukokoustivat. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhui neuvoston istunnossa 1.11.2022: " ...olin ajatellut Pohjoismaisen yhteistyön saavuttaneen jo täydellisen tason. Mutta kevään aikana opin, että on olemassa taso, joka on täydellistäkin parempi". ( ... ) "Toivon, että käytämme tämän tilaisuuden – pohjoismaisen yhteistyön renessanssin – hyväksemme, lujitamme vanhaa ja luomme uutta. Täydellistäkin voi vielä parantaa". Neuvosto visioi: "Pohjolasta tulee maailman kestävin ja integroitunein alue vuoteen 2030 mennessä".

- "Tutkija unelmoi Pohjoismaiden valtioliitosta. Ruotsalaistutkijan mukaan valtioliitto olisi silkkaa realismia" - Iltalehti 31.10.2010.

- "Pohjoismaiden Yhdysvallat? Professori: Kyllä se minullekin kävisi" - IltaLehti 22.5.2022.

- jo teoksen paikka johdattaa katsojan oikeaan tunnelmaan

- teoksesta tekee erikoisen sen tuntumassa oleva infotaulu, johon otsikolla "Suomi-Ruotsi KAKSI MAATA YKSI TULEVAISUUS" on listattu maiden historian tärkeitä vuosilukuja. Vuosilukuvalikoima korostaa yhteisen historian myönteisiä puolia.

- teos on osa Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskuksen "Kaksi maata – yksi tulevaisuus" -taidehanketta, joka nostaa esille Suomen ja Ruotsin satoja vuosia jatkuneen naapuruussuhteen.

Tämän kokonaisuuden johdattelevuus on selvä. Ilmeinen toive on Suomen ja Ruotsin erityinen lähentyminen - kuten valtioliitto -, joka maiden historia huomioiden merkitsee Suomen liittymistä Ruotsiin.

Siis näillä mennään: Valtiotasolla Pohjolan integraatiota painotetaan erityisvoimalla, YLE:n ohjelmistossa ruotsalaisuus ottaa tilaa lisää ja lisää, tutkijat hehkuttavat Pohjoismaiden valtioliittoa ja ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskuksen "Kaksi maata – yksi tulevaisuus" -taidehanke tällää pystin keskelle kylää. Tässä tilanteessa olisi hyvä saada puolueilta selvä kanta kysymykseen: Pidetäänkö Suomi itsenäisenä, vaikka kansainvälinen yhteistyö on hyvää?

Kansanedustaja Lulu Ranne lähestyi asiaa Pohjoismaiden neuvoston Helsingin kokouksen aikana: ”Jospa EU korvattaisiin Pohjolan Unionilla!” (Suomen Uutiset 28.10.2022). Lulu Ranne perustelee näkemystään hyvin. Mutta miksi unioni?! Eikö itsenäisten valtioiden syvä ja hyvä yhteistyö riitä? Unionissa valtio luovuttaa itsenäisyyttä pois lopullisesti. Suomi on Euroopassa kulkenut Unioninkatua niin pitkälle, että tiedetään, alun kaunopuheen jälkeen, unionin kahmivan valtaa. Ehkä Ruotsi ei tee samaa? Ruotsi vaikuttaa aktiivisesti ja estottomasti pakkoruotsin säilymiseen Suomessa ja järkevä syy tälle on pakkoruotsin tuki Suomi–Ruotsi valtioliittoprojektille, jonka toteutuessaan tuottaa sellaiset kielirätingit, että suomen kieli alkaa hävitä.

Kalle Sorainen
Helsinki
6.11.2022

2.rs - Demografinen turva. Mitä se on? Kenelle se kuuluu?

Demografia on väestötiede, jonka määritelmän löytää helposti. Mutta, mitä tarkoittaa "demografisesti turvatut olot"? Määritelmää ei löydy ihan helposti, kuitenkin professori ja diplomaatti Krister Wahlbäck (1937–2013) käyttää sitä kuvatessaan Suomen ruotsinkielisten elämää teoksessaan Jättiläisen henkäys:

"... Pohjanmaalla, missä ruotsinkieliset elävät aivan toisissa ja demografisesti turvatummissa oloissa kuin etelässä". (1. viite) ja alkuperäinen teksti: "... Österbotten, där de svenskspråkiga lever under alldeles andra och demografiska säkrare villkor än de gör i söder". (2. viite).

Miksi ruotsinkieliset elävät Etelä-Suomessa demografisesti vähemmän turvatummissa oloissa? Tähän en osaa vastata, eikä tiedossani ei ole seikkoja, jotka Etelä-Suomessa heikentävät ruotsinkielisten demografisia oloja.

Miksi ruotsinkieliset elävät Pohjanmaalla demografisesti turvatummissa oloissa? Vastaus kysymyksiin edellyttää määritelmää, mutta haku demografiset olot, demografiska villkor ja demographic environment / conditions ei anna selvää tulosta, joten suoritetaan asiayhteyteen perustuva omatoimimäärittely. Käsite "demografiset olot" pitää myös suomentaa. "Väestö-olot" tai "väestöllisesti turvatut olot" on liian lähellä väestönsuojelua. Suomen perustuslaissa on "kansalliskielet, nationalspråk", josta voidaan johtaa "kansallisolot, nationalvillkor". Jos parempi määrittely tai suomennos on tiedossa, otan sen kiitollisuudella vastaan.

Turvatut demografiset olot eli turvatut kansallisolot:
- ryhmä tiedostaa erityisyytensä, arvostaa ja suojelee sitä
- ryhmän ja sen erityisyyden laaja tunnustaminen
- oma kieli, kulttuuri ja oma tarina
- poliittinen valta eli muutoshallinta
- itseluottamus ja yhteistyökyky
- omaan työhön perustuva talous
- ryhmää kuunnellaan ja arvostetaan

Ihmisoikeudet ja demografisesti turvatut olot ovat samaa aihepiiriä. Yksilöllä ja erityisyytensä tiedostavalla ryhmällä on yleismailmallinen oikeus elää rauhassa, toteuttaa itseään ja tulla hyväksytyksi sellaisen kuin on.

Ruotsalainen Krister Wahlbäck tarkastelee Suomea huolellisesti, eritellen ruotsinkielisten demografisten olojen vaihtelun: Pohjanmaalla menee hyvin, etelässä vähemmän hyvin. Tiedetään, että Ruotsin suurta yleisöä ei Suomi pahemmin kiinnosta, joten Krister Wahlbäckin ajattelu on ruotsalaista valtiotason pohdintaa Suomen ruotsinkielisten asemasta, Ruotsi–Suomi-suhteista ja niiden tulevaisuudesta. Tämä on kiinnostavaa.

Kiinnostavaa on myös Venäjän valtiollinen näkökulma Suomeen. Suomenvenäläiset on mainittu maiden valtiosopimuksessa. Aleksandr Dugin on julkaissut kirjasen Suomalais-ugrilaisen sivilisaation historia ja maailmankuva. Venäjän sotilasdoktriinissa on periaate oikeudesta suojella Venäjän kansalaisia sekä venäjänkielistä väestöä Venäjän federaation rajojen ulkopuolella heihin kohdistuvalta aseelliselta hyökkäykseltä.

Suomessa on perinteellisesti ollut useita kansallisryhmiä ja maahanmuuton myötä on tullut lisää erityisyytensä tiedostavia ryhmiä. Onko kaikilla Suomen erityisyytensä tiedostavilla ryhmillä mahdollisuus elää demografisesti turvatuissa oloissa ja miten eri ryhmien demografiset olot vaihtelevat Suomessa?

Näiden valtio- ja kansalaistason pohdintojen ja doktriinien välissä ovat Suomen suomenkieliset suomalaiset. Onko olemassa suomalainen tai suomalainen valtio- tai kansalaistason näkökulma suomenkielisten demogafisiin oloihin, tarvitaanko sitä ja onko siinä vaihtelua?


Demografioikeudet - Demographic Rights

Kun Krister Wahlbäck nostaa esille demografiset olot, niin miten asiaa voidaan tarkastella? Lukumäärä on yksi näkökulma. Rajattomassa maailmassa Han-kiinalaiset elävät demografisesti turvatummissa oloissa kuin vähäväkiset kansat. Pienet kansat ovat erityisen haavoittuvassa demografisessa asemassa.

On muitakin näkökulmia. Kansainvälisissä uutisissa on esillä "kansanmurha", joka tarkoittaa ryhmän demografisten olojen täydellistä turvattomuutta. Lisäksi on käsite "kansa ilman valtiota", jonka voidaan katsoa sisältävän ajatuksen, että oma valtio mahdollistaa kansalle demografisesti turvatut olot. Lisäksi "kansa, joka on menettänyt valtion", "kansa, joka on saanut valtion", "kansa, joka on menettämässä valtion" jne. jne.

Näin ollen tarvitaan Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen lisäksi Universal Declaration of Demographic Rights, Demografioikeuksien yleismaailmallinen julistus suomeksi Kansallisolo-oikeuksien yleismaailmallinen julistus. Käytännön sovellus tästä ajattelusta on Suomen perustuslain "kansalliskielet", joka ei lähde yksilöstä vaan, että tunnustetaan tietyn, erityisyytensä tiedostavan ryhmän oikeus käyttää omaa kieltään valtion jokaisessa osassa.

PS.
"Kansakunnan arvokkainta henkistä pääomaa on sen historia, siksi sitä pitää myös varjella kaikilla demokratian suomilla keinoilla joutumasta vääriin käsiin. Oikea tieto väärissä käsissä on kuin huume huumeenkäyttäjän verenkierrossa ... ." Lähde: Ylikomissaari ja valtioneuvoston tiedustelu- ja turvallisuusosaston päällikkö Magnus von Dorff, joka on kirjailija Roope Alftanin luoma hahmo hänen kuunnelmasarjassaan "Yksityisetsivä Liidun seikkailut". Yle, Areena, podcastit, osa 8. ”Liitu ja kiristäjä”, kohta 01:48.

Kalle Sorainen
Helsinki
9.10.2022, päivitys 25.10.2022


Viitteet:
1. - Krister Wahlbäck, Jättiläisen henkäys, Suomen-kysymys Ruotsin politiikassa 1809-2009. ISBN 978-952-234-623-0, Livonia Print, Latvia 2020, Suomennos: Heikki Eskelinen, sivu 489.
2 - Wahlbäck, Krister, Jättens andedräkt : Finlandsfrågan i svensk politik 1809-2009Atlantis, Stockholm, 2011, sivu 415.

1.rs - Muutos tunnelmassa

Suomen nykyinen perustuslaki tuli voimaan 1.3.2000 ja pian sen jälkeen 23.3.2000 postiluukusta tipahti kirjekuori sisällään uusi perustuslaki ja vihkonen "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle". Valtio tiedotti kansalaisille muutoksesta.

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle -vihkosessa taustoitetaan mm. "Uusi perustuslaki hyväksyttiin kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa suurella enemmistöllä. Päätöksiä edelsi vuosien huolellinen valmistelutyö". Helsingin Sanomien pääkirjoitus perustuslain voimaantulopäivänä suhtautuu lakiin myönteisesti, kun Kekkosen "puolipresidentillinen poliittinen järjestelmä" päättyy uuden perustuslain siirtäessä Suomen "normaaliparlamentarismiin", jota voidaan parantaa "tyylipuhtaaseen parlamentarisiin" (HS pääkirjoitus 1.3.2000). Näistä perustuslakiselvityksistä puuttui ajatus, joka löytyy ulkomailta: "Kansan ideoima perustuslaki valmistumassa Islannissa" (Helsingin Sanomat 30.7.2011).

Ken tietää mikä on tyylipuhdas parlamentarismi mutta on tyylirikko, kun demokratian mallimaana esiintyvä EU-Suomi ei inklusoinut kansaa perustuslain huolelliseen valmistelutyöhön. Se oli harkittu poliittinen päätös.

Perustuslain tekeminen on monipolvinen tehtävä, valmista mallia ole, maiden tilanteet vaihtelevat, asia ei kiinnosta kaikkia eivätkä kaikki ole tyytyväisiä tekotapaan ja tulokseen, mutta perustuslaki on kansakunnan omakuva, jolla tulee olla kansalaisten osallistumiseen perustuva, mahdollisimman laaja tulki. Vuoden 2000 perustuslain valmistelussa kansalaiskeskusteluun olisivat sopineet mm. kansainvälistyminen ja maahanmuutto sekä Euroopan Unionin tuoreen jäsenyyden vaikutukset. Perustuslaki tehtiin varmasti lain muodot täyttäen, mutta asenne oli hallinnollinen, vaikka keskusteluun Suomessa olisi varmasti ollut halua ja erinomaiset edellytykset. Tämä väärä linja on osasyy Suomen poliittisen keskustelukulttuurin huonoon tunnelmaan. Nykyisin yhden "väärän" sanan sanominen voi lopettaa keskustelun, yleisötilaisuuksia pyritään estämään, leimaaminen on yleistä ja mikä pahinta - poliittinen väkivalta on tullut kaduille. Kun ei keskustella julkisesti, tapellaan julkisesti.

a. - Helsinki Narinkkatori 10.10.2015. Paikalla oli kaksi pienehköä poliittista mielenosoittajoukkoa, joiden välillä oli jännitettä ja väkivallan uhkaa. Mellakkavarusteisten poliisien määrä teki selväksi, että väkivaltaa ei sallita. Poliisi toimi hyvin, mutta nämä uhkaavat tilanteet pitää saada loppumaan poliittisin keinoin kuten julkiset paneelikeskustelut, joissa puolueet ja kansalaisjärjestöt ovat mukana. On kiinnostavaa jos joku järjestö kieltäytyy keskustelusta.

Demokratiaa ei ole ilman vapaata ja elävää keskustelua. Paneelikeskustelut, joissa kaikki puolueet ovat yleisön edessä ovat harvinaisia, mutta mellakkavarusteisia poliiseja näkyy Helsingissä usein. Näin ei ollut ennen. Ei tämä ole demokratiaa! Muutos tunnelmassa on huolestuttava, eikä siihen ei saa tottua.

Tv-vaalikeskustelut ovat siistejä tai tylsiä kuten vuoden 2022 aluevaalien tv-ohjelmat, jotka olivat osasyy ennätysalhaiseen äänestysprosenttiin. Samaan aikaan kaduilla on poliittisen väkivallan uhka. Tämä kaksoistodellisuus pitää lopettaa. Paneelikeskustelut paikkaavat demokratiavajetta ja ovat muutenkin hyödyllisiä kun pyrkimys estää tilaisuus saa vastaansa koko politiikan rintaman ja yhteisöllisyys vahvistuu. Nykyisin jotkut eivät mene yksittäisten puolueiden tilaisuuksiin leimaantumisen pelosta, mutta jos järjestäjinä ovat kaikki puolueet este poistuu.

Vuoden 2023 eduskuntavaaleihin ollaan menossa huolestuttavissa tunnelmissa ja siksi on kansalaisille annettava mahdollisuus tavata puolueita suoraan ilman välikäsiä. Kaikki puolueet lavalle, kansalaiset saliin ja aletaan puhua politiikkkaa - hyvin puheenjohdettuna tietenkin. Ihmisillä on paljon sanottavaa ja puolueet saavat suoraa tietoa kansalaisten tunnelmista vietäväksi tv-vaaliohjelmiin. Alku voi olla hankalaa kun poliittisten paneelikeskustelujen hieno perinne on päästetty Suomessa rappiolle, mutta asiaan päästään pian.

Suomen perustuslain uudelleenarviointi kansalaiskeskustelun kautta on pitkäjännitteinen asia, joka tuskin nousee esille vuoden 2023 eduskuntavaaleissa, mutta järjestyslaki sopii tähän hyvin. Vuonna 2003 voimaan astunut järjestyslaki kumosi kuntien omat järjestyssäännöt. Tämä poliittis-ideologinen päätös on tuottanut haittaa. Pääkaupunkiseudun lisääntyneeseen levottomuuteen ja roskaamiseen on helpompi puuttua, jos tukena on kunnan omat - kirjasto, metro, uimahallit jne.- järjestyssäännöt. Seuraavan eduskunnan on muutettava järjestyslaki niin, että kunnat voivat tehdä omat järjestyssääntönsä.

Paikallistason ehdotukseni
Ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja järjestetään Itä-Helsingin Vuosaaren Vuotalossa kaksi paneelikeskustelua, joissa ovat edustettuna kaikki puolueet. Vuosaaressa on lähes 40 000 asukasta.

Kalle Sorainen

Helsinki
4. syyskuuta 2022
- päivänä, jolloin Chilessä on perustuslakia koskeva kansanäänestys, joita edelsi perusteellinen kansalaiskeskustelu ja nyt valittavana on "kyllä" tai "ei". Chilessä ja Islannissa tunnelmat ovat hyvät kun perustuslakia kehitetään kansanvallan juhlana. Tämä on jotain muuta kuin EU-Suomen omahyväinen, ylimielinen ja itseensä käpertynyt suhtautuminen joihinkin maihin.

Kalle Sorainen
kuwawa@elisanet.fi

Takaisin ylös